Live-distrot: Live-CD, Live-DVD ja Live USB — mitä ne ovat?
Live-distrot: Live-CD, Live-DVD ja Live USB — käynnistä, testaa ja korjaa kone ilman asennusta. Selkeä opas Live-järjestelmien eroista, käytöstä ja hyödyllisistä vinkkejä.
Live-CD, Live-DVD tai Live Distro on tapa toimittaa tietokoneen käyttöjärjestelmä niin, että se käynnistyy ja toimii ilman, että koneeseen tarvitsee tehdä pysyvää asennusta. Live-järjestelmä käynnistetään koneen käynnistyksen yhteydessä, ja se ajaa tarvitsemansa ohjelmat suoraan siitä kohteesta (esim. CD-, DVD- tai USB-muisti), johon se on sijoitettu. Nimestä käytetään yleensä muotoja "Live CD" (CD-levyille), "Live DVD" (DVD-levyille) tai "Live USB" (USB-muistitikuille).
"Distro" on lyhenne englannin sanasta distribution (jakelu) ja viittaa erityisesti Linux-jakeluihin, koska Linux-jakelut olivat ensimmäisiä käyttöjärjestelmiä, joista tehtiin laajalti Live-CD-levyjä. Termiä "Live Distro" käytetään siksi yleisesti tarkoittamaan mitä tahansa näitä käynnistettäviä käyttöjärjestelmiä niiden tallennusmuodosta riippumatta.
Kuinka Live-järjestelmä toimii
Live-järjestelmä sisältää käynnistyslataimen ja kaikki tarvittavat järjestelmätiedostot ja ohjelmat tallennettuna yhdelle levykuvalle (ISO). Käynnistyksen yhteydessä kone lukee tiedot suoraan kohteesta. Usein Live-järjestelmä luo muistikopion tai käyttää osittaista muistia (RAM) ajon aikana, jolloin järjestelmä voi toimia ilman, että se kirjoittaa mitään kiintolevylle, ellei käyttäjä sitä erikseen pyydä.
Mihin Live-distroja käytetään?
- Testaamiseen: uuden jakelun tai laitteiston yhteensopivuuden kokeilu ilman asennusta.
- Vikatilanteiden korjaukseen ja tietojen pelastukseen: järjestelmä voidaan käynnistää elävänä ja kopioida tiedostot vialliselta kiintolevyltä.
- Tietoturva- ja yksityisyyskäyttöön: esimerkiksi Tails-tyyppiset Live-järjestelmät suunnitteltiin suojaamaan yksityisyyttä ja reitittämään liikenteen Torin kautta.
- Esittelyyn ja opetukseen: nopeasti käyttövalmis ympäristö ilman asennuskehotteita.
- Pysyväksi käytöksi USB-muistilta (ns. persistence), jolloin osa asetuksista ja tiedostoista säilyy uudelleenkäynnistyksen yli.
Live USB ja pysyvyys (persistence)
Kun Live-järjestelmä on USB-muistilla, sille voi usein lisätä pysyvyyden, jolloin käyttäjän asetukset, asennetut ohjelmat ja tiedostot säilyvät. Teknisesti pysyvyys toteutetaan usein erillisellä varausosiolla tai tiedostolla (persistent, casper-rw tms.), joka yhdistetään Live-istunnon päälle.
Ilman pysyvyyttä useimmat Live-istunnot ovat tilapäisiä: muutokset tallentuvat vain käynnissä olevaan muistiin ja katoavat koneen uudelleenkäynnistyksessä. Toisaalta täydellinen pysyvyys voi heikentää joitain Live-järjestelmän tietoturvaetuja (esim. Tailsin idea on olla mahdollisimman ei-jäljitettävä).
Edut ja rajoitukset
- Edut: helppo kokeilla ilman asennusta, hyvä korjaus- ja palautustyökalu, mahdollisuus turvalliseen ja eristettyyn käyttöön.
- Rajoitukset: suorituskyky voi olla hitaampi etenkin optiselta medialta (CD/DVD). USB:ltä ajaminen on yleensä nopeampaa, mutta silti rajoittunutta verrattuna asennettuun järjestelmään. Joissain tapauksissa laitteen ajurit tai laitteisto eivät toimi täydellisesti Live-tilassa. Lisäksi ilman pysyvyyttä muutokset eivät säily.
Tekniset seikat ja työkaluja
- Monet modernit Live-ISO-kuvat ovat hybrid-ISOja, jotka voi polttaa CD/DVD:lle tai kirjoittaa suoraan USB-muistille (esim. dd-komennolla tai erillisillä ohjelmilla kuten Rufus, Etcher tai UNetbootin).
- Joissain tapauksissa Secure Boot -tuki on tarpeen; monet jakelut käyttävät shim- ja signed-boot -ratkaisuja, mutta joitain voi joutua käynnistämään laitteessa, jossa Secure Boot on pois päältä.
- Pysyvyys toteutetaan overlay- tai union-fs-tekniikoilla, jotka yhdistävät vain-luku -ISO:n päälle kirjoitusoikeudet erillisestä säilöstä.
Esimerkkejä ja käyttövinkkejä
- Tunnettuja Live-jakeluja ovat esimerkiksi Ubuntu, Fedora, Knoppix (alkuperäinen Live-Linux), Puppy Linux sekä järjestelmäpalautukseen erikoistuneet SystemRescue.
- Yksityisyyteen ja anonyymiuteen painottuva Tails on suunniteltu ainoastaan Live-muotoon käytettäväksi ja reitittää kaiken liikenteen Tor-verkon kautta.
- Live-istunnosta voi usein käynnistää asennusohjelman, jolla sama jakelu asennetaan pysyvästi tietokoneen kiintolevylle.
Turvallisuus- ja tietosuojaan liittyvät huomiot
Live-järjestelmä voi parantaa turvallisuutta, koska se ei välttämättä jätä jälkiä järjestelmän vakaalle kiintolevylle. Kuitenkin käyttäjän on tiedostettava, että jos Live-ympäristö käyttää verkkoa, tiedot voivat silti vuotaa palvelimille tai tallentua väliaikaisesti. Pysyvyys voi jättää pysyviä jälkiä USB-muistiin, joten sen käyttöön liittyvät yksityisyysvaatimukset kannattaa arvioida.
Yhteenvetona: Live-CD, Live-DVD ja Live USB ovat käteviä tapoja käyttää, testata ja korjata käyttöjärjestelmiä ilman pysyvää asennusta. Ne tarjoavat joustavuutta, mutta niillä on myös omat rajoituksensa ja turvallisuusnäkökohtansa, jotka on hyvä ottaa huomioon.
Historia
Ensimmäinen Linux-pohjainen Live-CD oli Yggdrasil Linux (sen valmistus lopetettiin vuonna 1995), mutta se ei toiminut hyvin, koska CD-asemat eivät silloin lukeneet CD-levyjä tarpeeksi nopeasti.Vuonna 2003 julkaistiin Debianiin perustuva Live-CD nimeltä Knoppix. Monet halusivat käyttää Knoppixia sekä käyttöjärjestelmänä että tietokoneen korjaamiseen. Sen jälkeen yhä useammat ihmiset ovat alkaneet käyttää Live-CD-levyjä, koska Linux Live -skriptien ja remastersysin kaltaiset ohjelmat tekevät oman henkilökohtaisen Live-CD-levyn tekemisestä erittäin helppoa.
Käyttää
Jotkin live-jakelupalvelut on tehty esittelemään, miten käyttöjärjestelmä toimisi tietokoneella ilman, että sinun tarvitsee asentaa sitä ensin.
Muissa Live Distroissa on mukana erilaisia ohjelmistoja, jotka auttavat korjaamaan erilaisia ongelmia, joita tietokoneessa voi esiintyä, kuten tietokoneviruksen tai salasanan unohtamisen.
Ihmiset luovat Live Distroja myös demonstroidakseen uusia tapoja tehdä käyttöjärjestelmiä tai todistaakseen, että käyttöjärjestelmä toimii uudentyyppisellä tietokoneella.
Kuvakaappaukset
Tässä on joitakin kuvia/näyttökuvia live-CD:istä:
· 
Fedora 11:n live-CD
· 
Super OS:n live-DVD
· 
Ubuntun live-CD, jossa on Firefox, OpenOffice.org ja OpenOffice.org
· 
Debianin live-CD
Aiheeseen liittyvät sivut
- remastersys, yksinkertainen työkalu luoda räätälöityjä ubuntu Live CD/DVD:n
- Luettelo Linux-jakeluista
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on live-cd?
V: Live-CD on erityyppinen tietokoneen käyttöjärjestelmä, jota voidaan käyttää asentamatta ensin mitään tietokoneeseen. Se ajaa kaikki ohjelmansa esineestä, johon se on asetettu, kuten CD-levyltä tai USB-muistitikulta.
K: Mitä tarkoittaa "Distro"?
V: Distro on lyhenne sanoista Distribution (jakelu), ja sitä käytetään siksi, että erityyppisiä Linux-käyttöjärjestelmiä kutsutaan Linux-jakeluiksi, ja Linux-jakelut olivat ensimmäiset käyttöjärjestelmät, joista tehtiin Live-CD-levyjä.
K: Onko Live-CD:lle olemassa muitakin nimiä kuin "Live CD"?
V: Kyllä, Live-CD-levyille on muitakin nimiä sen mukaan, millaiseen kohteeseen se on laitettu. Esimerkiksi "Live DVD" DVD-levyille tai "Live USB" USB-muistitikuille.
K: Mitä sana "live" tarkoittaa näiden erityisten käyttöjärjestelmien yhteydessä?
V: Sana "live" kuvaa käyttöjärjestelmän erityistä tapaa, jolla se asetetaan niin, että se voi toimia tietokoneella ilman, että siihen tarvitsee ensin asentaa mitään.
K: Käytetäänkö live-jakelua vain Linux-käyttöjärjestelmien kanssa?
V: Ei, vaikka Linux-distrot olivat ensimmäiset käyttöjärjestelmät, joista tehtiin Live-CD-levyjä, niitä voidaan nyt käyttää minkä tahansa käyttöjärjestelmän kanssa.
K: Voiko yhdellä Live Distrolla käyttää useita kohteita?
V: Kyllä, voit käyttää useita kohteita, kuten CD- tai USB-levyjä, yhden Live Distron kanssa kopioimalla sen kuhunkin kohteeseen erikseen.
K: Miten Live CD/DVD/USB luodaan? V: Live-CD/DVD/USB:n luomiseksi sinun on ladattava ISO-tiedosto, joka sisältää kaikki tietokoneen käynnistämiseen tarvittavat tiedostot, ja poltettava ne sitten valitsemaasi kohteeseen käyttämällä ohjelmistoa, kuten ImgBurn tai Nero Burning ROM.
Etsiä