Brittiläinen Etelämanner-alue on Yhdistyneen kuningaskunnan hallussa oleva Etelämantereen osa. Se on Britannian merentakainen alue (British Overseas Territory), joka muodostettiin virallisesti 3. maaliskuuta 1962. Tätä osaa Etelämantereesta vaadittiin ensimmäisen kerran muodollisesti jo vuonna 1908, ja ennen vuoden 1962 uudelleenjärjestelyä alue kuului osiin Falklandinsaarten hallinnon riippuvuusalueita.
Sijainti ja rajat
Alue muodostaa sektoria Etelämantereelta Etelänapalle: sen pohjoisraja on 60° eteläistä leveyttä ja sivurajat kulkevat 20° ja 80° läntisen pituuden meridiaaneja kohti Etelänapaa, eli käytännössä se on kolmiomainen sektori napalta pohjoiseen 60°S asti.
Alueen osat
- Graham Land
- Eteläiset Orkneysaaret
- Etelä‑Shetlannin saaret
Historia ja hallinto
Nykyinen Brittiläinen Etelämanner-alue perustettiin 3. maaliskuuta 1962 yhdistämällä aiempia Falklandinsaarten riippuvuuksia. Hallinnollisesti alue on Yhdistyneen kuningaskunnan merentakainen alue, mutta sen valtaoikeudet ovat käytännössä sidottuja kansainvälisiin sopimuksiin (ks. alla).
Kansainväliset suhteet ja sopimukset
Alueen brittiläiseen vaatimukseen kohdistuu päällekkäisyyksiä muiden valtioiden vaatimuksiin, erityisesti Argentiinan ja Chilen vaatimuksiin samaa Etelämantereen aluetta kohtaan. Lisäksi Brittiläinen Etelämanner-alue sijaitsee 60° S eteläpuolella, joten se kuuluu Antarktis‑sopimuksen piiriin. Antarktis‑sopimus (voimassa vuodesta 1961) ei kumoa aiempia alueellisia vaateita, mutta jäädyttää ne ja rajoittaa niiden soveltamista; alueella korostetaan rauhanomaista tieteellistä yhteistyötä, ympäristönsuojelua ja sotilaallisen toiminnan kieltoa. Myös Madridin ympäristösopimus (Protokolla ympäristöstä) kieltää mineraalivarojen hyödyntämisen paitsi tieteellisiin tarkoituksiin liittyvissä kokeiluissa.
Tutkimusasemat ja asutus
Alueella ei ole pysyvää siviilasutusta. Asutus koostuu pääasiassa tutkimus- ja tukiasemien henkilökunnasta, joiden määrä vaihtelee kausittain. Monet asemat ylläpitää British Antarctic Survey (BAS) ja muut tutkimusorganisaatiot. Esimerkkejä Britannian ylläpitämistä tai aiemmin ylläpitämistä asemista ovat Rothera, Halley ja Signy, mutta asemien tarkka tilanne (toimintamuoto—vuoden ympäri tai kausiluonteinen) voi muuttua infrastruktuurin ja logistiikan vuoksi.
Tutkimustoiminta kattaa muun muassa:
- ilmastotutkimuksen ja pitkän ajan sää- sekä ilmastoseurannan,
- glasiologian eli jäätutkimuksen (jäätikköjen ja jääpeitteen dynamiikka),
- meren ekologian, biologia- ja ympäristötutkimukset,
- ilmakehätutkimuksen ja auringonfysiikan havainnot.
Logistiikka ja yhteydet
Tutkimus- ja huolto-operaatiot saavat usein logistista tukea Falklandinsaarten kautta sekä toisinaan Etelä-Amerikasta. Asemien huolto vaatii erikoisaluksia, lentokoneita sekä suunniteltuja kausikuljetuksia turvallisuuden ja ympäristönsuojelun vaatimusten mukaisesti.
Ympäristö ja suojelu
Antarktisen alueen herkkyys on laajasti tunnustettu: tutkimustoiminta on sidottu tiukkoihin ympäristösäädöksiin ja arviointimenettelyihin, jotka pyrkivät minimoimaan ihmisen toiminnan vaikutukset lajeihin, jäätikköihin ja merenalaiseen ekosysteemiin. Kaikkien toimijoiden odotetaan noudattavan kansainvälisiä ympäristösopimuksia ja paikallisia määräyksiä.
Yhteenvetona: Brittiläinen Etelämanner-alue on Yhdistyneen kuningaskunnan hallinnollinen vaatimus Etelämantereen sektorista, jonka historia ulottuu 1900‑luvun alkupuolelle. Alueella keskeistä on tieteellinen tutkimus, kansainvälinen yhteistyö sekä Antarktis‑sopimuksen ja ympäristösäädösten mukainen toiminta.