Apinoiden planeetta on yhdysvaltalainen tieteiselokuva, joka julkaistiin vuonna 1968 ja jonka ohjasi Franklin J. Schaffner. Se perustuu Pierre Boullen kirjoittamaan ja vuonna 1963 julkaistuun romaaniin La planète des singes. Elokuvan pääosassa nähdään Charlton Heston, ja siinä esiintyvät Roddy McDowall, Kim Hunter, Maurice Evans, James Whitmore, James Daly ja Linda Harrison. Sen julkaisi 20th Century Fox.

Juoni lyhyesti

Elokuva seuraa astronautti George Tayloria (Charlton Heston), joka herää valtameren rannalle vieraalta planeetalta sen jälkeen, kun avaruusalus on kulkenut tuntemattoman häiriön kautta. Hän löytää maailman, jossa ihmiset ovat alistetussa asemassa ja älykkäät apinat hallitsevat yhteiskuntaa. Taylor yrittää ymmärtää uutta ympäristöään, saa liittolaisia ja lopulta paljastaa planeetan synkemmän historian ja yllätyksellisen käänteen, joka on yksi elokuvahistorian tunnetuimmista yllätyksistä.

Tuotanto ja avainhenkilöt

Elokuvan tuotti Arthur P. Jacobs ja ohjauksesta vastasi Franklin J. Schaffner. Sävellyksestä vastasi Jerry Goldsmith, jonka moderni ja vaikuttava ääniraita sai paljon huomiota. Elokuvan apinameikit luotiin John Chambersin johtamassa ryhmässä; meikkityö oli uraauurtavaa ja Chamberille myönnettiin myöhemmin kunniamaininta Academy Award -akatemialta erinomaisesta meikkityöstä ennen kuin meikkipalkinto tuli kilpailtavaksi kategoriaksi.

Teemat ja tyyli

Apinoiden planeetta käsittelee teemoja kuten ihmisen ylpeys, vallankäyttö, ennakkoluulot ja sodan jälkeinen pelko. Elokuva käyttää tieteisasetelmaa sosiaalisena satiirina ja varoituksena ihmiskunnan mahdollisista itsetuhoisista seurauksista. Visuaalisesti ja kertomuksellisesti se yhdistää seikkailun, psykologisen jännityksen ja filosofisen pohdinnan.

Musiikki ja ilme

Jerry Goldsmithin sävellys on voimakas ja kokeileva, ja se on yksi elokuvan tunnistettavimmista elementeistä. Meikki- ja lavastusratkaisut loivat uskottavan apinayhteiskunnan ja vaikuttivat voimakkaasti siihen, miten tulevat tieteiselokuvat kuvaisivat ei-inhimillisiä hahmoja ja dystooppisia maailmoja.

Vastaanotto ja vaikutus

Elokuva oli sekä kaupallinen että kulttuurinen menestys. Arvostelijat olivat aluksi jakautuneita, mutta ajan myötä teos vakiinnutti asemansa modernina klassikkona, josta on tullut tiivis osa populaarikulttuuria. Erityisen tunnettu on elokuvan loppukohtaus, jossa paljastuu, että Taylor on koko ajan ollut Maassa — tämä käänne on jäänyt elokuvahistoriaan ikonisena yllätyksenä.

  • Palkinnot: Elokuva sai useita ehdokkuuksia ja tunnustuksia; erityisesti Jerry Goldsmithin musiikki noteerattiin ja John Chambers sai kunniapalkinnon meikkityöstä.
  • Jälkivaikutus: Elokuva synnytti useita jatko-osia, televisiosarjan, sarjakuvia ja lukuisia uudelleentulkintoja.

Jatkot ja uudelleenversiot

Menestyksen seurauksena syntyi useita jatko-osia 1960–70-luvuilla sekä televisiosarja. Elokuva on myös inspiroinut uudelleenfilmatisointeja, joista tunnetuin on Tim Burtonin ohjaama versio vuodelta 2001 sekä moderni reboot-trilogia, joka alkoi vuodesta 2011 alkavalla Rise of the Planet of the Apes -elokuvalla.

Miksi elokuva on merkittävä

Apinoiden planeetta on merkittävä sekä tieteiselokuvan että yleisemmin elokuvataiteen historiassa sen rohkean aihevalinnan, vaikuttavien visuaalisten ratkaisujen ja yllätyksellisen loppunsa vuoksi. Se toi uusia mahdollisuuksia meikkiteollisuudelle, laajensi tieteiselokuvan teemoja yhteiskunnalliseen kritiikkiin ja pysyy edelleen usein viitattavana teoksena, kun keskustellaan elokuvan vaikutuksesta ja ikonografiasta.