Bulgariassa vallinnut kommunistinen puolue (BCP) – historia 1946–1990

Bulgariassa vallinnut kommunistinen puolue (BCP) 1946–1990: valta, johtajat kuten Todor Zhivkov, vallankumoukset ja muutos Bulgarian sosialistiseksi puolueeksi – keskeiset tapahtumat ja taustat.

Bulgarian kommunistinen puolue (bulgarialainen: Българска Комунистическа Партия; lyhenne BCP) oli Bulgarian hallitseva poliittinen puolue vuosina 1946–1990. Puolueen juuret ulottuvat 1800–1900‑lukujen vaihteeseen ja varhaiseen sosialistiseen liikkeeseen; yksi liikkeen merkittävistä varhaisista johtajista oli Dimitar Blagoev, jonka ajatukset vaikuttivat myöhemmin järjestön kehitykseen.

Valtaan nousu 1944–1946

Syksyllä 1944 neuvostoliittolaisten joukkojen eteneminen Balkanilla ja sisäpoliittinen vastarinta johtivat siihen, että kommunistit ja heidän liittolaisensa ottivat vallan. BCP oli keskeisessä roolissa vallankaappausta tsaarihallitusta vastaan vuonna 1944: aluksi muodostettiin kansallinen koalitio (Isänmaallinen rintama), mutta pian kommunistit vakiinnuttivat asemansa. Vuonna 1946 järjestettiin kuninkaanvallan lakkauttamisesta kansanäänestys, ja samalla Bulgaria muuttui kansantasavallaksi. Tämän jälkeen BCP loi järjestelmän, jossa puolueen asema oli määräävä valtion poliittisessa elämässä.

Politiikka ja yhteiskunnallinen muutos

BCP toteutti nopeat ja pidempiaikaiset muutokset taloudessa ja yhteiskunnassa: teollisuuden ja maanomistuksen kansallistaminen, maatalouden kollektivisointi ja keskitetty suunnitelmatalous muokkasivat Bulgarian taloutta 1940–1960‑luvuilla. Puolue panosti myös koulutukseen, terveydenhuoltoon ja lukutaidon parantamiseen, mikä nosti monia sosiaalisia indikaattoreita.

Samaan aikaan yksipuoluejärjestelmä rakennettiin tukemaan kommunistien valtaa. Vapaiden poliittisten toimien rajoittaminen, sensuuri, valtion turvallisuuspalvelun (Държавна сигурност, usein lyhennettynä DS) toiminta sekä poliittiset vainot ja näytösoikeudenkäynnit olivat osa järjestelmää, jolla oppositio pidettiin kurissa.

Todor Zhivkovin aika

Todor Zhivkov johti puoluetta ja Bulgariaa vuodesta 1954 vuoteen 1989. Hän oli kaikkien itäblokin maiden pitkäaikaisin johtaja. Zhivkovin kaudella pyrittiin vakauteen, asteittaiseen modernisointiin ja läheisiin suhteisiin Neuvostoliiton kanssa. Vuoden 1971 perustuslaki vahvisti puolueen johtavan aseman ja muodosti poliittisen kehikon, joka vaikutti Bulgariaan useiksi vuosikymmeniksi.

1980‑luvun loppua kohden talous ja yhteiskunta alkoivat kuitenkin kärsiä rakenteellisista ongelmista: teollisuuden tehottomuus, ulkomainen velka ja taloudellinen taantuma heikensivät hallinnon kannatusta. Lisäksi BCP:n politiikkaa leimasi yhden vakavan ihmisryhmän kohtelu: 1984–1989 viriävä pakkokansallistamis- ja assimilaatiokampanja turkkilaisia vähemmistöjä vastaan (ns. "revival process") aiheutti laajaa kansainvälistä kritiikkiä ja pakotti satojatuhansia etnisiä turkkilaisia muuttamaan tai paeta maasta.

Kaatuminen ja muutos 1989–1990

Kansainväliset muutokset ja sisäinen paine johtivat jyrkkään käänteeseen: vuonna 1989 itäblokin kommunistihallinnot alkoivat murtua. Zhivkov erotettiin virasta marraskuussa 1989. Joulukuun 11. päivänä 1989 puoluejohtaja Petar Mladenov ilmoitti, että puolue luopuu taatusta oikeudestaan hallita, mikä käytännössä päätti BCP:n monopolin. Vuoden 1990 alussa puolueeseen kohdistui sisäistä painetta uudistua ja etsiä poliittista legitimiteettiä monipuolistuvassa järjestelmässä.

Huhtikuussa 1990 puolue muutti nimensä Bulgarian sosialistiseksi puolueeksi (BSP) ja suuntautui maltillisempaan, sosiaalidemokraattiseen suuntaan. Samalla osa ankaraa linjaa kannattaneista jäsenistä perusti uusia kommunistisia järjestöjä, jotka halusivat säilyttää vanhan ideologian ja käytännöt. Keväällä ja kesällä 1990 järjestettiin maassa ensimmäiset monipuoluevaalit, jotka merkitsivät siirtymää kohti demokraattisempaa poliittista järjestelmää.

Perintö ja arviointi

BCP:n perintö on monisyinen: puolue on vastuussa sekä teollistamisesta, sosiaalisista edistysaskeleista että laajasta poliittisesta kontrollista, ihmisoikeusloukkauksista ja taloudellisesta tehottomuudesta. Nyky-Bulgarian poliittinen kenttä kantaa edelleen merkkejä tästä menneisyydestä: Bulgarian sosialistinen puolue (BSP) on yksi siirtymäkauden perillisistä, ja keskustelu BCP:n arkistojen, DS:n toiminnan ja vastuukysymysten selvittämisestä on jatkunut vuosia.

Pikakatsaus

• Perusta ja juuret: varhaiset sosialistiset liikkeet, Dimitar Blagoev vaikutti puolueen teoreettiseen taustaan.
• Valtaannousu: 1944 vallankaappaus, 1946 kuningaskunnan lakkauttaminen ja BCP:n valta.
• Politiikka: kansallistaminen, kollektivisointi, suunnitelmatalous, sosiaaliset edistysaskeleet mutta myös poliittinen vaino.
• Johtajuus: Todor Zhivkov (1954–1989) oli mahtava, mutta hänen aikansa päättyi 1989.
• Murros: 11.12.1989 Petar Mladenov ilmoitti puolueen luopuvan johtajuudesta; huhtikuussa 1990 BCP muuttui Bulgarian sosialistiseksi puolueeksi (BSP).

Tämä katsaus antaa yleiskuvan BCP:n roolista Bulgarian poliittisessa historiassa vuosina 1946–1990 sekä sen jälkivaikutuksista nykyiseen yhteiskuntaan ja politiikkaan.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Kuinka kauan Bulgarian kommunistinen puolue hallitsi Bulgariassa?

K: Mikä tapahtuma johti Bulgarian kommunistisen puolueen nousuun?

K: Kuka oli Bulgarian kommunistisen puolueen pitkäaikaisin johtaja?

K: Kuka oli Bulgarian kommunistisen puolueen ensimmäinen johtaja?

Kysymys: Milloin Bulgarian kommunistinen puolue luopui taatusta oikeudestaan hallita?

K: Mitä Bulgarian kommunistisesta puolueesta tuli vuoden 1990 jälkeen?

K: Mikä on Bulgarian kommunistisen puolueen lyhennetty nimi?

Hae kirjaimella