Aida — Verdin ooppera (1871): juoni, kantaesitys Kairossa ja tausta

Vuonna 1865 Verdi kirjoitti Don Carlosin Pariisin oopperaa varten. Tämän oopperan libreton oli kirjoittanut kaksi nuorta miestä, joista toinen (Camille du Locle) oli mukana tuomassa Aida-oopperaa maailmaan.

Verdi oli 1860-luvulla tullut yhä tyytymättömämmäksi librettoihin. Du Locle lähetti hänelle useita librettoja, sekä komedioita että traagisia. Mikään niistä ei miellyttänyt Verdiä. Du Locle lähetti hänelle Auguste Marietten luonnoksen keksitystä tarinasta, jossa oli egyptiläinen aihe.

Vuonna 1869 joku (mahdollisesti du Locle) pyysi Verdiä kirjoittamaan oopperan kaukaiseen maahan. Verdi kieltäytyi; hän ei löytänyt sopivaa juonta. Vuoden 1870 alussa du Locle pyysi Verdiä hyväksymään edellisenä talvena tehdyn ehdotuksen. Oopperan tilaajana oli Egyptin khediivi, joka halusi juhlistaa Kairon uuden teatterin rakentamista, joka oli rakennettu Suezin kanavan kunniaksi. Verdi kieltäytyi. Du Locle teki edelleen ehdotuksia oopperakäsittelystä. Vain yksi kiinnosti Verdiä. Se oli ranskalaisen egyptologin Auguste Marietten tekemä egyptiläinen luonnos. Du Locle muutti luonnoksen ranskalaiseksi proosaksi. Verdi pyysi kustantajaltaan italialaista libretistiä, ja valinta osui Antonio Ghislanzoniin.

Paikka: Egypti

Aika: Määrittelemätön, faraoiden aika.

Egyptiläiset ovat sodassa etiopialaisten kanssa. Aida on etiopialainen, joka on vangittu ja tehty Egyptin kuninkaan tyttären Amneriksen orjaksi. Aida on Etiopian kuninkaan Amonasron tytär. Egyptiläiset eivät ole tästä tietoisia. Amonasro aikoo hyökätä Egyptiin vapauttaakseen tyttärensä. Sillä välin Aida ja Radames, nuori egyptiläinen sotilas, ovat rakastuneet. Myös mustasukkainen ja epäluuloinen Amneris rakastaa Radamesia. Hän aistii, että mies rakastaa toista, mutta ei tiedä, että se on Aida.

1. näytös

Kohtaus 1: Egyptin kuninkaan palatsin sali Memfiksessä.

Radames toivoo voivansa johtaa Egyptin armeijaa hyökkääviä etiopialaisia vastaan. Ylipappi Ramfis kertoo hänelle, että jumalat ovat valinneet armeijan johtajan. Ramfis lähtee kertomaan kuninkaalle jumalien valinnasta. Radames haluaisi päästä Egyptin armeijan johtoon. Hän ei halua sitä vain saadakseen sotilaallista kunniaa vaan myös siksi, että hän toivoo voivansa naida Aidan. Hän laulaa rakkaudestaan kappaleessa "Celeste Aida" ("Jumalallinen Aida").

Amneris astuu sisään. Hän on rakastunut Radamesiin. Hän haluaisi, että hänestä tulisi sotilassankari. Hän on huolissaan siitä, että mies on rakastunut johonkin toiseen. Hän huomaa, miten mies näyttää häiriintyneeltä, kun Aida tulee sisään, ja miettii, onko hän se tyttö, jota Radames rakastaa.

Kuningas, ylipappi, Ramfis ja koko palatsin hovi astuvat sisään. Sanansaattaja ilmoittaa, että etiopialaiset marssivat kuningas Amonasron johdolla kohti Thebaa. Kuningas sanoo, että egyptiläisten on taisteltava etiopialaisia vastaan. Hän nimittää Radamesin armeijan johtajaksi. Joukko lähtee Vulcanuksen temppeliin, jossa Radames vihitään tehtäväänsä.

Myös Aida haluaa Radamesista sankarin. Yksin jääneenä hän huutaa: "Ritorna Vincitor" ("Palaa voittaja"). Hän häpeää sitä, että hänen rakkautensa Radamesiin on ristiriidassa hänen rakkautensa isäänsä ja kansaansa kohtaan. Hän rukoilee jumalia sääliä häntä kohtaan: "Numi, pieta del mio soffrir!". ("Jumalat, säälikää kärsimystäni!").

Kohtaus 2: Vulcanuksen temppelin sisällä

Vulcanin temppelin pimeissä saleissa Radamesille annetaan pyhiä aseita. Kaikki rukoilevat hänen tulevien koettelemustensa ja taisteluvoittonsa puolesta. Papittaret esittävät pyhän tanssin. Kohtauksen juhlallisuus on jyrkässä ristiriidassa sitä edeltävien ja seuraavien tunnekohtausten kanssa. Kohtauksen päättyessä Radames liittyy pappien joukkoon muihin rituaaleihin.

2. näytös

Kohtaus 1: Amneriksen kammio

Toinen näytös tapahtuu kaksi vuotta myöhemmin. Ramades ja Egyptin armeija ovat voittaneet taistelunsa etiopialaisia vastaan. Voiton kunniaksi järjestetään tansseja. Amneris haluaa selvittää, rakastavatko Aida ja Radames todella toisiaan. Hän puhuu Aidan kanssa. Hän teeskentelee olevansa pahoillaan siitä, että etiopialaiset (Aidan kansa) ovat hävinneet taistelun. Aida sanoo, ettei voi olla onnellinen ennen kuin tietää, mitä hänen isälleen ja veljilleen on tapahtunut. Amneris kertoo nyt Aidalle valheen. Hän kertoo, että Radames on tapettu. Kun Aida murtuu kyyneliin, Amneris kertoo hänelle, ettei se ollut totta ja että Radames on elossa. Aida on helpottunut kuullessaan tämän. Amneris on nyt vihainen. Hän kertoo Aidalle tietävänsä, että hän ja Radames ovat rakastuneita. Hän kertoo, että myös hän itse rakastaa Radekista. Hän uhkailee Aidaa ja sanoo, että hän, Aida, ryömii tomussa, kun hänestä, Amneriksesta, tehdään kuningatar.

Kohtaus 2: Theban kaupungin suuri portti

Radames ja Egyptin armeija marssivat kaupunkiin juhlimaan voittoaan. Vangitut etiopialaiset tuodaan kansan eteen. Yksi heistä on Etiopian kuningas Amonasro, Aidan isä, vaikka egyptiläiset eivät tiedä, kuka hän on. Aida ryntää isänsä luo. Hän selittää väkijoukolle, että Amonasro on hänen isänsä. Amonasro kertoo egyptiläisille valheen: hän sanoo, että Etiopian kuningas (hän itse tietenkin) on kaatunut taistelussa. Aida, Amonasro ja vangitut etiopialaiset rukoilevat egyptiläistä kuningasta pelastamaan heidät, mutta egyptiläiset haluavat, että heidät teloitetaan. Radames pyytää kuningasta säästämään Aidan ja Amonasron. Kuningas palkitsee Radamesin sanomalla, että hänestä voi tulla Egyptin kuningas ja että hän voi mennä naimisiin tyttärensä Amneriksen kanssa.

Aida ja Amonasro jäävät panttivangeiksi varmistaakseen, etteivät etiopialaiset kosta tappiotaan.

3. näytös

Niilin rannalla, lähellä Isiksen temppeliä, -

Kun Amneris menee rukoilemaan ennen häitään, papit lausuvat rukouksia. Aida ihmettelee, miksi Radames haluaa tavata hänet. Amonasro menee Aidan luokse ja sanoo, että hänen on saatava tietää rakastajaltaan Radamesilta, mihin suuntaan Egyptin armeija aikoo marssia taistelemaan etiopialaisia vastaan. Aida kieltäytyy aluksi tekemästä tätä, mutta hänen isänsä sanoo, että jos hän ei tee niin ja hänen kansansa kuolee, se on hänen syytään. Hän muuttaa mielensä.

Kun Radames tulee paikalle, nainen ehdottaa miehelle, että he pakenisivat yhdessä. Radames kieltäytyy ensin, mutta Aida onnistuu taivuttelemaan hänet. Radames kertoo hänelle reitin, jota armeija aikoo kulkea. Amonasro, joka on kuunnellut salaa, tulee sitten esiin piilostaan ja paljastaa olevansa Etiopian kuningas. Radames tuntee pettäneensä maansa, koska hän on paljastanut sotilaallisen salaisuuden. Hän kieltäytyy pakenemasta Aidan ja tämän isän kanssa. Vartijat ottavat hänet kiinni.

4. näytös

Kohtaus 1: Oikeuden temppelin sali. Toisella puolella on ovi, joka johtaa Radamesin vankiselliin.

Amneris pyytää nähdä Radamesin. Radames kieltäytyy puolustautumasta. Hän on helpottunut kuullessaan, että Aida on yhä elossa ja että hän toivoo pääsevänsä takaisin kotimaahansa. Amneris ei pidä siitä, että hän sanoo näin. Radames joutuu oikeuden eteen. Hän kieltäytyy puolustautumasta ja hänet tuomitaan kuolemaan.

Kohtaus 2: Temppelin holvi

Amneris haluaa yrittää pelastaa Radamesin, joka on vankina pimeässä holvissa. Radames luulee olevansa yksin. Hän hämmästyy ja on uskomattoman onnellinen, kun hän löytää sieltä Aidan. Hän oli piiloutunut holviin. Hän kertoo Radamesille haluavansa kuolla Radamesin kanssa. Se on heidän kohtalonsa. Amneriksen rukoillessa Aida kuolee Radamesin syliin. LOPPU

Oopperan musiikki on kauttaaltaan erinomaista. Mukana on niin hiljaisia, uskomattoman kauniita lauluja kuin suuria kuoronumeroita. Musiikki on kaikki kuuluisaa, mutta tunnetuimpia osia ovat Radamesin lähellä ensimmäisen näytöksen alkua laulama aaria, jossa hän haaveilee voitosta taistelussa ja naimisiinmenosta Etiopian orjan Aidan kanssa. Laulun nimi on Celeste Aida ("Taivaallinen Aida"). Toisen näytöksen kohtauksen ii kuoro Gloria all'Egitto, ad Iside ("Kunnia Egyptille, Isikselle!") on yksi kuuluisimmista koskaan kirjoitetuista marsseista.

Oopperasta on tehty useita elokuvasovituksia, esimerkiksi vuonna 1953 tehty elokuva, jossa näyttelevät Lois Maxwell ja Sophia Loren, ja ruotsalainen tuotanto vuonna 1987.

Vuonna 1998 oopperasta tehtiin Broadway-musikaali Elton Johnin säveltämänä.