C-tyypin asteroidit ovat pääosin karbonaateista ja muista hiilipitoisista aineksista koostuvia asteroideja. Tarkemmin sanottuna niitä kutsutaan usein karbonisiksi eli hiilipitoisiksi asteroideiksi: niiden pinnalla esiintyy runsaasti hiilen yhdisteitä, savimineraaleja (phyllosilikaatteja) ja usein myös vesiyhdisteiden merkkejä. Monet C-tyypit ovat erityisen tummia ja niillä on matala albedo, mikä vaikeuttaa niiden havaitsemista kaukaisilta etäisyyksiltä.

Ominaisuudet

  • Heikko heijastuskyky: C-tyyppisten asteroidien albedo on yleensä matala, tyypillisesti noin 0,03–0,10 (noin 3–10 %), mikä tekee niistä huomattavasti tummempia kuin monet muut tyypit.
  • Spektripiirteet: niiden spektri on usein suhteellisen tasainen mutta voi sisältää heikon absorptiomerkin noin 0,7 µm:ssä, joka viittaa phyllosilikaattien ja vettä sisältävien mineraalien läsnäoloon.
  • Kemia ja mineraalit: koostumus sisältää orgaanisia yhdisteitä, savimineraaleja, silikaatteja ja joskus jäätynyttä vettä syvemmällä. Ne muistuttavat monin tavoin hiilipitoisia kondriitteja (carbonaceous chondrite -meteoritteja), joita löytyy maahan pudonneista meteoriiteista.
  • Ikä ja alkuperä: C-tyypit ovat usein alkuperäisiä (primitiviisiä) kappaleita, jotka ovat säilyttäneet varhaisen aurinkokunnan kemiallisia piirteitä.

Levinneisyys ja havaintoharha

C-tyypin asteroideja on runsaasti: niiden osuus tunnetuista asteroideista on lähellä 75 prosenttia päävyöhykkeellä. Ne ovat yleisempiä aurinkoa kauempana olevissa osissa päävyöhykettä ja erityisesti vyöhykkeen ulommassa osassa yli noin 2,7 AU:n etäisyydellä. On kuitenkin tärkeää huomata, että C-tyyppien todellinen osuus voi olla vielä suurempi, koska niiden tumma pinta tekee ne vaikeammiksi havaita verrattuna kirkkaampiin tyyppeihin — valikoitumisharha vähentää niiden suhteellista osuutta havaittujen kappaleiden joukossa.

Merkitys ja tutkimus

  • Tutkimuskohteina: C-tyypit kiinnostavat tiedeyhteisöä paljon, koska ne sisältävät vettä ja orgaanisia aineita, jotka auttavat ymmärtämään, miten vettä ja elämän rakennusaineita on voinut siirtyä sisempään aurinkokuntaan.
  • Yhteys meteoriitteihin: monet hiilipitoiset kondriitit ovat todennäköisesti peräisin C-tyypin asteroideista, joten näiden asteroidien tutkimus yhdistää avaruuden näytteitä maahan saapuneisiin meteoritteihin.
  • Avaruusmissiot: viime vuosina näitä kappaleita on tutkittu läheltä useilla miehittämättömillä lennoilla ja näytteidenpalautusmissioilla — esimerkiksi Hayabusa2:n kohde Ryugu ja OSIRIS‑REx:n kohde Bennu ovat liittyneet karbonisiin/hiilipitoisiin luokkiin (B‑ tai C‑ryhmän läheisiä), ja niiden näytteet tarjoavat suoraa tietoa koostumuksesta ja varhaisen aurinkokunnan olosuhteista.
  • Mahdolliset resurssit: vesiyhdisteet ja orgaaniset aineet tekevät C-tyypeistä kiinnostavia myös tulevaisuuden hyötykäytön näkökulmasta (vesivarannot, raaka-aineet).

Esimerkkejä

Monet tunnetut päävyöhykkeen suuret kappaleet kuuluvat C-ryhmään tai sen alakategorioihin. Esimerkiksi 10 Hygiea ja 253 Mathilde luokitellaan C-tyypiksi, kun taas 1 Ceres luokitellaan usein G-tyypiksi, joka on läheistä sukua C-tyypeille ja jakaa monia samoja piirteitä.

Yhteenvetona: C-tyypin asteroidit ovat laajalle levinnyt ja tieteellisesti merkittävä ryhmä, joka tarjoaa avaimia aurinkokunnan varhaiseen kemiaan, veden jakautumiseen ja elämän rakennusaineiden alkuperään. Niiden tumma pinta ja matala albedo aiheuttavat havaintoharhan, joten niiden todellinen osuus saattaa olla nykyisiä arvioita suurempi.