Cancioneiro Geral (suomeksi "Yleinen laulukirja") on runoilija Garcia de Resendenin (n. 1470–1536) järjestämä portugalilaisen runouden antologia. Kirja julkaistiin painettuna vuonna 1516 ja se kokoaa yhteen noin 1000 runoa 286 eri kirjoittajalta, pääosin portugaliksi mutta myös kastilian kielellä. Teoksen runot edustavat 1400- ja 1500-luvun tuotantoa ja sen sisältö kattaa laajan aiherikkauden: hovielämän kuvauksista ja rakkausrunoista elegioihin, uskonnollisiin teksteihin ja joihinkin kokeellisempiin eeppisiin pyrkimyksiin. [2] Cancioneiro Geral on ensiarvoisen tärkeä lähde varhaismodernin portugalilaisen runouden historiassa, sillä se oli ensimmäinen Portugalissa painettu runokokoelma ja samalla merkittävin runouden säilytyspaikka aikanaan. Teos julkaistiin uudelleen vuonna 1846 Stuttgartissa, Saksassa, ja sen toimitti Eduard Heinrich von Kausler. Francisco de Sá de Mirandan runot sisällytettiin Cancioneiro Geraliin, mikä tekee kokoelmasta myös tärkeän lähteen tunnettujen renessanssia edustavien runoilijoiden tuotannon tutkimuksessa. Cancioneiro Geralia on verrattu esimerkiksi Carmina Buranaan ja Tottelin sekalaisiin runoihin sen laajan ja monimuotoisen aineiston vuoksi.
Sisällön ja muodon piirteet
Resendenin kokoelman runot on luonteeltaan palatsimaisia: ne heijastavat hovin arkea, juhlallisuuksia ja seurapiirien tapakulttuuria, mutta sisältävät myös uskonnollisia mietelmiä ja yksityisempiä, rakkauden ja kaipuun teemoja. Runojen tuotanto ajoittuu keskiajan lopulta renessanssin alkuun, eli suurin osa teksteistä on peräisin 1400-luvun puolivälistä ja 1500-luvun alusta. [3]
Cancioneiro ei ole järjestetty teemoittain samalla tavalla kuin joitakin aikaisempia kastilialaisia kokoelmia; runot esiintyvät kokoelmassa sekoittain, mikä antaa lukijalle monipuolisen kuvan ajan runollisesta kentästä ja sen eri äänistä. [4] Muodoltaan teos edustaa siirtymää keskiaikaisesta trubaduuri- ja cantiga-perinteestä kohti renessanssin vaikutteita: toisin kuin trubaduurirunous, joka usein oli sävelletty ja tarkoitettu esitettäviksi lauluna tai tanssina, monissa Cancioneiron runoissa rytmi ja musiikillisuus syntyvät sanojen äänestä, säkeiden järjestelystä ja stanzaalisesta muotoilusta – runot toimivat itsenäisinä kirjallisina teksteinä.
Kokoelman historiallinen tausta ja julkaisuhistoria
Garcia de Resende toimi runoilijana, kronikoitsijana ja hovimiehenä kuningas D. Manuel I:n hovissa. Hän kokosi teoksen ja sai sen painetuksi Hermão de Camposin työpajassa vuonna 1516; kokoelma on omistettu portugalilaiselle kruununprinssille, joka myöhemmin nousi valtaan kuninkaana Joãona III:nä. [3]
Cancioneiro Geral noudattelee osin kastilialaisen runokokoelmien, kuten Baenan laulukirjan (1445) ja Hernando del Castillo’n vuonna 1511 julkaistun yleisen laulukirjan, malleja. Näiden esikuvien vaikutus näkyy sekä kokoelman muodossa että siinä, miten erilaiset runotyypit ja kielimuodot on koottu yhteen. [2]
Kirjoittajat ja vaikutus
Kokoelmaan on koottu runoja monilta eri tekijöiltä; joukossa on tunnettujen nimien lisäksi myös anonyymejä tai vähemmän tunnettuja runoilijoita. Esimerkkejä tunnetuista nimistä ovat João Roiz de Castel-Branco, Sá de Miranda, Bernardim Ribeiro ja Garcia de Resende itse. [2] Monet näistä runoilijoista edustavat sitä kulttuurista muutosta, jossa portugalilainen runous ottaa vaikutteita italialaisista renessanssimuodoista, samoin kuin sävellystekniikoiden ja muodollisten uudistusten omaksumista—ilmiö, jonka esimerkiksi Francisco de Sá de Mirandan tuotanto kuvastaa hyvin.
Tekstin säilyminen ja myöhemmät painokset sekä kriittiset laitokset ovat mahdollistaneet Cancioneiro Geralin laajemman tuntemuksen ja tutkimuksen. Teos on keskeinen lähde paitsi kirjallisuushistorioitsijoille myös kulttuurihistorioitsijoille, jotka tutkivat portugalia hovikulttuuria, kielen vaihtelua ja runouden sosiaalista funktiota myöhäiskeskiajalta renessanssiin siirryttäessä.
Merkitys nykytutkimuksessa
Tutkijoille Cancioneiro Geral tarjoaa ainutlaatuisen katsauksen portugalilaisen runouden variaatioihin, kielimuotoihin ja runollisiin tyyleihin ennen ja varhaisessa renessanssissa. Se auttaa ymmärtämään, miten portugalilainen kirjallisuus oli osa laajempaa iberialaista ja eurooppalaista kulttuurivaihdantaa ja miten kirjalliset muodot muuttuivat 1400–1500-luvuilla. Kokoelman runsas aineisto mahdollistaa myös yksittäisten runoilijoiden ja runomuotojen yksityiskohtaisen analyysin sekä sen, miten tekstit siirtyivät suullisesta esityskontekstista kirjalliseen käyttöön.
Yhteenvetona Cancioneiro Geral on sekä aikalaisdokumentti että pitkäaikainen kirjallisuuden lähde: se säilyttää laajan otannan portugalilaista runoutta, tarjoaa näköalan hovielämän ja laajemman kulttuurisen kontekstin ilmiöihin sekä toimii perustana monille myöhemmille tutkimuksille ja painoksille.
Laulukirja noudattelee aiemmin tehtyjen kastilialaisten runokokoelmien, kuten Baenan laulukirjan 1445 ja Hernando del Castillon vuonna 1511 julkaistun yleisen laulukirjan, malleja. [ 2 ] Garcia de Resende (n. 1470-1536), joka oli runoilija , kronikoitsija ja hovimies D. Manuel I:n hovissa , kokosi 286 kirjoittajan lähes tuhat runoa, joista noin 150 on kirjoitettu kastilian kielellä ja loput portugaliksi. [ 2 ] Runojen tuotantoaika ulottuu 1400-luvun puolivälistä 1500-luvun alkuun. [ 3 ] Toisin kuin vuonna 1511 ilmestyneessä kastilian kielisessä laulukirjassa, portugalilaisen teoksen runoja ei ole järjestetty teemoittain. [ 4 ]
Resenden teos julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1516 Hermão de Camposin työpajassa, ja se on omistettu prinssi Johannekselle, tulevalle Portugalin Johannekselle III. [ 3 ] Aiheet paljastavat palatsimaisen luonteen runoutta, päivittäistä elämää hovissa, sekä uskonnollisia aiheita, rakkausaiheita, elegioita ja joitakin yrityksiä eeppiseen runouteen. [ 3 ] Toisin kuin trubaduuriaikana, jolloin runous usein laulettiin tai tanssittiin, runot Cancioneiro-kokoelmassa ovat itsenäisiä kirjallisia teoksia, joiden rytmi syntyy sanojen äänestä sekä säkeiden ja säkeistöjen rakenteesta. [ 2 ]
Monien kirjoittajien joukossa ovat muun muassa João Roiz de Castel-Branco , Sá de Miranda , Bernardim Ribeiro ja Garcia de Resende itse. [ 2 ]
