Francisco de Sá de Miranda (28. elokuuta 1481 - 17. toukokuuta 1558) oli portugalilainen runoilija.
Elämä
Sá de Miranda oli Portugalin renessanssin merkittävimpiä varhaisia kirjailijoita. Hän syntyi Coimbrassa vanhempiensa Gonçalo Mendes de Sá:n ja Inês de Melo:n perheeseen. Nuoruudessaan hän opiskeli kreikkaa, latinaa ja filosofiaa Santa Cruzin luostarissa, ja myöhemmin hän jatkoi oikeustieteen opintoja Lissabonissa. Sá de Miranda matkusti myöhemmin Italiaan, missä hän tutustui italialaiseen kirjallisuuteen ja tapasi muun muassa runoilijan Vittoria Colonnan. Palattuaan Portugaliin hän toimi kuninkaan palveluksessa ja osallistui aktiivisesti kirjalliseen elämään.
Kirjallinen merkitys
Merkittävin ansio Sá de Mirandalla on se, että hän toi Portugalin runouteen italialaisia mitta- ja muotoratkaisuja. Hän oli ensimmäinen portugalilainen, joka omaksui ja sovelsi italialaisia säkeistömuotoja, erityisesti sonetin ja muita renessanssiajan muotoja. Tällöin portugalinkielinen runous siirtyi osin keskiaikaisesta traditiosta kohti klassisempaa ja muodollisempaa renessanssityyliä. Hän käytti esimerkiksi 11-tavuista hendekasyllabista mittaa, joka oli keskeinen italialaisessa lyriikassa.
Kirjallinen tuotanto ja tyyli
Sá de Miranda kirjoitti sonetteja, pastoraalirunoja (ecloga-tyyppisiä teemoja), satiireja ja laajempaa lyriikkaa. Hänen tyyliään luonnehtii luontokuvauksen ja henkilökohtaisten tuntojen yhdistäminen, selkeämpi kielenkäyttö verrattuna keskiaikaisiin runoperinteisiin sekä kiinnostus antiikin ja italialaisen tradition muotoihin. Hänen vaikutuksensa näkyy seuraavissa portugalilaisissa renessanssikirjailijoissa ja myöhemmin esimerkiksi Luís de Camõesin sukupolvessa.
Tunnettuja teoksia
Yksi Sá de Mirandan tunnetuimmista runoista on sonetti O sol é grande, caem co'a calma as aves, jonka John Adamson käänsi englanniksi teoksessa Lusitania illustrata. Hänen tuotantonsa sisältää useita sonetteja ja runoja, jotka edustavat uudenlaista mittaa ja aihevalikoimaa portugalilaisessa runoudessa.
Perintö
Sá de Miranda nähdään portugalilaisen renessanssin edelläkävijänä, joka avasi paikalliselle runoudelle yhteyksiä Italian ja antiikin tradition muotoihin. Hänen tyylinsä ja muotovalintansa vaikuttivat merkittävästi 1500-luvun portugalilaiseen kirjallisuuteen ja auttoivat siirtämään kieli- ja runoperinnettä uuteen, eurooppalaisempaan suuntaan. Hän palasi elämänsä myöhemmässä vaiheessa Coimbraan, jossa hän kuoli 17. toukokuuta 1558.