Carl Rogers | psykologi

Elämäkerta

Rogers syntyi ja kasvoi Oak Parkissa, Illinoisin osavaltiossa, Chicagon esikaupungissa. Hänen vanhempansa olivat Walter Rogers ja Julia Cushing. Hän oli neljäs kuudesta lapsesta. Rogers kasvatettiin tiukassa, uskonnollisessa ympäristössä. Hän kiinnostui aluksi opiskelemaan maataloutta Wisconsin-Madisonin yliopistossa, jossa hän keskittyi historiaan ja uskontoon. Hänen kiinnostuksensa vaihtui maataloudesta uskontoon. Hän sai kandidaatin tutkinnon vuonna 1924. Sen jälkeen hän pääsi vapaamieliseen protestanttiseen seminaariin New Yorkissa. Se oli vastoin hänen konservatiivisen isänsä näkemyksiä. Rogers vietti seminaarissa kaksi vuotta. Myöhemmin hän siirtyi Columbian yliopiston opettajakorkeakouluun, jossa hän työskenteli John Deweyn kanssa. Rogers sai maisterin tutkinnon vuonna 1928. Vuonna 1931 hän väitteli tohtoriksi kliinisestä psykologiasta Columbian yliopistosta.

Tohtorin tutkinnon jälkeen Rogers työskenteli Ohion valtionyliopistossa, Chicagon yliopistossa ja Wisconsinin yliopistossa. Tuona aikana hän kehitti sen, mikä myöhemmin tunnettiin nimellä asiakaskeskeinen terapia. Wisconsinin yliopistossa tekemänsä työn jälkeen Rogers työskenteli Western Behavioral Studies Institutessa LaJollassa, Kaliforniassa. Siellä hän perusti useiden muiden henkilöiden kanssa Center for Studies of the Person (CSP) -järjestön. Hän toimi siellä kuolemaansa asti vuonna 1987.

Legacy

Elämänsä viimeisten kymmenen vuoden aikana Rogers käytti ihmiskeskeistä lähestymistapaansa laajemmalla työkentällä. Hän käytti auttavia suhteita ryhmien välisten ja kansainvälisten konfliktien ratkaisemiseen. Hän ja hänen kollegansa tekivät Carl Rogersin rauhanprojektissa (Carl Rogers Peace Project) monia kokeiluja kulttuurienvälisestä kommunikaatiosta ja rauhanrakentamisesta. Tästä työstä Rogers oli ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Työ ei ole laajalti tunnettu, mutta se asettaa Rogersin panoksen laajempaan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen kontekstiin.

Carl Rogersin valitut teokset

• Ongelmalapsen kliininen hoito (1939)
• Neuvonta ja psykoterapia: uudempia käsitteitä käytännössä (1942)
• Asiakaskeskeinen terapia: sen nykykäytäntö, vaikutukset ja teoria (1951).
• Henkilöksi tulemisesta: terapeutin näkemys psykoterapiasta (1961).
• Ihminen ihmiselle: ihmisyyden ongelma (1967)
• Vapaus oppia: näkemys siitä, mitä koulutuksesta voisi tulla (1969) ISBN 0-675-09579-4.
• Kohtaamisryhmistä (1970)
• Kumppaneiksi tuleminen: avioliitto ja sen vaihtoehdot (1972)
• Henkilökohtaisesta voimasta: sisäinen voima ja sen vallankumouksellinen vaikutus (1977)
• Tapa olla (1980)