Carl Rogers (1902–1987) — humanistinen ja asiakaskeskeinen psykologi
Carl Rogers — humanistisen ja asiakaskeskeisen terapian pioneeri. Vaikutus opetukseen, 1960–70‑lukujen liikkeisiin ja moderniin psykoterapiaan.
Carl Ransom Rogers (8. tammikuuta 1902 - 4. helmikuuta 1987) oli 1900-luvun humanistinen (asiakaskeskeinen) psykologi. Hänen vuonna 1969 ilmestynyt esseekokoelmansa Freedom to Learn vaikutti nuoreen sukupolveen 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla. Yliopistojen opetusmenetelmiä vastustavat kapinalliset, deschooling-liike, flower power ja vaihtoehtoyhteiskunta viittasivat usein Rogerin ajatuksiin erilaisissa pamfleteissaan. Rogersia pidetään 1900-luvun toiseksi vaikutusvaltaisimpana terapeuttina (kliinisenä psykologina) (Freudin jälkeen).
Asiakaskeskeinen terapia ja keskeiset periaatteet
Rogers kehitti niin sanotun asiakaskeskeisen (client-centered tai person-centered) terapian, jossa terapeutin rooli on erityisesti tukea asiakkaan omaa kasvua ja itsetuntemusta. Terapia perustuu ajatukseen, että jokaisella ihmisellä on sisäinen kyky kehittää itseään ja löytää ratkaisuja omiin ongelmiinsa, kun hän saa turvallisen ja hyväksyvän kohtaamisen.
Keskeisiä käsitteitä ja periaatteita ovat muun muassa:
- ehdoton myönteinen asenne (unconditional positive regard) — terapeutti hyväksyy asiakkaan ilman tuomitsemista;
- empatia — terapeutti pyrkii ymmärtämään asiakkaan kokemuksia ja tunteita tämän näkökulmasta;
- konkruenssi (aitous) — terapeutti on rehellinen ja aito suhteessaan asiakkaaseen.
Rogersin vaikutus kasvatukseen
Rogers laajensi asiakkaan itsekasvatusta koskevia ajatuksiaan myös koulutukseen. Teoksessaan Freedom to Learn hän korosti oppijalähtöisyyttä, oppimisen merkitystä kokemuksellisena prosessina ja turvallisen ilmapiirin tärkeyttä. Rogersin näkemyksiä hyödynnettiin muun muassa oppilaskeskeisissä opetusmenetelmissä, vapaan koulutuksen liikkeissä ja vaihtoehtoisissa oppimisympäristöissä.
Merkittävät julkaisut ja vaikutus
Rogersin tunnetuimpia teoksia ovat mm. Client-Centered Therapy (1951) ja On Becoming a Person (1961), joiden kautta hänen ajatuksensa leviävät laajalti sekä psykoterapian että kasvatuksen aloille. Hänen painotuksensa ihmisarvon, empatian ja itseohjautuvuuden korostamisesta on vaikuttanut psykoterapian, koulutuksen, työyhteisöjen kehittämisen ja konfliktinratkaisun käytäntöihin.
Arvostus ja kritiikki
Rogersia arvostetaan laajalti ihmiskeskeisestä lähestymistavastaan ja hänen ajatuksiaan pidetään keskeisinä humanistisessa psykologiassa. Samalla häntä on kritisoitu muun muassa siitä, että hänen mallinsa korostaa liiaksi tietoista ja tiedostettavaa kasvua eikä ota yhtä paljon huomioon tiedostamattomia motiiveja tai vakavia psykiatrisia häiriöitä. Joidenkin mielestä asiakaskeskeisyys voi olla liian vähän strukturoitu hoitomuoto vaikeimmin oireileville potilaille.
Perintö
Rogersin ajatukset korostavat ihmisen potentiaalia, kohtaamisen merkitystä ja terapeuttisen ilmapiirin vaikutusta muutokseen. Hänen työskentelynsä on jättänyt pysyvän jäljen psykologian teoriaan ja käytäntöihin, ja monet nykyaikaiset psykoterapian suuntaukset – esimerkiksi autenttisuuden, myötätunnon ja asiakkaan aktiivisen roolin korostaminen – kantavat edelleen hänen vaikutteitaan.
Elämäkerta
Rogers syntyi ja kasvoi Oak Parkissa, Illinoisin osavaltiossa, Chicagon esikaupungissa. Hänen vanhempansa olivat Walter Rogers ja Julia Cushing. Hän oli neljäs kuudesta lapsesta. Rogers kasvatettiin tiukassa, uskonnollisessa ympäristössä. Hän kiinnostui aluksi opiskelemaan maataloutta Wisconsin-Madisonin yliopistossa, jossa hän keskittyi historiaan ja uskontoon. Hänen kiinnostuksensa vaihtui maataloudesta uskontoon. Hän sai kandidaatin tutkinnon vuonna 1924. Sen jälkeen hän pääsi vapaamieliseen protestanttiseen seminaariin New Yorkissa. Se oli vastoin hänen konservatiivisen isänsä näkemyksiä. Rogers vietti seminaarissa kaksi vuotta. Myöhemmin hän siirtyi Columbian yliopiston opettajakorkeakouluun, jossa hän työskenteli John Deweyn kanssa. Rogers sai maisterin tutkinnon vuonna 1928. Vuonna 1931 hän väitteli tohtoriksi kliinisestä psykologiasta Columbian yliopistosta.
Tohtorin tutkinnon jälkeen Rogers työskenteli Ohion valtionyliopistossa, Chicagon yliopistossa ja Wisconsinin yliopistossa. Tuona aikana hän kehitti sen, mikä myöhemmin tunnettiin nimellä asiakaskeskeinen terapia. Wisconsinin yliopistossa tekemänsä työn jälkeen Rogers työskenteli Western Behavioral Studies Institutessa LaJollassa, Kaliforniassa. Siellä hän perusti useiden muiden henkilöiden kanssa Center for Studies of the Person (CSP) -järjestön. Hän toimi siellä kuolemaansa asti vuonna 1987.
Legacy
Elämänsä viimeisten kymmenen vuoden aikana Rogers käytti ihmiskeskeistä lähestymistapaansa laajemmalla työkentällä. Hän käytti auttavia suhteita ryhmien välisten ja kansainvälisten konfliktien ratkaisemiseen. Hän ja hänen kollegansa tekivät Carl Rogersin rauhanprojektissa (Carl Rogers Peace Project) monia kokeiluja kulttuurienvälisestä kommunikaatiosta ja rauhanrakentamisesta. Tästä työstä Rogers oli ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Työ ei ole laajalti tunnettu, mutta se asettaa Rogersin panoksen laajempaan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen kontekstiin.
Carl Rogersin valitut teokset
- Ongelmalapsen kliininen hoito (1939)
- Neuvonta ja psykoterapia: uudempia käsitteitä käytännössä (1942)
- Asiakaskeskeinen terapia: sen nykykäytäntö, vaikutukset ja teoria (1951).
- Henkilöksi tulemisesta: terapeutin näkemys psykoterapiasta (1961).
- Ihminen ihmiselle: ihmisyyden ongelma (1967)
- Vapaus oppia: näkemys siitä, mitä koulutuksesta voisi tulla (1969) ISBN 0-675-09579-4.
- Kohtaamisryhmistä (1970)
- Kumppaneiksi tuleminen: avioliitto ja sen vaihtoehdot (1972)
- Henkilökohtaisesta voimasta: sisäinen voima ja sen vallankumouksellinen vaikutus (1977)
- Tapa olla (1980)
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Carl Ransom Rogers?
V: Carl Ransom Rogers oli 1900-luvun humanistinen (asiakaskeskeinen) psykologi.
K: Milloin hän eli?
V: Hän eli 8. tammikuuta 1902 - 4. helmikuuta 1987.
K: Mitä on oppimisen vapaus?
V: Freedom to Learn on Rogersin vuonna 1969 kirjoittama esseekokoelma, jolla oli suuri vaikutus nuoreen sukupolveen 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla.
K: Miten ihmiset viittasivat Rogersin ajatuksiin?
V: Ihmiset viittasivat Rogerin ajatuksiin erilaisissa pamfleteissa, jotka liittyivät kapinoihin korkeakoulujen opetusmenetelmiä vastaan, deschooling-liikkeeseen, flower poweriin ja vaihtoehtoiseen yhteiskuntaan.
K: Ketä pidetään 1900-luvun toiseksi vaikutusvaltaisimpana terapeuttina?
V: Carl Ransom Rogersia pidetään 1900-luvun toiseksi vaikutusvaltaisimpana terapeuttina (kliinisenä psykologina) (Freudin jälkeen).
K: Minkälaista psykologiaa hän harjoitti?
V: Hän harjoitti humanistista (asiakaskeskeistä) psykologiaa.
Etsiä