Marcus Porcius Cato (lat. M-PORCIVS-M-F-CATO) (234 eaa., Tusculum–149 eaa.) oli roomalainen valtiomies, sotilas ja kirjailija, tunnettu jyrkästä konservatiivisesta moraalistaan ja käytännöllisestä elämäntavastaan. Hänelle annettiin useita lisänimiä ja arvonimiä, kuten Censor (Censorius), Sapiens, Priscus ja usein myös vanhempi (Major), erotukseksi myöhemmästä sukulaisestaan Cato nuoremmasta (hänen lapsenlapsenlapsensa).
Varhaiselämä ja juuret
Cato oli kotoisin muinaisesta latinalaisesta plebeijalaissuvusta Tusculumista. Suvun maine perustui pitkälti sotilaspalvelukseen ja maanviljelyyn, mutta ei niinkään korkeiden siviilivirkojen harjoittamiseen. Nuorena hänet kasvatettiin maatalouden ja perinteisten latinalaisten hyveiden hengessä; maatilan hoito ja yksinkertainen elämäntapa säilyivät hänen ihanteinaan koko elämän ajan. Kun hän ei ollut sotapalveluksessa, hän omisti aikansa käytännön maanviljelylle ja talonpidolle.
Ura Roomassa
Lucius Valerius Flaccus kiinnitti Catoon huomiota ja vei hänet Roomaan, missä Cato eteni asteittain kansanvirkoihin (Cursus Honorum). Hän toimi muun muassa Tribuuni (214 eaa.), Quaestor (204 eaa.), Aedile (199 eaa.), Praetor (198 eaa.) ja Konsuli (195 eaa.; konsulina yhdessä vanhan suojelijansa kanssa). Myöhemmin hän valittiin myös censoriksi (184 eaa.), tehtävään jossa hänen konservatiivinen ja kurinalainen luonteensa tuli näkyvimmin esiin.
Poliittinen toiminta ja moraalinen painostus
Cato oli tunnettu kovasta kurista, säästäväisyydestä ja antiikin roomalaisten perinteiden puolustamisesta. Censorina hän pyrki palauttamaan vanhoja tapoja, rajoittamaan ylellisyyttä ja rankaisemaan moraalittomiksina pitämiään käytöksiä. Hän valvoi julkista moraalia, käytti vastuita senaatin kokoonpanon ja väestön rekisteröinnin suhteen ja käytti valtaansa myös julkisten rakennushankkeiden ja varojen jakamisessa.
Poliittisesti Cato vastusti liiallista hellenististä vaikutusta Roomassa ja suhtautui epäluuloisesti Kreikan kulttuurin ja filosofian leviämiseen, mitä hän piti turmelevaa roomalaisille tavoille. Samoin hän edisti voimakkaasti Rooman etuja Välimerellä ja kannatti jyrkästi Karthagon tuhoamista. Hän päätti usein puheensa senaatissa lauseeseen, joka tunnetaan latinalaisessa perinteessä muodossa ”Carthago delenda est” — Karthago on tuhottava — mikä kuvasi hänen pitkään jatkunutta vaatimustaan aloittaa kolmas Punainen sota ja hävittää Karthagon lopullisesti.
Kirjallinen toiminta ja ajatukset
Cato oli myös tuottelias kirjailija. Hänen käytännöllisin ja tunnetuin teoksensa on maanviljelystä käsittelevä teos, yleisesti tunnettu nimellä De Agri Cultura (”Maanviljelyksestä”), joka on yksi vanhimmista säilyneistä latinankielisistä proosateoksista. Siinä hän antaa neuvoja maatilan hoidosta, karjanhoidosta, palkollisten kohtelusta ja taloudenhoidosta – kuvastaen konkreettista, töihin painottuvaa maanviljelijän elämää ja etiikkaa.
Lisäksi hän sävelsi historiallisia teoksia (mm. Origines), puheita ja muita kirjoituksia, joissa korostui pragmaattinen, kansallinen ja konservatiivinen näkökulma. Hänen kielenkäyttönsä oli selkeää ja suoraviivaista verrattuna aikakauden usein runsaampaan hellenistiseen tyyliin, mikä teki hänestä vaikutusvaltaisen esimerkin varhaiselle latinalle proosalle.
Perintö ja merkitys
Cato vanhempi jäi historiaan esimerkkinä ankarasta moraalista, kansallisesta itsetietoisuudesta ja käytännönläheisestä elämänasenteesta. Hänen toiminnallaan oli pitkäkestoisia vaikutuksia Rooman poliittiseen kulttuuriin: hän edusti uros- ja maatalousihannetta, jonka monet myöhemmät poliitikot ottivat malliinsa. Hänen puheensa ja tekonsa, erityisesti vaatimukset Karthagon kukistamisesta, vaikuttivat osaltaan siihen, että Rooma lopulta aloitti sotatoimet, jotka johtivat Karthagon hävitykseen 146 eaa. Cato kuoli 149 eaa., mutta hänen perintönsä vaikutti voimakkaasti myöhempiin sukupolviin ja roomalaiseen itseymmärrykseen.
Luonteenpiirteitä: Catoa kuvattiin säästeliäänä, karskeja tapoja vaativana ja käytännönläheisenä miehenä, joka ei säästellyt ankaraa arvostelua silloin, kun katsoi yleisten tapojen olevan uhattuna. Hänen nimensä yhdistetään usein sanoihin ”siviili- ja sotilasmoraali”, ”maatyö” ja ”vanhan ajan hyveet”.
