Karthago on muinainen kaupunkivaltio nykyisen Tunisian alueella. Se sai alkunsa foinikialaisten siirtokuntana. Karthago oli suurvaltansa huipulla Välimeren merkittävin valtio, joka hallitsi osia Espanjasta, Sisiliasta, Pohjois-Afrikasta, Sardiniasta ja Baleaarien saarista. Kaupunki perustettiin perimätiedon mukaan 800-luvulla eaa. (perinteinen päivämäärä noin 814 eaa.) ja sen perustajatarinaan liittyy legendaarinen kuningatar Elissa (Dido).
Talous, merivalta ja siirtokunnat
Karthagon valta perustui merenkulkuun, kauppaan ja laivastoon. Se toimi tärkeänä välittäjänä idän, Afrikan ja lännen välisessä kaupassa; tuotteita olivat mm. tekstiilit, metallit, hopea, viini ja mausteet. Karthagolaisilla oli laaja siirtokuntaverkosto Välimerellä ja erityisesti Iberian niemimaalla he hankkivat luonnonvaroja kuten hopeakaivoksia. Heidän laivanrakennustaitonsa, kauppaverkostonsa ja sotilaallinen palkkasoturien käyttö tekivät heistä merkittävän suurvallan.
Hallinto, yhteiskunta ja uskonto
Karthagon hallintoa johti paikallinen eliitti; valtaa pitivät rikkaat kauppiasperheet, jotka toimivat neuvostomaisesti ja valitsivat virkamiehiä. Joissakin lähteissä mainitaan "sufetit" korkeina virkamiehinä. Yhteiskunta oli monikerroksinen: vapaita kauppiaita, käsityöläisiä, sotilaita ja palkkasotureita sekä orjia. Uskonnossa keskeisiä jumalia olivat Baal Hammon ja Tanit, ja karthagolainen uskonnollinen käytäntö on herättänyt kiivasta keskustelua erityisesti tophet-alueiden rituaalien tulkinnoista (esim. lapsiuhrien mahdollisuus).
Punisodat ja konflikti Rooman kanssa
Rooman tasavalta ja Karthago olivat kilpailijoita Välimeren herruudesta. Pitkät ja veriset konfliktit Romaan johtivat kolmeen pääsotaan, joita historiassa kutsutaan Punisissa sodissa. Ensimmäinen Puninen sota käytiin pääosin Sisilian herruudesta (264–241 eaa.). Toisessa (218–201 eaa.) Karthagoa johti merkittävä sotapäällikkö Hannibal, joka teki kuuluisan vaelluksensa Alppien yli Italiaan ja voitti useita taisteluja, mutta lopulta hävisi. Kolmas sota (149–146 eaa.) päättyi Karthagon piiritykseen, tuhoon ja kaupungin lopulliseen kukistumiseen.
Häviäminen, roomalainen aika ja myöhemmät vaiheet
Rooman tasavalta tuhosi Karthagon 3. ja 2. vuosisadalla eaa. käydyissä Punisissa sodissa. Myöhempinä vuosisatoina Rooma perusti samaan paikkaan siirtokunnan, ja siitä tuli tärkeä kaupunki Afrikan maakunnassa. Roomalaisena maakuntakaupunkina Karthago kukoisti uudelleen: sinne rakennettiin teitä, foorumeita, amfiteattereita ja viljelysalueita, ja se oli merkittävä viljan- ja elintarvikkeiden tuottaja Roomalle. Lopulta vandaalit valloittivat kaupungin ja käyttivät sitä Rooman hyökkäykseen; vandaalit perustivat 400-luvulla oman Välimeren merivaltaansa Karthagon ympärille ja 439 ja 455 luvuilla tekivät valtakunnalleen historiallisesti merkittäviä iskuita, kuten Rooman ryöstön 455.
Bysantti ja arabivalloitus
Karthago vallattiin myöhemmin takaisin Bysantilta keisari Justinianuksen alaisessa sotaretkiessä 500-luvulla (Belisariuksen valloitus 533–534). Bysanttinaika toi jälleen hallinnollista merkitystä, mutta kaupungin asema heikkeni vähitellen. 600–700-luvuilla arabit laajensivat valtapiiriään Pohjois-Afrikassa, ja lopulta muslimiarabit valloittivat alueen; Karthago menetti tärkeimmät asemansa ja alueen keskus siirtyi lopulta nykyisen Tunis-kaupungin suuntaan.
Arkeologia ja perintö
Nykyään Karthagon rauniot sijaitsevat lähellä Tunisin kaupunkia ja ne ovat tärkeä arkeologinen kohde. Löydöt paljastavat kerrostumia, satamia, temppelialueita, asuinalueita ja hautapaikkoja, jotka kertovat kaupungin monikerroksisesta historiasta. Karthagon kulttuuriperintö näkyy edelleen Välimeren historian, arkeologian ja historiantutkimuksen keskeisenä aiheena. Karthagon tarina kuvaa foinikialaisten merenkulkijan ja kauppiaan siiven syntyä, suuren merivaltion nousua ja sen dramaattista häviötä Rooman valtakunnalle.
