Konsuli (Rooma) | Rooman tasavallan korkein vaaleilla valittu poliittinen virka

Siviilihallinto

Konsulit saattoivat kutsua senaatin koolle ja toimivat sen kokousten puheenjohtajana. Kukin konsuli toimi senaatin puheenjohtajana kuukauden ajan. He saattoivat myös kutsua koolle minkä tahansa Rooman kokouksen ja toimia sen puheenjohtajana. Konsulit siis toimittivat vaalit ja panivat lainsäädäntötoimet äänestykseen. Kun kumpikaan konsuli ei ollut kaupungissa, heidän kansalaisvelvollisuutensa hoiti praetor urbanus (kaupungin prefekti).

Jokaista konsulia seurasi jokaisessa julkisessa esiintymisessä kaksitoista liktoria, jotka osoittivat viran loistokkuutta ja toimivat hänen henkivartijoinaan. Kullakin lictorilla oli fasces, sauvakimppu, jossa oli kirves. Sauvat symboloivat ruoskimisvaltaa ja kirves kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa. Kaupungin sisällä liktorit ottivat kirveet pois fascuksista osoittaakseen, että kansalaista ei voitu teloittaa ilman oikeudenkäyntiä. Astuessaan demokraattiseen kokoukseen liktorit laskivat fascuksen alas osoittaakseen, että konsulien valta oli peräisin kansalta (populus romanus).

Sotilaallinen valta

Rooman muurien ulkopuolella konsuleilla oli paljon suurempi valta kaikkien Rooman legioonien ylipäällikköinä. Tässä tehtävässä konsuleilla oli täysi imperium (valta).

Kun legioonat määrättiin senaatin määräyksellä, konsulit suorittivat värväyksen. Armeijaan astuessaan kaikkien sotilaiden oli vannottava uskollisuudenvala konsuleille. Konsulit valvoivat myös Rooman liittolaisten toimittamien joukkojen kokoamista.

Kaupungissa konsuli saattoi rangaista ja pidättää kansalaisia, mutta hänellä ei ollut valtaa määrätä kuolemanrangaistusta. Kampanjoidessaan konsuli saattoi kuitenkin määrätä minkä tahansa sopivaksi katsomansa rangaistuksen kenelle tahansa sotilaalle, upseerille, kansalaiselle tai liittolaiselle.

Kukin konsuli johti yleensä kahden legioonan vahvuista armeijaa sotilastribuunien ja kvestorin avustuksella, jolla oli taloudellisia tehtäviä. Siinä harvinaisessa tapauksessa, että molemmat konsulit marssivat yhdessä, kumpikin johti vuorollaan päivää. Tyypillinen konsuliarmeija oli noin 20 000 miehen vahvuinen, ja se koostui kahdesta kansalaislegioonasta ja kahdesta liittolaislegioonasta. Tasavallan alkuvuosina Rooman viholliset olivat Keski-Italiassa, joten sotaretket kestivät muutaman kuukauden.

Kun Rooman rajat laajenivat 2. vuosisadalla eaa., sotaretket pitenivät. Rooma oli sotaisa yhteiskunta, ja hyvin harvoin se ei käynyt sotaa. Senaatti ja kansa odottivat senaatin ja kansakunnan odottavan, että konsuli astuessaan virkaansa hänen armeijansa marssisi Rooman vihollisia vastaan ja laajentaisi Rooman rajoja. Hänen sotilaansa odottivat palaavansa sotaretken jälkeen kotiinsa saaliin kanssa. Jos konsuli saavutti ylivoimaisen voiton, hänen joukkonsa tervehtivät häntä imperaattorina, ja hän saattoi pyytää, että hänelle myönnettäisiin riemuvoitto.

Konsuli saattoi johtaa kampanjaa parhaaksi katsomallaan tavalla, ja hänellä oli rajoittamattomat valtuudet. Kampanjan jälkeen hänet voitiin kuitenkin asettaa syytteeseen väärinkäytöksistään.

Status Empire-kaudella

Rooman valtakunnassa konsulit olivat vain Rooman tasavaltaisen perinnön kuvaannollisia edustajia. Konsulaatilla oli silloin paljon vähemmän valtaa ja arvovaltaa, sillä keisari oli ylin johtaja. Konsulit olivat kuitenkin usein korkea-arvoisia ja tärkeitä omana itsenään. Joitakin nimitettiin keisarinsa seuraajiksi. Keisarit nimittivät usein myös itsensä konsuleiksi.

Toimisto säilyi (paljon muutettuna) aina 9. vuosisadan alkupuolelle jKr. asti.