Rooman konsuli — tasavallan ylin vaaleilla valittu virka
Tutustu Rooman konsuliin: tasavallan korkein vaaleilla valittu virka, kahden konsulin vuosittainen valta, veto-oikeus, sotilas- ja uskonnolliset tehtävät.
Rooman konsuli oli Rooman tasavallan korkein vaaleilla valittu poliittinen virka.
Joka vuosi valittiin kaksi konsulia, joiden toimikausi oli yksi vuosi. Kummallakin konsulilla oli veto-oikeus kollegaansa kohtaan (intercessio); he toimivat rinnakkain koko vuoden ajan ja jakoivat keskenään sekä siviili- että sotilasvastuut. Tarpeen vaatiessa toinen konsuleista saattoi jäädä Roomaan hoitamaan hallintoa, kun toinen johti sotajoukkoja kentälle.
Konsulit olivat perinteisesti patriiseja, mutta vuoden 367 eaa. jälkeen plebs (tavallinen kansa; plebeijit) sai oikeuden asettua ehdolle konsulinvaaleissa, mikä avasi korkeimman viran myös ei-aatelisille.
Konsuleilla oli rauhan aikana laaja toimeenpanovalta: he johtivat hallintoa, hallitsivat senaatin ja kansankokouksissa tehtävää lainsäädäntöä esittelemällä aloitteita, toimivat ylimpinä tuomareina tietyissä asioissa ja valvoivat julkisia virkamiehiä. Sota-aikana konsuleilla oli usein korkein sotilasjohto. He suorittivat myös merkittäviä uskonnollisia rituaaleja ja lukivat ennustuksia (auspicium) ennen sotaretken aloittamista, mikä oli osa virkavastuuseen kuuluvaa pappisluontoista toimintaa.
Valta ja tehtävät
- Imperium: konsulit käyttivät korkeamman tason toimeenpanovaltaa, imperiumia, joka sisälsi oikeuden johtaa sotajoukkoja ja antaa käskyjä.
- Hallinnolliset tehtävät: konsulit kutsuivat koolle ja johtivat senaatin istuntoja, toimivat Rooman johtavina hallintovirkailijoina ja saattoivat panna toimeen lakeja.
- Oikeudelliset tehtävät: heillä oli toimivaltaa käsitellä rikos- ja julkisoikeudellisia tapauksia, erityisesti ennen kuin erillisiä pysyviä tuomioistuimia kehitettiin.
- Sotilaallinen johto: konsulit saattoivat johtaa legioonia taistelussa. Konsulin ympärillä oli lictorit, jotka saattoivat kantaa fasces-sauvoja osoituksena hänen vallastaan.
- Uskonnolliset velvollisuudet: konsulit suorittivat rituaaleja, valvoivat ennustuksia ja muita seremonioita, jotka liittyivät valtion toimintaan.
Valinta, kelpoisuus ja virkajärjestys
Konsulit valittiin yleensä centuriakokouksessa (comitia centuriata), jossa sotilas- ja omaisuusluokkajärjestelmä vaikutti äänivaltaan. Myöhemmin virkajärjestys eli cursus honorum säänteli, mitä aiempia virkoja hakijan tuli olla hoitanut ennen konsulina asettumista, ja laissa saatettiin säätää myös vähimmäisikävaatimuksia.
Vuoden alussa valitut konsulit tunnettiin nimellä consules ordinarii; mikäli joku konsuleista erosi, kuoli tai astui syrjään, hänen tilalleen valittiin usein consul suffectus loppukaudeksi. Palveltuaan konsulina henkilö saattoi jatkaa lähetystehtäviin tai hallita provinsseja promagistraattina (proconsul).
Rajoitukset ja valvonta
- Kollegiaalisuus ja veto: kahden konsulin pakollinen yhteisjohto ja mahdollisuus estää toisen määräyksiä rajoittivat yksilöllistä vallankaappausta.
- Aikarajoitus: konsulin virkakausi kesti yhden vuoden; tämä vuosittainen vaihtuvuus toimi keskeisenä tarkastusmekanismina.
- Poikkeustila: vakavissa hätätilanteissa konsuleiden vallan rinnalle voitiin nimittää diktatori, jolla oli väliaikaisesti suuremmat valtaoikeudet.
- Vastuuviran jälkeen: ennen pitkää konsulit saattoivat joutua vastuuseen toimistaan, ja heitä uhkasi rikos- tai korruptiosyytteitä virasta poistumisen jälkeen.
Historiallinen kehitys
Konsulin asema muovautui tasavallan aikana. Alkuvaiheessa konsulit edustivat lähinnä patrisiien valtaa, mutta lakimuutokset ja plebeijien nousu tekivät virasta yhä inklusiivisemman. Myöhemmin tasavallan myöhäisvaiheessa poliittinen kilpailu, sotilaalliset menestykset ja yksilöiden suosio johtivat konsulaatin merkityksen muuttumiseen: jotkut konsulit saavuttivat poikkeuksellisen vaikutusvallan, mikä osaltaan heikensi tasapainoa ja edisti valtiojärjestelmän kriisejä.
Konsulien instituutio vaikutti voimakkaasti Rooman hallintokulttuuriin ja monien myöhempien valtioiden virkarakenteisiin. Vaikka tasavallan ajan konsuli oli lyhytaikainen virka verrattuna esimerkiksi monarkian kuninkaaseen, sen yhdistelmä sotilaallista, hallinnollista ja uskonnollista valtaa teki konsulista yhden antiikin vaikutusvaltaisimmista virkamiehistä.
Siviilihallinto
Konsulit saattoivat kutsua senaatin koolle ja toimivat sen kokousten puheenjohtajana. Kukin konsuli toimi senaatin puheenjohtajana kuukauden ajan. He saattoivat myös kutsua koolle minkä tahansa Rooman kokouksen ja toimia sen puheenjohtajana. Konsulit siis toimittivat vaalit ja panivat lainsäädäntötoimet äänestykseen. Kun kumpikaan konsuli ei ollut kaupungissa, heidän kansalaisvelvollisuutensa hoiti praetor urbanus (kaupungin prefekti).
Jokaista konsulia seurasi jokaisessa julkisessa esiintymisessä kaksitoista liktoria, jotka osoittivat viran loistokkuutta ja toimivat hänen henkivartijoinaan. Kullakin lictorilla oli fasces, sauvakimppu, jossa oli kirves. Sauvat symboloivat ruoskimisvaltaa ja kirves kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa. Kaupungin sisällä liktorit ottivat kirveet pois fascuksista osoittaakseen, että kansalaista ei voitu teloittaa ilman oikeudenkäyntiä. Astuessaan demokraattiseen kokoukseen liktorit laskivat fascuksen alas osoittaakseen, että konsulien valta oli peräisin kansalta (populus romanus).
Sotilaallinen valta
Rooman muurien ulkopuolella konsuleilla oli paljon suurempi valta kaikkien Rooman legioonien ylipäällikköinä. Tässä tehtävässä konsuleilla oli täysi imperium (valta).
Kun legioonat määrättiin senaatin määräyksellä, konsulit suorittivat värväyksen. Armeijaan astuessaan kaikkien sotilaiden oli vannottava uskollisuudenvala konsuleille. Konsulit valvoivat myös Rooman liittolaisten toimittamien joukkojen kokoamista.
Kaupungissa konsuli saattoi rangaista ja pidättää kansalaisia, mutta hänellä ei ollut valtaa määrätä kuolemanrangaistusta. Kampanjoidessaan konsuli saattoi kuitenkin määrätä minkä tahansa sopivaksi katsomansa rangaistuksen kenelle tahansa sotilaalle, upseerille, kansalaiselle tai liittolaiselle.
Kukin konsuli johti yleensä kahden legioonan vahvuista armeijaa sotilastribuunien ja kvestorin avustuksella, jolla oli taloudellisia tehtäviä. Siinä harvinaisessa tapauksessa, että molemmat konsulit marssivat yhdessä, kumpikin johti vuorollaan päivää. Tyypillinen konsuliarmeija oli noin 20 000 miehen vahvuinen, ja se koostui kahdesta kansalaislegioonasta ja kahdesta liittolaislegioonasta. Tasavallan alkuvuosina Rooman viholliset olivat Keski-Italiassa, joten sotaretket kestivät muutaman kuukauden.
Kun Rooman rajat laajenivat 2. vuosisadalla eaa., sotaretket pitenivät. Rooma oli sotaisa yhteiskunta, ja hyvin harvoin se ei käynyt sotaa. Senaatti ja kansa odottivat senaatin ja kansakunnan odottavan, että konsuli astuessaan virkaansa hänen armeijansa marssisi Rooman vihollisia vastaan ja laajentaisi Rooman rajoja. Hänen sotilaansa odottivat palaavansa sotaretken jälkeen kotiinsa saaliin kanssa. Jos konsuli saavutti ylivoimaisen voiton, hänen joukkonsa tervehtivät häntä imperaattorina, ja hän saattoi pyytää, että hänelle myönnettäisiin riemuvoitto.
Konsuli saattoi johtaa kampanjaa parhaaksi katsomallaan tavalla, ja hänellä oli rajoittamattomat valtuudet. Kampanjan jälkeen hänet voitiin kuitenkin asettaa syytteeseen väärinkäytöksistään.
Status Empire-kaudella
Rooman valtakunnassa konsulit olivat vain Rooman tasavaltaisen perinnön kuvaannollisia edustajia. Konsulaatilla oli silloin paljon vähemmän valtaa ja arvovaltaa, sillä keisari oli ylin johtaja. Konsulit olivat kuitenkin usein korkea-arvoisia ja tärkeitä omana itsenään. Joitakin nimitettiin keisarinsa seuraajiksi. Keisarit nimittivät usein myös itsensä konsuleiksi.
Toimisto säilyi (paljon muutettuna) aina 9. vuosisadan alkupuolelle jKr. asti.
Kaksi Rooman keisaria pukeutuneina konsuleiksi 4. vuosisadan solidi-kilvissä.
Constantius II
Valens
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Rooman tasavallan korkein vaaleilla valittu poliittinen virka?
A: Rooman tasavallan korkein vaaleilla valittu poliittinen virka oli roomalainen konsuli.
K: Kuinka monta konsulia valittiin vuosittain?
A: Joka vuosi valittiin kaksi konsulia, jotka toimivat yhden vuoden toimikaudeksi.
K: Kenellä oli veto-oikeus kollegaansa kohtaan?
V: Jokaisella konsulilla oli veto-oikeus kollegaansa kohtaan.
K: Kuka saattoi asettua ehdolle konsulinvaaleissa vuoden 367 eaa. jälkeen?
V: Vuoden 367 eaa. jälkeen plebs (tavallinen kansa; plebeijit) saattoi asettua ehdolle konsulinvaaleissa.
K: Mitä valtuuksia konsuleilla oli rauhan aikana?
V: Rauhan aikana konsuleilla oli laajat hallinnolliset, lainsäädännölliset ja oikeudelliset valtuudet.
K: Mikä rooli heillä oli sota-aikana?
V: Sota-aikana konsuleilla oli usein korkein sotilasjohto.
K: Mitä uskonnollisia riittejä saattoivat suorittaa vain korkeimmat valtion virkamiehet?
V: Korkeimmat valtion virkamiehet olivat vastuussa joidenkin uskonnollisten riittien suorittamisesta, jotka vain he saattoivat suorittaa.
Etsiä