Syy-yhteys
Syy-yhteys on tapa kuvata, miten eri tapahtumat liittyvät toisiinsa. Oletetaan, että on kaksi tapahtumaa A ja B. Jos B tapahtuu, koska A tapahtui, sanotaan, että A on B:n syy tai että B on A:n seuraus.
Se, mikä näyttää hyvin yksinkertaiselta, on itse asiassa vaikea ongelma. Monet ihmiset ovat yrittäneet ratkaista sitä, ja he ovat keksineet erilaisia ratkaisuja.
Syy ja seuraus -sutra . Kahdeksannella vuosisadalla Japanissa tehty kuva, joka esittää syyn ja seurauksen.
Ensimmäisen dominokiven kaataminen saa toisen dominokiven putoamaan, mikä saa kolmannen putoamaan jne.
Kausaalisuus filosofiassa
Aristoteles
Aristoteles oli kreikkalainen filosofi. Hän tarkasteli myös kausaalisuuden ongelmaa. Kirjoissaan Posteriorinen analytiikka ja Metafysiikka hän kirjoitti:
- "Kaikki syyt ovat alkuja..."
- "... meillä on tieteellistä tietoa, kun tiedämme syyn...".
- "... tietää jonkin asian luonne on sitä, että tietää syyn, miksi se on olemassa..."
Tätä voidaan käyttää selittämään kausaalisuutta. Aristoteles löysi erilaisia syitä:
- Aineellinen syy on se "raaka-aine", josta jokin asia on tehty. Tätä kutsutaan toisinaan osa-kokonaisuus-kausaatioksi. Esimerkki: Patsaan pronssi.
- Muodollinen syy kertoo meille taiteilijan esimerkkiä käyttäen, mitä asian on tarkoitus olla. Tätä kutsutaan toisinaan kokonaisosittaiseksi kausaatioksi. Esimerkki patsaan muoto.
- Tehokas syy on se ulkoinen asia, joka alun perin aiheuttaa muutoksen. Se osoittaa ' mikä aiheuttaa muutoksen siinä, mikä muuttuu'. Se kattaa kaikki mahdolliset asiatyypit, ja se on syyn nykyaikainen määritelmä. Esimerkki: patsasta tekevä käsityöläinen, pronssintyöstötaito, neuvoja antava mies, lapsen isä.
- Lopullinen syy kuvaa, miksi jokin asia on olemassa. Lopullinen syy eli telos on asian tarkoitus. Tähän kuuluvat nykyaikaiset ajatukset syy-yhteydestä, kuten jonkin asian haluaminen tai tarvitseminen olla olemassa, tai ne, jotka antavat käyttäytymiselle tarkoituksen Esimerkki: Syy, miksi taiteilija halusi tehdä patsaan.
Aristoteles kertoi, että syitä on kahdenlaisia: varsinaisia (ennakkosyitä) ja satunnaisia (sattumanvaraisia) syitä. Molempia syitä voidaan kutsua potentiaalisiksi tai todellisiksi, erityisiksi tai yleisiksi. Samalla kielellä viitataan myös syiden vaikutuksiin; siten, että yleiset vaikutukset osoitetaan yleisille syille, erityiset vaikutukset erityisille syille ja toimivat syyt varsinaisille vaikutuksille. Olennaista on myös se, että ontologinen kausaalisuus ei viittaa ajalliseen suhteeseen ennen ja jälkeen - syyn ja vaikutuksen välillä; että spontaanius (luonnossa) ja sattuma (moraalisten tekojen alalla) kuuluvat tehokkaaseen kausaalisuuteen kuuluvien vaikutusten syihin ja että mikään satunnainen, spontaani tai sattumanvarainen syy ei voi edeltää varsinaista, todellista tai perimmäistä syytä sinänsä.
Kaikissa myöhemmin historiassa tehtävissä kausaliteettitutkimuksissa on kyse siitä, että syiden järjestys (tärkeysjärjestys) asetetaan suosikkihierarkiaan, kuten "lopullinen > tehokas > aineellinen > muodollinen" (Akvinolainen), tai siitä, että kaikki kausaliteetti rajoitetaan aineellisiin ja tehokkaisiin syihin tai tehokkaaseen kausaliteettiin (deterministiseen tai sattumanvaraiseen) tai vain luonnonilmiöiden säännönmukaisiin sekvensseihin ja korrelaatioihin (luonnontieteet kuvaavat pikemminkin sitä, miten asiat tapahtuvat, kuin kysyvät, miksi ne tapahtuvat).
David Hume
David Hume oli toinen filosofi, joka tutki syyn ja seurauksen välistä suhdetta. Hume ajattelee, että kaikilla tällaisilla syy-seuraussuhteilla on tiettyjä yhteisiä piirteitä:
- Syyn ja seurauksen on sijaittava lähellä toisiaan. On mahdollista, että kaukana olevilla syillä on vaikutus lähellä, mutta se voi tapahtua vain syy-seuraus-reaktioiden ketjussa.
- Vaikutus tulee aina syyn jälkeen.
- On olemassa kolmas elementti, jota kutsutaan voimaksi tai välttämättömyydeksi. Vesi on yleensä juoksevaa ja läpinäkyvää. Näistä ominaisuuksista ei kuitenkaan käy ilmi, että ihminen voi tukehtua siihen.
Hume sanoo, että jos joku on tottunut näkemään samat asiat aina samassa järjestyksessä, hän tottuu siihen, että ne tapahtuvat aina samassa järjestyksessä. Kun hän näkee yhden tapahtuman tapahtuvan, hän odottaa toisenkin tapahtuvan:
| " | Havaitsen välittömästi, että ne ovat ajallisesti ja paikallisesti vierekkäisiä ja että se, jota kutsumme syyksi, edeltää toista, jota kutsumme vaikutukseksi. Yhdessäkään tapauksessa en voi mennä pidemmälle, enkä voi havaita mitään kolmatta suhdetta näiden kohteiden välillä. Laajennan siis tarkasteluani käsittämään useita tapauksia, joissa samankaltaiset kohteet ovat aina samankaltaisissa vierekkäisissä ja peräkkäisissä suhteissa. Ensisilmäyksellä tämä näyttää palvelevan tarkoitustani vain vähän. Useiden tapausten pohdinta vain toistaa samoja kohteita, eikä näin ollen voi koskaan synnyttää uutta ajatusta. Mutta tarkemmin tutkittuani huomaan, että toisto ei ole kaikissa yksityiskohdissa sama, vaan se tuottaa uuden vaikutelman, ja sitä kautta idean, jota nyt tarkastelen. Usein toistamisen jälkeen havaitsen nimittäin, että yhden kohteen ilmaantuessa mieli on tavan vuoksi määrätty tarkastelemaan sen tavanomaista seuralaista ja tarkastelemaan sitä voimakkaammassa valossa sen vuoksi, että se on suhteessa ensimmäiseen kohteeseen. Tämä vaikutelma tai päättäväisyys on siis se, joka antaa minulle ajatuksen välttämättömyydestä. | " |
| -David Hume, Treatise 1.3.14. | ||
Kausaalisuus logiikassa
Logiikka on tiede, jossa tarkastellaan, miten argumentti rakennetaan. Logiikassa on yleensä kahdenlaisia syitä. Niitä kutsutaan välttämättömäksi syyksi ja riittäväksi syyksi.
- Välttämätön syy on syy, joka sanoo: Kun B tapahtuu, myös A on tapahtunut. Tieto siitä, että A on tapahtunut, ei toisaalta välttämättä tarkoita, että myös B on tapahtunut. Esimerkki: Yhdysvalloissa senaattoreiden on oltava vähintään 30-vuotiaita. Nuoremmista ihmisistä ei voi tulla senaattoreita. Siksi kuka tahansa senaattori on vähintään 30-vuotias. (Toisaalta: on olemassa vähintään 30-vuotiaita ihmisiä, jotka eivät ole senaattoreita).
- Riittävä syy on syy, joka sanoo, että jos tiedän, että A tapahtui, voin päätellä, että myös B tapahtui. Esimerkki: Pelikortin keskelle on merkitty erityinen symboli, jota kutsutaan isoksi pata (♠). Tämä riittää sanomaan, että kortti on ässä. Pelissä on kolme muuta korttia, jotka ovat myös ässiä. Ne on merkitty ruutu (♦), hertta (♥) tai risti (♣). Ei ole tarpeen tietää, että nämä kolme muuta korttia ovat olemassa tai mitä ne tarkoittavat. Toisaalta ei ole olemassa kortteja, jotka ovat ässiä, lukuun ottamatta lueteltuja kortteja.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on kausaalisuus?
V: Syy-yhteys on tapa kuvata, miten eri tapahtumat liittyvät toisiinsa.
K: Miten ihmiset määrittävät kahden tapahtuman välisen syy-seuraussuhteen?
A: Jos B tapahtuu, koska A tapahtui, ihmiset sanovat, että A on B:n syy tai että B on A:n seuraus.
K: Miksi kausaalisuuden määrittäminen on vaikea ongelma?
V: Syy-yhteyden määrittäminen on vaikea ongelma, koska aina ei ole selvää, mikä tapahtuma on syy ja mikä on seuraus.
K: Ovatko ihmiset yrittäneet ratkaista kausaliteetin määrittämisen ongelmaa?
V: Kyllä, monet ihmiset ovat yrittäneet ratkaista kausaalisuuden määrittämisen ongelmaa.
K: Onko eri ihmiset päätyneet erilaisiin ratkaisuihin?
V: Kyllä, eri ihmiset ovat keksineet erilaisia ratkaisuja kausaalisuuden määrittämisen ongelmaan.
K: Voitteko antaa esimerkin kausaliteetista?
V: Kyllä, jos kasvi kuolee, koska se ei ole saanut tarpeeksi vettä, voimme sanoa, että veden puute (A) on kasvin kuoleman syy (B).
K: Onko kausaliteetti tärkeä käsite monilla aloilla?
V: Kyllä, kausaliteetti on tärkeä käsite monilla aloilla, kuten tieteessä, historiassa, filosofiassa ja oikeudessa.
