Molekyylibiologian keskeinen dogmi
Molekyylibiologian keskeinen dogmi on Francis Crickin lause, jossa hän ehdotti DNA:n kaksoiskierteistä rakennetta. Se tarkoittaa, että tieto siirtyy DNA:lta proteiineille RNA:n kautta, mutta proteiinit eivät voi siirtää tietoa takaisin DNA:lle.
Crick kirjoitti sen ensimmäisen kerran vuonna 1958 ja toisti sen vuonna 1970.
Dogma on kehys, jonka avulla voidaan ymmärtää sekvenssitiedon siirtoa.
Tällaisia biopolymeerejä on kolme pääluokkaa: DNA ja RNA (molemmat nukleiinihappoja) sekä proteiinit. Näiden välillä voi tapahtua 3 × 3 = 9 ajateltavissa olevaa suoraa tiedonsiirtoa. Dogma luokittelee nämä kolmeen kolmen ryhmän ryhmään:
- 3 yleistä siirtoa (joiden uskotaan tapahtuvan normaalisti useimmissa soluissa),
- 3 erityiset siirrot (joiden tiedetään tapahtuvan, mutta vain tietyissä olosuhteissa joidenkin virusten tapauksessa tai laboratoriossa), ja
- 3 tuntematonta siirtoa (joiden ei uskota koskaan tapahtuvan).
Yleiset siirrot kuvaavat biologisen tiedon normaalia kulkua: DNA:ta voidaan kopioida DNA:lle (DNA:n replikaatio), DNA:n informaatio voidaan kopioida mRNA:han (transkriptio) ja proteiineja voidaan syntetisoida käyttäen mRNA:n informaatiota mallina (translaatio).
Dogma on moderni versio Weismannin esteestä (August Weismannin mukaan). Tämä on periaate, jonka mukaan perinnöllinen tieto siirtyy vain geeneistä kehon soluihin eikä koskaan päinvastoin. Perinnöllinen informaatio siirtyy vain sukusoluista somaattisiin soluihin.
Tiedonkulku biologisissa järjestelmissä
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on molekyylibiologian keskeinen dogmi?
A: Molekyylibiologian keskeinen dogmi on Francis Crickin lause, jonka mukaan informaatio siirtyy DNA:lta proteiineille RNA:n välityksellä, mutta proteiinit eivät voi siirtää informaatiota takaisin DNA:lle.
K: Milloin se kirjoitettiin ensimmäisen kerran?
V: Francis Crick kirjoitti keskeisen dogman ensimmäisen kerran vuonna 1958 ja toisti sen vuonna 1970.
K: Mitä dogma tarjoaa puitteet ymmärtämiselle?
V: Keskeinen dogmi tarjoaa puitteet ymmärtää sekvenssi-informaation siirtymistä biopolymeerien, kuten DNA:n, RNA:n ja proteiinien, välillä.
K: Kuinka monta suoraa tiedonsiirtoa voi tapahtua näiden biopolymeerien välillä?
V: Näiden biopolymeerien välillä voi tapahtua 3 × 3 = 9 ajateltavissa olevaa suoraa tiedonsiirtoa.
K: Mitkä kolme ryhmää luokittelevat nämä tiedonsiirrot?
V: Nämä tiedonsiirrot luokitellaan kolmeen ryhmään: yleiset tiedonsiirrot (joiden uskotaan tapahtuvan normaalisti useimmissa soluissa), erityiset tiedonsiirrot (joiden tiedetään tapahtuvan, mutta vain tietyissä olosuhteissa joidenkin virusten tapauksessa tai laboratoriossa) ja tuntemattomat tiedonsiirrot (joiden ei uskota koskaan tapahtuvan).
K: Mitä yleiset siirtymät kuvaavat?
V: Yleiset siirrot kuvaavat biologisen tiedon normaalia kulkua - DNA:ta voidaan kopioida DNA:lle (DNA:n replikaatio), DNA:n informaatio voidaan kopioida mRNA:han (transkriptio) ja proteiineja voidaan syntetisoida käyttäen mRNA:ssa olevaa informaatiota mallina (translaatio).
K: Mikä on Weismannin este?
V: Weismannin este on August Weismannin esittämä periaate, jonka mukaan perinnöllinen informaatio siirtyy vain geeneistä kehon soluihin eikä koskaan päinvastoin. Perinnöllinen informaatio siirtyy vain sukusoluista somaattisiin soluihin.
