Joulusaaripipistrelle (Pipistrellus murrayi) oli Vespertilionidae-heimoon kuuluva lepakkolaji. Biologit uskovat, että lepakko kuoli sukupuuttoon 27. elokuuta 2009.

Taksonomia ja tunnistaminen

Pipistrellus murrayi oli pieni lepakkolaji, jonka paino oli arviolta 3–4,5 grammaa (noin 0,11–0,16 unssia). Alun perin sitä pidettiin samanlaisena kuin Pipistrellus tenuis -laji, mutta rakenne-erot ja erityisesti tutkittu peniksen luu eli baculum osoittivat, että kyseessä oli erillinen laji (tutkiminen vahvisti eron).

Levinneisyys ja elintavat

Laji oli endeeminen eli esiintyi ainoastaan Joulusaarella Australiassa. Kuten useimmat Pipistrellus-suvun lajit, se oli todennäköisesti hyönteissyöjä ja aktiivinen hämärä- ja yöaikaan. Saarten pienet populaatiot ja rajoittunut elinalue tekivät lajista erityisen haavoittuvan ulkoisille uhille.

Sukupuuttoon kuoleminen ja säilytyspyrkimykset

2000-luvun loppupuolella havaittiin nopeasti tapahtuva taantuma, ja vuonna 2009 tehdyt pelastusyritykset eivät onnistuneet. Viranomaiset ja tutkijat yrittivät pyydystää yksilöitä säilytystoimenpiteitä varten, mutta ponnistelut eivät onnistuneet turvaamaan riittävää populaatiota lajin jatkumiselle. Tämän seurauksena laji julistettiin käytännössä sukupuuttoon kuolleeksi.

Mahdolliset syyt häviämiseen

  • Vieraslajit ja petoeläimet (esim. rotat, kissat) voivat lisätä kuolleisuutta ja kilpailua ravinnosta.
  • Taudit tai infektiot, joita saarelle on voinut levittää ihmiset tai vieraslajit.
  • Elinympäristön muutos ja saaren ekosysteemin häiriöt, mukaan lukien vieraslajien aiheuttamat ketjureaktiot.
  • Pienen populaation geneettinen haavoittuvuus ja sattumanvaraiset tapahtumat (esimerkiksi epäsuotuisat sääolot).

Useissa lähteissä on korostettu, että tarkkaa yksittäistä syytä on vaikea osoittaa ja todennäköisesti lajin katoamiseen vaikuttivat useat tekijät yhdessä.

Merkitys ja opit

Joulusaaripipistrelle on esimerkki siitä, kuinka saarten endeemiset lajit voivat kadota nopeasti ihmisen toiminnan ja vieraslajien vaikutuksesta. Tapauksen myötä on korostettu aikaisempaa seurantaa, nopeampia suojelutoimia ja parempaa varautumista, jotta vastaavat häviöt voitaisiin tulevaisuudessa ehkäistä.