Albatrossit ovat suurekokoisia merilintuja, jotka kuuluvat biologiseen Diomedeidae-heimoon. Ne pesivät ja liikkuvat pääosin eteläisillä valtamerillä ja osin pohjoisen Tyynenmeren alueella. Nykyisin albatrosseja ei esiinny Pohjois-Atlantin alueella (Pohjois-Atlantin), mutta siellä on löydetty niiden fossiileja, mikä viittaa aikaisempaan levinneisyyteen. Albatrossien taksonomia jaetaan usein muutamaan pääryhmään, kuten suuralbatrossit, pohjoisen Tyynenmeren albatrossit, mollymawkit ja sooty-/nokialbatrossit; eri lähteissä lajimääräksi mainitaan yleisesti 21 lajia.

Ulkonäkö, lentotapa ja elintavat

Suuralbatrossit ovat suurimpia lentäviä lintuja: suurimpien lajien siipiväli voi olla yli 3 metrin luokkaa. Kaikki albatrossit ovat erinomaisia lentäjiä ja viettävät suuren osan ajastaan ilmassa hyödyntäen tuulta ja dynamiikkaa, kuten dynamic soaring-lentotapaa, jolla ne pystyvät liitämään pitkiä matkoja lähes ilman siipien räpyttelyä. Monet lajit tekevät valtavia muuttomatkoja, ja yksittäiset linnut voivat kiertää koko eteläisen valtameren.

Ravinnokseen ne ottavat muun muassa kalmaria, kalaa ja krilliä, mutta myös merihylkyjä ja kalanpaloja, ja niitä voi nähdä seuraamassa kalastusveneitä saalistusmahdollisuuksia hyödyntämässä. Albatrossit palaavat maihin pesimään; ne rakentavat usein yksinkertaisia pesiä ja pesivät useimmiten saarilla tai karikoilla, yleensä koloniaformisesti lähellä muiden lintujen pesiä (pesänsä). Useimmat lajit munivat vain yhden munan vuodessa tai jopa harvemmin, ja vanhempien panos yksittäisen poikasen kasvattamiseen on pitkä — tämä tekee populaatioiden toipumisen hitaaksi.

Uhat

Albatrossien säilyminen on huolestuttavaa: 21 lajista suurin osa on uhanalaisuusluokituksen piirissä. IUCN (Maailman luonnonsuojeluliitto) luokittelee useita lajeja vaarantuneiksi tai uhattuiksi; yleisesti mainittu arvio on, että esimerkiksi 19 lajia kärsii jonkin asteisesta uhanalaisuudesta (uhanalainen).

Uhat ovat monimuotoisia:

  • Maalle tuodut vieraslajit, kuten rotat ja kissat, saalistavat munia, poikasia ja toisinaan myös aikuisten (aikuisten) lintuja pesäalueilla.
  • Merialueiden saastuminen, erityisesti muoviroskat ja öljyvuodot, aiheuttavat suoria kuolemia ja heikentävät yksilöiden kuntoa. Muovi saattaa tukkia linnun ruoansulatuskanavan tai myrkyttää sitä, ja öljy pilaa höyhenpuvun eristyskyvyn.
  • Kalastustoiminnan aiheuttama sivusaalis on monille lajeille merkittävä kuolinsyy. Erityisesti pitkäsiimakalastus voi johtaa siihen, että linnut tarttuvat syötettyihin koukkuihin ja hukkuvat.
  • Ylikalastus ja muut muuttuvat kalastuskäytännöt voivat vähentää albatrossien saaliin saatavuutta.
  • Ilmastonmuutos muuttaa merivirtoja, tuulia ja saaliskaloihin liittyviä ekosysteemejä, mikä vaikuttaa albatrossien ruokailu- ja pesimisedellytyksiin.
  • Albatrossit ovat pitkäikäisiä ja lisääntyvät hitaasti (yksi muna, pitkä poikasaika), joten populaatiot toipuvat hitaasti tappioista.

Suojelu

Albatrossien suojelemiseksi tehdään monenlaisia toimia. Tärkeitä keinoja ovat:

  • Vieraseläinten, kuten rotan ja kissan, poistaminen tai torjunta pesimäsaarilla.
  • Kalastuksen sivusaaliin vähentäminen käyttämällä esimerkiksi bird-scaring-laitteita (lippuverkot/streamerit), painotettuja siimoja, koukkujen peittämistä ennen pinnan alle laskemista tai yöpyyntiä, jolloin linnut ovat vähemmän aktiivisia. Nämä toimet ovat osoittautuneet tehokkaiksi monilla alueilla.
  • Merialueiden suojelu ja vastuulliset kalastuskäytännöt sekä kansainvälinen yhteistyö. Esimerkiksi Albatrossien ja Petrellien suojeluun liittyvät sopimukset (esim. ACAP) kannustavat jäsenmaita vähentämään sivusaalista ja suojelemaan pesimäalueita.
  • Saastumisen vähentäminen, erityisesti muovien ja kemikaalien päästöjen estäminen ja öljyonnettomuuksiin varautuminen.
  • Seuranta, tutkimus ja yleisön tiedottaminen sekä kestävyysvaatimusten tukeminen kuluttajatasolla (esim. vastuullinen kala- ja merenelävien kulutus).

Albatrossien suojeleminen vaatii maailmanlaajuista yhteistyötä, koska nämä linnut liikkuvat valtamerien yli ja ovat herkkiä niin merellisiin kuin maalla tapahtuviin uhkiin. Tehokkaat suojelutoimet voivat palauttaa vakaita populaatiotasoa, mutta se vaatii pitkäjänteisyyttä ja useiden toimijoiden yhteistyötä.