Joulusaari (Christmas Island) – Australian saari Intian valtameressä

Brittiläisen Itä-Intian komppanian Royal Mary -aluksen kapteeni William Mynors antoi saarelle sen nimen, koska he saapuivat saarelle joulupäivänä 25. joulukuuta 1643.

Varhaisin kirjattu vierailu tapahtui maaliskuussa 1688, jolloin William Dampier vieraili brittiläisellä Cygnet-aluksella. Dampier ajautui pois siitä suunnasta, johon hän halusi mennä, ja hän eksyi. Hän saapui joulusaarelle 28 päivän kuluttua. Kaksi hänen miehistönsä jäsentä olivat ensimmäiset kirjatut ihmiset, jotka astuivat jalan Joulusaarelle.

Saarella tehtiin useita vierailuja ja tutkimuksia, mutta vasta kun siellä löydettiin arvokasta kalkkifosfaattia, saari liitettiin 6. kesäkuuta 1888 Ison-Britannian kruunuun.

Asutus ja hyödyntäminen

Pian tämän jälkeen G. Clunies Ross, Keeling-saarten (noin 900 kilometriä lounaaseen) omistaja, perusti Flying Fish Coveen pienen asutuksen, jonka tarkoituksena oli kerätä puutavaraa ja tarvikkeita Cocos-saarten kasvavaa teollisuutta varten.

Fosfaatin louhinta alkoi 1890-luvulla Singaporesta, Kiinasta ja Malesiasta tulleiden pakkotyöntekijöiden avulla.

Saarta hallitsivat yhdessä brittiläiset fosfaattikomissaarit ja Yhdistyneen kuningaskunnan siirtomaatoimiston piirivirkailijat Straits Settlementsin ja myöhemmin Singaporen kruununsiirtokunnan kautta.

Japanin hyökkäys

Japani hyökkäsi saarelle ja miehitti sen vuonna 1942, kun intialainen varuskunta kapinoi, ja se internoi asukkaat (pakotti heidät pysymään paikallaan) toisen maailmansodan päättymiseen asti vuonna 1945.

Siirto Australiaan

Australia pyysi Yhdistynyttä kuningaskuntaa sallimaan saaren hallinnan; vuonna 1957 Australian hallitus maksoi Singaporen hallitukselle 2,9 miljoonaa puntaa korvauksena. Tämä rahasumma päätettiin arvaamalla, kuinka paljon Singaporen luovuttaman fosfaatin arvo oli.

Australian ensimmäinen virallinen edustaja saapui maahan vuonna 1958, ja hänet korvattiin hallintovirkamiehellä vuonna 1968. Joulusaarta ja Kookossaaria kutsutaan yhdessä Australian Intian valtameren alueiksi, ja vuodesta 1997 lähtien niillä on ollut yhteinen hallintovirkamies, joka asuu Joulusaarella.

Joulusaarelle on 1980-luvun lopusta lähtien saapunut venelasteittain pakolaisia, enimmäkseen Indonesiasta. Vuonna 2001 Joulusaarelle saapui suuri määrä turvapaikanhakijoita, joista suurin osa oli kotoisin Lähi-idästä ja aikoi hakea turvapaikkaa Australiasta. Norjalainen rahtilaiva MV Tampa pelasti ihmisiä uppoavasta indonesialaisesta kalastusalus Palapasta. Aluksessa oli 420 turvapaikanhakijaa Afganistanista, 13 Sri Lankasta ja viisi Indonesiasta. Aluksen kapteeni pyysi, että pakolaiset saisivat poistua laivasta Joulusaarella. Australian SAS nousi alukseen ja otti aluksen haltuunsa. Turvapaikanhakijat lähetettiin Naurulle. Toinen laivalasti turvapaikanhakijoita vietiin Joulusaarelta Papua-Uuteen-Guineaan. Monien aikuisten turvapaikanhakijoiden kerrottiin heittäneen lapsensa veteen vastalauseena sille, että heidät oli käännytetty pois. Tämä osoittautui myöhemmin vääräksi. Uusi-Seelanti otti monet pakolaisista vastaan.

Australian parlamentti hyväksyi myöhemmin lain, jolla kiellettiin joulusaarelle saapuvia ihmisiä hakemasta automaattisesti pakolaisasemaa. Näin Australian laivasto voi siirtää heidät muihin maihin (Papua-Uuden-Guinean Manus-saarelle ja Naurulle). Vuonna 2005 maahanmuuttoministeriö alkoi rakentaa maahanmuuton vastaanotto- ja käsittelykeskusta, joka valmistui vuonna 2007 ja maksoi 210 miljoonaa dollaria. Siellä on 800 vuodepaikkaa. ^[]

Joulusaari on Australian itsehallintoalueeseen kuulumaton alue. Australian kuningatarta edustaa kenraalikuvernöörin nimittämä hallintovirkamies. Neil Lucas nimitettiin hallinnoijaksi 28. tammikuuta 2006.

Liittovaltion hallituksen palveluja tarjoavat liikenne- ja aluepalveluministeriö ja Joulusaaren hallinto.

Länsi-Australian hallitus ja muut toimeksisaajat tarjoavat osavaltion hallituksen palveluja, mutta koska Joulusaari on territorio, Australian liittovaltion hallitus maksaa kustannukset.

Paikallishallinto on Joulusaaren maakunta. Neuvostossa on 9 jäsentä, joista puolet valitaan joka toinen vuosi.

Joulusaaren asukkaat, jotka ovat Australian kansalaisia, äänestävät myös Kansainyhteisön vaaleissa Pohjois-Territorion Lingiarin edustajainhuoneen vaalipiirissä. Senaatissa heitä edustavat pohjoisen alueen senaattorit.

Vuoden 1986 alussa Joulusaaren kokous järjesti suunnittelukilpailun saaren lipusta; voittajamalli hyväksyttiin alueen epäviralliseksi lipuksi yli kymmenen vuoden ajaksi, ja vuonna 2002 siitä tehtiin Joulusaaren virallinen lippu.

Vuosittaista punaisten rapujen massavaellusta (noin 100 miljoonaa eläintä) merelle kutemaan on kutsuttu yhdeksi luonnon ihmeistä, ja se tapahtuu joka vuosi marraskuun tienoilla; se tapahtuu kostean kauden alettua ja kuun kiertokulun mukaisesti.

Joulusaaren kansallispuisto kattaa 63 prosenttia saaresta. Tämä tarkoittaa, että kasveista ja eläimistä kiinnostuneelle kävijälle on paljon nähtävää. Meressä on myös paljon hämmästyttävää merielämää.

• Joulusaaripipistrelle on hyvin pieni lepakko, joka elää vain Joulusaarella. Se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Vuonna 2008 jäljellä oli enää noin 20 lepakkoeläintä, ja tutkijat arvelivat, että ne saattavat kuolla sukupuuttoon vuoden 2009 aikana. Lepakkoa on etsitty useaan otteeseen, mutta yhtäkään ei ole nähty 27. elokuuta 2009 jälkeen. ICUN uskoo, että lepakko on nyt kuollut sukupuuttoon.