"Tuhkimo eli pieni lasikenkä" on Charles Perrault'n kirjoittama satu. Se julkaistiin ensimmäisen kerran nimettömänä Pariisissa vuonna 1697 teoksessa Histoires ou contes du temps passé (suomeksi: Tarinoita tai kertomuksia menneistä ajoista), joka on Perrault'n kahdeksan sadun kokoelma.

Tarina kertoo huonosti kohdellusta tytöstä, joka matkustaa tanssiaisiin kurpitsavaunuilla keijukaisensa avustuksella. Hän pakenee tanssiaisista keskiyöllä ja menettää lasikenkänsä. Tyttöön rakastunut prinssi löytää kadonneen tossun ja käyttää sitä myöhemmin tytön löytämiseksi.

Samanlaisia eurooppalaisia tarinoita on Bonaventure des Periersin teoksessa New Recreations and Joyous Games (1558) ja Giambattista Basilen teoksessa Pentamerone (1634-6). Grimmin veljekset sisällyttivät oman versionsa, "Aschenputtel", teokseen Children's and Household Tales (1812). Tuhkimon kaltaisia tarinoita esiintyy kiinalaisessa, intialaisessa, afrikkalaisessa, jaavanalaisessa, australialaisessa ja japanilaisessa kirjallisuudessa ja kansanperinteessä. Satu on sovitettu näyttämölle, elokuviin, televisioon ja muihin medioihin.

Juoni ja Perrault'n lisäykset

Perrault'n versio tiivistää ja viimeistelee monet sadun peruselementit: kurjat sisarpuolet ja äitipuoli, muodonmuutos (kurpitsa muuttuu vaunuksi, harmaat saappaat juhlamekoksi), keijukaisasema apuna, sekä erityisesti lasikenkä ja tapahtuma, jossa sankaritar lähtee tanssiaisista keskiyöllä. Perrault myös lisää sadun loppuun selkeän moraalin, jossa korostetaan hyvän käytöksen ja hienostuneisuuden palkintoa. Useissa vanhemmissa tai muissa kansanversioissa kengän materiaali on vaihdellut (kulta, nahka tai turkiskenkä), ja keijukaiskuvio puuttuu tai sen sijaan on taivaallinen tai eläinapua.

Varhaiset lähteet ja kansanversiot

  • Giambattista Basilen 1600-luvun Pentamerone sisältää esimuodon, kuten kertomuksen La Gatta Cenerentola, joka on yksi varhaisimmista kirjallisista versionumeroista.
  • Kiinalainen tarina Ye Xian (900-luvulta) sisältää samanlaisia motiiveja: avustavan hengellisen hahmon, kadonneen kengän ja prinssin etsinnän.
  • Grimmin veljesten Aschenputtel on raskasmielisempi ja kansanomaisempi: siinä on verisiä ja karuja piirteitä, kuten sisarusten varomaton käsittely ja linnunrangaistus — Grimmit tallensivat voimakkaampia kansanperinteeseen kuuluvia yksityiskohtia.
  • Satu kuuluu kansainväliseen tarinatyypitykseen ATU 510A (Aarne–Thompson–Uther), eli "Cinderella"-tyyppiin.

Eri versioiden erot

Versiot eroavat muun muassa seuraavissa kohdissa:

  • Apuhahmo: Perrault'n versiossa apuna on keijukainen; joissain kansanversioissa apuna on puu, kala tai jumalolento.
  • Kengän materiaali: Perrault'n lasikenkä on tunnetuin, mutta muissa versioissa se voi olla kultainen, nahkainen tai turkinen. Lasikengän syntyyn liittyy keskustelua: on arveltu, että alkuperäinen ranskalainen sana saattoi tarkoittaa turkista (vair) ja myöhemmin lukeutuminen lasiksi (verre) on johtanut nykyiseen käsitykseen.
  • Palkkio ja oikeudenmukaisuus: joissain kansanversioissa hyvyys palkitaan rauhallisesti; toisissa (esim. Grimmin) kostoksi jää väkivaltaisia ja rangaistavia kohtaamisia sisaruksia kohtaan.

Teemat ja tulkinnat

Tuhkimon kertomuksessa on useita tulkinnan tasoja:

  • Siirtymäriitti: köyhyydestä ja nöyryytyksestä yhteiskunnalliseen nousuun ja avioliittoon johtava muutos.
  • Palkitsemisen etiikka: hyveiden (kohteliaisuus, lempeys) palkitseminen verrattuna vallan tai rikkauden turvin suoritettuun nousuun.
  • Pelinäkökulmat: identiteetin paljastus (kengän kautta), sattuma ja kohtalo toimivat yhteen.
  • Feministiset ja psykologiset tulkinnat käsittelevät toimijuutta, riippuvuussuhdetta ja naisen roolia yhteiskunnassa.

Sovitukset ja vaikutus populaarikulttuuriin

Tuhkimon tarina on ollut yksi eniten sovitetuista saduista. Tunnettuja sovituksia ovat muun muassa:

  • Walt Disneyn animaatioelokuva Cinderella (1950), joka vahvisti Perrault'n versiosta tutun lasikenkä- ja keijukaiskuvan globaaliksi ikoniksi.
  • Gioachino Rossinin ooppera La Cenerentola (1817), jossa juoni on muokattu ja jossa lasikenkä korvautuu muilla juonikeinoilla; ooppera on säveltäjän kevyt, komediallinen tulkinta kertomuksesta.
  • Sergei Prokofjevin baletti Cinderella (1944–45), joka tuo tarinaan musiikillisen ja visuaalisen tulkinnan tanssin keinoin.
  • Useat elokuva-, tv- ja teatteriversiot: perinteisistä lastenversioneista nykyaikaisiin ja feministisiin uudelleenkerrontaan (esim. modernit elokuvat, musikaalit ja lastennäytelmät).

Merkitys ja kestävyys

Tuhkimon teema — kärsivällisyyden ja hyveiden palkitseminen, kohtalon kohtaus sattuman kanssa sekä muodonmuutoksen ja paljastuksen hetki — on tehnyt tarinasta erityisen monikäyttöisen. Se on muokannut yhteiskunnallisia käsityksiä rakkaudesta, oikeudenmukaisuudesta ja naisrooleista sekä toiminut inspiraationa lukuisiin kirjallisille, musiikillisille ja visuaalisille teoksille.

Lisäksi

Akateemisesti Tuhkimoa tutkitaan folkloristiikassa, kirjallisuushistoriassa ja kulttuurintutkimuksessa. Tutkimuksessa selvitetään muun muassa sadun leviämistä eri kulttuureihin, sen variaatioiden syntyä ja tapaa, jolla eri aikakaudet ja yhteiskunnat muovaavat tarinan painotuksia.