Euroopan unionin kansalaisuus

Historia

Ennen Maastrichtin sopimusta (1992) Euroopan yhteisöjen perussopimukset sallivat työntekijöiden ja heidän perheidensä matkustaa ja asua missä tahansa jäsenmaassa. Tämä ajatus sai alkunsa, kun Euroopan hiili- ja teräsyhteisö perustettiin Pariisin sopimuksella vuonna 1951. Tämä antoi hiili- ja terästeollisuuden työntekijöille mahdollisuuden muuttaa toiseen maahan töihin. Vuonna 1957 Rooman sopimuksella perustettiin Euroopan talousyhteisö. Sopimus antoi kaikille työntekijöille mahdollisuuden liikkua vapaasti.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin käsitteli liikkumisvapautta laajemmin. Tuomioistuimen mukaan ihmisten pitäisi saada muuttaa toiseen maahan saadakseen paremman elämäntyylin, ei vain ansaitakseen enemmän rahaa työskentelemällä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tekemän lain mukaan työntekijän halulla muuttaa ulkomaille ei ole väliä, vaan hän voi aloittaa osa- tai kokoaikaisen työn ja saada lisäapua uudesta maasta.

Yhteisöjen tuomioistuimen muissa päätöksissä sallittiin, että kuka tahansa jäsenvaltion kansalainen voi asua missä tahansa EU:n alueella ja että häntä kohdellaan samalla tavalla kuin uuden jäsenvaltion kansalaista.

EU-kansalaisuuden alkaminen

Ajatus EU:n kansalaisuudesta sai alkunsa Maastrichtin sopimuksesta, ja sitä laajennettiin Amsterdamin sopimuksella. Amsterdamin sopimuksessa sanottiin, että unionin kansalaisuus ei korvaa kansallista kansalaisuutta, vaan ainoastaan täydentää sitä.

Kuka on EU:n kansalainen?

Muutetun EY:n perustamissopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa todetaan seuraavaa

Vahvistetaan unionin kansalaisuus. Jokainen henkilö, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus, on unionin kansalainen. Unionin kansalaisuus täydentää eikä korvaa kansallista kansalaisuutta.

EU:n kansalaisten oikeudet

Erityiset oikeudet

Muutetussa EY:n perustamissopimuksessa EU:n kansalaisille annetaan seuraavat oikeudet:

• Oikeus tulla kohdelluksi samoin kuin sen maan kansalaiset, jossa he asuvat. (12 artikla);
• Oikeus muuttaa ja asua missä tahansa EU:n alueella ja hakea mitä tahansa työtä. EU-kansalaisilla on myös oikeus työskennellä valtion palveluksessa, mutta ei joissakin tehtävissä, jotka liittyvät esimerkiksi puolustukseen ja kansalliseen turvallisuuteen. (18 artikla);
• Oikeus äänestää tai olla ehdokkaana paikallis- ja europarlamenttivaaleissa missä tahansa jäsenvaltiossa samoin edellytyksin kuin kyseisen valtion kansalaiset (19 artikla);
• oikeus saada suojelua minkä tahansa EU-maan diplomaatti- tai konsuliviranomaisilta, kun hän oleskelee EU:n ulkopuolisessa maassa, jos kansalaisen oman maan diplomaatti- tai konsuliviranomaisia ei ole (20 artikla);
• Oikeus pyytää apua Euroopan parlamentilta tai Euroopan oikeusasiamieheltä, jos jokin EU:n elin on toiminut huonosti. (21 artikla);
• oikeus ottaa yhteyttä EU:n elimiin jollakin EU:n virallisista kielistä ja saada vastaus samalla kielellä (21 artikla); ja
• Oikeus saada Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoja (255 artikla).

EU:hun liittyvien uusien maiden kansalaisten oikeuksia voidaan rajoittaa jopa seitsemän vuoden ajan liittymisen jälkeen.

Brexit

Yhdistynyt kuningaskunta on lähdössä Euroopan unionista. Vielä on epäselvää, jatkavatko Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset EU:n kansalaisuuttaan Brexitin jälkeen.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Lissabonin sopimus