Euroopan unionin kansalaisuus alkoi vuonna 1992 allekirjoitetulla Maastrichtin sopimuksella. Se on lisäominaisuus jonkin Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaisuuteen, ja se antaa lisäoikeuksia Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisille.

 

Mitkä ovat EU-kansalaisuuden pääoikeudet?

EU-kansalaisuus ei korvaa kansallista kansalaisuutta, mutta siihen liittyy useita yhtenäisiä oikeuksia, jotka koskevat kaikkia jäsenvaltioiden kansalaisia. Keskeisimmät oikeudet ovat:

  • Liikkumis- ja oleskeluoikeus – oikeus matkustaa, oleskella ja asettua asumaan missä tahansa EU:n jäsenvaltiossa ilman viisumia tai oleskelulupaa (tietyin edellytyksin ja aikarajoituksin). Tämä oikeus perustuu TSE:n (nyk. TFEU) säännöksiin ja siihen voi liittyä rekisteröintivaatimuksia isäntämaassa.
  • Valta osallistua vaaleihin – oikeus äänestää ja asettua ehdolle europarlamenttivaaleissa sekä paikallisvaaleissa asuinvaltiossa samalla tavalla kuin kyseisen valtion omat kansalaiset.
  • Konsulaarinen suojelu – jos omaa jäsenvaltiota ei ole läsnä kolmannessa maassa, EU-kansalaisella on oikeus hakea toisen jäsenvaltion konsulaarista apua.
  • Oikeus tehdä kanteluja ja pyytää suojelua – oikeus kääntyä Euroopan parlamentin puoleen ja tehdä aloitteita tai kanteluja sekä pyytää apua Euroopan oikeusasiamieheltä.
  • Oikeus viestiä EU-instituutioiden kanssa omalla kielellä – oikeus käyttää jotakin EU:n virallisista kielistä ja saada vastaus samalla kielellä.
  • Sosiaaliturvan ja terveydenhuollon koordinaatio – oikeus Euroopan terveydenhuoltokorttiin (EHIC) tilapäistä välttämätöntä sairaanhoitoa varten sekä sosiaaliturvajärjestelmien koordinointiin rajat ylittävässä tilanteessa.

Velvollisuudet ja vastuullisuus

EU-kansalaisuus tuo mukanaan myös velvollisuuksia, vaikka monet varsinaiset kansalaisvelvollisuudet (esim. verotus, asevelvollisuus) määräytyvät pääosin kunkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaan. Tärkeimmät velvollisuudet voi tiivistää seuraavasti:

  • Lainsäädännön noudattaminen – EU-kansalaisen on noudatettava sekä asuinvaltion että vierailtavan jäsenvaltion lakeja ja määräyksiä.
  • Osallistuminen demokraattiseen prosessiin – äänestämällä ja mahdollisesti asettumalla ehdolle kansallisissa, paikallisissa tai Euroopan parlamentin vaaleissa kansalaiset osallistuvat oman yhteiskuntansa kehittämiseen.
  • Velvollisuudet kansallisen kansalaisuuden perusteella – koska EU-kansalaisuus perustuu kansalliseen kansalaisuuteen, kansalaisella voi olla myös muita velvollisuuksia kuten verovelvoitteet tai asevelvollisuus, riippuen omasta valtiosta.

Historia ja kehitys lyhyesti

EU-kansalaisuuden synty liittyy Euroopan integraation pidempään kehitykseen:

  • Ennen Maastrichtia – liikkumisoikeuksia ja taloudellista vapautta oli kehitetty jo Euroopan hiili- ja teräsyhteisöstä ja Rooman sopimuksen kautta (1957). Vapaa liikkuvuus työntekijöille ja sisämarkkinan periaatteet loivat pohjan myöhemmälle kansalaisuudelle.
  • Maastrichtin sopimus (1992) – loi virallisesti EU-kansalaisuuden, joka tuli voimaan jäsenvaltioiden kansalaisten lisäoikeutena.
  • Oikeuskäytäntö – Euroopan unionin tuomioistuin (ECJ) on vuosien varrella täsmentänyt ja laajentanut EU-kansalaisuuden sisältöä tärkeissä tapauksissa, kuten Martinez Sala ja Grzelczyk, joissa korostettiin EU-kansalaisuuden “perustavanlaatuista asemaa” ja syrjimättömyyden periaatetta.
  • Lisää kehitystä – myöhemmät sopimukset, kuten Amsterdamin ja Lissabonin sopimukset, selkeyttivät oikeuksia ja tekivät muun muassa Euroopan unionin perusoikeuskirjasta (proklamoitu 2000) oikeudellisesti sitovan Lissabonin myötä (2009).

Miten käytännössä voi hyödyntää oikeuksia?

  • Rekisteröidy asuinvaltion vaaliluetteloon, jos haluat äänestää asuinmaasi paikallisissa tai europarlamenttivaaleissa.
  • Hanki pitkän oleskelun tai muuttamisen yhteydessä tarvittavat rekisteröintitodistukset tai oleskeluoikeuden todistukset isäntämaasta.
  • Muista pyytää Euroopan terveydenhuoltokortti (EHIC) ennen matkustamista toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvaa tilapäistä sairaanhoitoa varten.
  • Tarvittaessa ota yhteyttä oman jäsenvaltiosi edustustoon ulkomailla tai haet konsulaarista apua toisen jäsenvaltion edustustosta, jos omaa edustusta ei ole saatavilla.
  • Käytä oikeutta yhteydenpitoon EU-instituutioiden kanssa omalla kielellä ja tee aloitteita tai kanteluja Euroopan parlamentille tai oikeusasiamiehelle, jos koet oikeuksiesi loukatun.

Rajoitukset ja erityistilanteet

EU-kansalaisuuden oikeudet eivät ole absoluuttisia. Ne voidaan rajoittaa esimerkiksi yleisen järjestyksen, kansallisen turvallisuuden tai kansanterveyden perusteella. Lisäksi jotkin oikeudet koskevat vain tietynlaisia tilanteita (esim. tilapäinen oleskelu vs. pysyvä muutto) ja voivat edellyttää ehtojen täyttämistä (esim. riittävä toimeentulo, sairausvakuutus).

Lopuksi

EU-kansalaisuus on merkittävä lisäetu jäsenvaltioiden kansalaisille: se vahvistaa yksilön vapauksia liikkua, asettua asumaan, osallistua demokratiaan Euroopassa ja saada suojelua yhdessä unionin jäsenvaltioiden järjestelmässä. Samalla se edellyttää vastuullista toimintaa ja lainsäädännön kunnioittamista sekä kansallisella että EU-tasolla.