Euroopan unionin kansalaisuus: oikeudet, velvollisuudet ja historia
Euroopan unionin kansalaisuus: kattava opas oikeuksista, velvollisuuksista ja historiasta — selkeät selitykset Maastrichtin sopimuksesta nykypäivään.
Euroopan unionin kansalaisuus alkoi vuonna 1992 allekirjoitetulla Maastrichtin sopimuksella. Se on lisäominaisuus jonkin Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaisuuteen, ja se antaa lisäoikeuksia Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisille.
Mitkä ovat EU-kansalaisuuden pääoikeudet?
EU-kansalaisuus ei korvaa kansallista kansalaisuutta, mutta siihen liittyy useita yhtenäisiä oikeuksia, jotka koskevat kaikkia jäsenvaltioiden kansalaisia. Keskeisimmät oikeudet ovat:
- Liikkumis- ja oleskeluoikeus – oikeus matkustaa, oleskella ja asettua asumaan missä tahansa EU:n jäsenvaltiossa ilman viisumia tai oleskelulupaa (tietyin edellytyksin ja aikarajoituksin). Tämä oikeus perustuu TSE:n (nyk. TFEU) säännöksiin ja siihen voi liittyä rekisteröintivaatimuksia isäntämaassa.
- Valta osallistua vaaleihin – oikeus äänestää ja asettua ehdolle europarlamenttivaaleissa sekä paikallisvaaleissa asuinvaltiossa samalla tavalla kuin kyseisen valtion omat kansalaiset.
- Konsulaarinen suojelu – jos omaa jäsenvaltiota ei ole läsnä kolmannessa maassa, EU-kansalaisella on oikeus hakea toisen jäsenvaltion konsulaarista apua.
- Oikeus tehdä kanteluja ja pyytää suojelua – oikeus kääntyä Euroopan parlamentin puoleen ja tehdä aloitteita tai kanteluja sekä pyytää apua Euroopan oikeusasiamieheltä.
- Oikeus viestiä EU-instituutioiden kanssa omalla kielellä – oikeus käyttää jotakin EU:n virallisista kielistä ja saada vastaus samalla kielellä.
- Sosiaaliturvan ja terveydenhuollon koordinaatio – oikeus Euroopan terveydenhuoltokorttiin (EHIC) tilapäistä välttämätöntä sairaanhoitoa varten sekä sosiaaliturvajärjestelmien koordinointiin rajat ylittävässä tilanteessa.
Velvollisuudet ja vastuullisuus
EU-kansalaisuus tuo mukanaan myös velvollisuuksia, vaikka monet varsinaiset kansalaisvelvollisuudet (esim. verotus, asevelvollisuus) määräytyvät pääosin kunkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaan. Tärkeimmät velvollisuudet voi tiivistää seuraavasti:
- Lainsäädännön noudattaminen – EU-kansalaisen on noudatettava sekä asuinvaltion että vierailtavan jäsenvaltion lakeja ja määräyksiä.
- Osallistuminen demokraattiseen prosessiin – äänestämällä ja mahdollisesti asettumalla ehdolle kansallisissa, paikallisissa tai Euroopan parlamentin vaaleissa kansalaiset osallistuvat oman yhteiskuntansa kehittämiseen.
- Velvollisuudet kansallisen kansalaisuuden perusteella – koska EU-kansalaisuus perustuu kansalliseen kansalaisuuteen, kansalaisella voi olla myös muita velvollisuuksia kuten verovelvoitteet tai asevelvollisuus, riippuen omasta valtiosta.
Historia ja kehitys lyhyesti
EU-kansalaisuuden synty liittyy Euroopan integraation pidempään kehitykseen:
- Ennen Maastrichtia – liikkumisoikeuksia ja taloudellista vapautta oli kehitetty jo Euroopan hiili- ja teräsyhteisöstä ja Rooman sopimuksen kautta (1957). Vapaa liikkuvuus työntekijöille ja sisämarkkinan periaatteet loivat pohjan myöhemmälle kansalaisuudelle.
- Maastrichtin sopimus (1992) – loi virallisesti EU-kansalaisuuden, joka tuli voimaan jäsenvaltioiden kansalaisten lisäoikeutena.
- Oikeuskäytäntö – Euroopan unionin tuomioistuin (ECJ) on vuosien varrella täsmentänyt ja laajentanut EU-kansalaisuuden sisältöä tärkeissä tapauksissa, kuten Martinez Sala ja Grzelczyk, joissa korostettiin EU-kansalaisuuden “perustavanlaatuista asemaa” ja syrjimättömyyden periaatetta.
- Lisää kehitystä – myöhemmät sopimukset, kuten Amsterdamin ja Lissabonin sopimukset, selkeyttivät oikeuksia ja tekivät muun muassa Euroopan unionin perusoikeuskirjasta (proklamoitu 2000) oikeudellisesti sitovan Lissabonin myötä (2009).
Miten käytännössä voi hyödyntää oikeuksia?
- Rekisteröidy asuinvaltion vaaliluetteloon, jos haluat äänestää asuinmaasi paikallisissa tai europarlamenttivaaleissa.
- Hanki pitkän oleskelun tai muuttamisen yhteydessä tarvittavat rekisteröintitodistukset tai oleskeluoikeuden todistukset isäntämaasta.
- Muista pyytää Euroopan terveydenhuoltokortti (EHIC) ennen matkustamista toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvaa tilapäistä sairaanhoitoa varten.
- Tarvittaessa ota yhteyttä oman jäsenvaltiosi edustustoon ulkomailla tai haet konsulaarista apua toisen jäsenvaltion edustustosta, jos omaa edustusta ei ole saatavilla.
- Käytä oikeutta yhteydenpitoon EU-instituutioiden kanssa omalla kielellä ja tee aloitteita tai kanteluja Euroopan parlamentille tai oikeusasiamiehelle, jos koet oikeuksiesi loukatun.
Rajoitukset ja erityistilanteet
EU-kansalaisuuden oikeudet eivät ole absoluuttisia. Ne voidaan rajoittaa esimerkiksi yleisen järjestyksen, kansallisen turvallisuuden tai kansanterveyden perusteella. Lisäksi jotkin oikeudet koskevat vain tietynlaisia tilanteita (esim. tilapäinen oleskelu vs. pysyvä muutto) ja voivat edellyttää ehtojen täyttämistä (esim. riittävä toimeentulo, sairausvakuutus).
Lopuksi
EU-kansalaisuus on merkittävä lisäetu jäsenvaltioiden kansalaisille: se vahvistaa yksilön vapauksia liikkua, asettua asumaan, osallistua demokratiaan Euroopassa ja saada suojelua yhdessä unionin jäsenvaltioiden järjestelmässä. Samalla se edellyttää vastuullista toimintaa ja lainsäädännön kunnioittamista sekä kansallisella että EU-tasolla.
Historia
Ennen Maastrichtin sopimusta (1992) Euroopan yhteisöjen perussopimukset sallivat työntekijöiden ja heidän perheidensä matkustaa ja asua missä tahansa jäsenmaassa. Tämä ajatus sai alkunsa, kun Euroopan hiili- ja teräsyhteisö perustettiin Pariisin sopimuksella vuonna 1951. Tämä antoi hiili- ja terästeollisuuden työntekijöille mahdollisuuden muuttaa toiseen maahan töihin. Vuonna 1957 Rooman sopimuksella perustettiin Euroopan talousyhteisö. Sopimus antoi kaikille työntekijöille mahdollisuuden liikkua vapaasti.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin käsitteli liikkumisvapautta laajemmin. Tuomioistuimen mukaan ihmisten pitäisi saada muuttaa toiseen maahan saadakseen paremman elämäntyylin, ei vain ansaitakseen enemmän rahaa työskentelemällä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tekemän lain mukaan työntekijän halulla muuttaa ulkomaille ei ole väliä, vaan hän voi aloittaa osa- tai kokoaikaisen työn ja saada lisäapua uudesta maasta.
Yhteisöjen tuomioistuimen muissa päätöksissä sallittiin, että kuka tahansa jäsenvaltion kansalainen voi asua missä tahansa EU:n alueella ja että häntä kohdellaan samalla tavalla kuin uuden jäsenvaltion kansalaista.
EU-kansalaisuuden alkaminen
Ajatus EU:n kansalaisuudesta sai alkunsa Maastrichtin sopimuksesta, ja sitä laajennettiin Amsterdamin sopimuksella. Amsterdamin sopimuksessa sanottiin, että unionin kansalaisuus ei korvaa kansallista kansalaisuutta, vaan ainoastaan täydentää sitä.
Kuka on EU:n kansalainen?
Muutetun EY:n perustamissopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa todetaan seuraavaa
Vahvistetaan unionin kansalaisuus. Jokainen henkilö, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus, on unionin kansalainen. Unionin kansalaisuus täydentää eikä korvaa kansallista kansalaisuutta.
EU:n kansalaisten oikeudet
Erityiset oikeudet
Muutetussa EY:n perustamissopimuksessa EU:n kansalaisille annetaan seuraavat oikeudet:
- Oikeus tulla kohdelluksi samoin kuin sen maan kansalaiset, jossa he asuvat. (12 artikla);
- Oikeus muuttaa ja asua missä tahansa EU:n alueella ja hakea mitä tahansa työtä. EU-kansalaisilla on myös oikeus työskennellä valtion palveluksessa, mutta ei joissakin tehtävissä, jotka liittyvät esimerkiksi puolustukseen ja kansalliseen turvallisuuteen. (18 artikla);
- Oikeus äänestää tai olla ehdokkaana paikallis- ja europarlamenttivaaleissa missä tahansa jäsenvaltiossa samoin edellytyksin kuin kyseisen valtion kansalaiset (19 artikla);
- oikeus saada suojelua minkä tahansa EU-maan diplomaatti- tai konsuliviranomaisilta, kun hän oleskelee EU:n ulkopuolisessa maassa, jos kansalaisen oman maan diplomaatti- tai konsuliviranomaisia ei ole (20 artikla);
- Oikeus pyytää apua Euroopan parlamentilta tai Euroopan oikeusasiamieheltä, jos jokin EU:n elin on toiminut huonosti. (21 artikla);
- oikeus ottaa yhteyttä EU:n elimiin jollakin EU:n virallisista kielistä ja saada vastaus samalla kielellä (21 artikla); ja
- Oikeus saada Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoja (255 artikla).
EU:hun liittyvien uusien maiden kansalaisten oikeuksia voidaan rajoittaa jopa seitsemän vuoden ajan liittymisen jälkeen.
Brexit
Yhdistynyt kuningaskunta on lähdössä Euroopan unionista. Vielä on epäselvää, jatkavatko Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset EU:n kansalaisuuttaan Brexitin jälkeen.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Milloin Euroopan unionin kansalaisuus aloitettiin?
V: Euroopan unionin kansalaisuus aloitettiin vuonna 1992 allekirjoitetulla Maastrichtin sopimuksella.
K: Mitä on Euroopan unionin kansalaisuus?
V: Euroopan unionin kansalaisuus on Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaisuuden lisäksi lisäkansalaisuus, joka antaa lisäoikeuksia Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisille.
Kysymys: Korvaako Euroopan unionin kansalaisuus jonkin jäsenmaan kansalaisuuden?
V: Ei, Euroopan unionin kansalaisuus on lisä Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaisuuden lisäksi.
K: Mitä oikeuksia Euroopan unionin kansalaisuus antaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisille?
V: Euroopan unionin kansalaisuus antaa lisäoikeuksia Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisille, mutta nämä oikeudet voivat vaihdella tilanteesta riippuen.
Kysymys: Miksi Euroopan unionin kansalaisuus perustettiin?
V: Euroopan unionin kansalaisuus perustettiin vahvistamaan EU:n kansalaisten tunnetta kuulumisesta Eurooppaan.
Kysymys: Saavatko kaikki EU:n jäsenvaltioiden kansalaiset automaattisesti Euroopan unionin kansalaisuuden?
V: Kyllä, EU:n jäsenvaltioiden kansalaiset saavat automaattisesti Euroopan unionin kansalaisuuden.
Kysymys: Onko Euroopan unionin kansalaisuudessa haittoja?
V: Euroopan unionin kansalaisuudesta ei ole merkittäviä haittoja, mutta tiettyjä oikeuksia koskevia rajoituksia tai vaatimuksia voi olla olemassa erityistilanteesta riippuen.
Etsiä