Itsemääräämisoikeus
Itsemääräämisoikeus on hallituksen oikeus valvoa aluettaan täydellisesti. Ajatus siitä, että tämä oikeus syntyy siitä, että hallitus tekee hyviä asioita hallituksen valvonnassa oleville ihmisille, on yhtä vanha kuin antiikin Kreikassa, ellei jopa vanhempi.
Suvereenisuuden tarkka merkitys on muuttunut jonkin verran menneisyydessä. Nykyinen suvereniteetin merkitys on peräisin Westfalenin rauhasta, Euroopan hallitsijoiden vuonna 1648 tekemästä sopimuksesta, jossa sanottiin:
Menneisyys
Muinainen Rooma
Muinainen Rooma oli ensin Rooman tasavalta, mutta sitten kun Octavius teki Rooman valtakunnasta Rooman keisarin, hän sanoi olevansa "hallitsija". Tämä tarkoitti sitä, että hän saattoi säätää mitä tahansa lakia, eikä hänen tarvinnut itse tehdä sitä, mitä laissa sanottiin.
Keskiaika
Keskiajalla monet kuninkaat ja hallitsijat joutuivat noudattamaan muiden johtajien, kuten katolisen kirkon johtajan, paavin, käskyjä. Tämän vuoksi "suvereniteetin" ajatusta ei juurikaan käytetty.
Uskonpuhdistus
Protestanttisen uskonpuhdistuksen aikaan 1500-luvulla hallitukset irtautuivat uskonnollisista johtajista. Myös monia sotia käytiin eri hallitsijoiden välillä alueilla, jotka ovat nykyään suvereeneja valtioita. Englannin sisällissota on yksi esimerkki sodasta, joka käytiin tuona aikana yhden maan sisällä olevien johtajien välillä.
Vuonna 1648 solmittiin Westfalenin rauha, ja ajatus "suvereniteetista" palasi. Hallitukset olivat nyt erillään ulkopuolisista johtajista, ja vain yksi hallitus tai hallitsija maan sisällä saattoi säätää lakeja. Kuninkaiden jumalallinen oikeus yleistyi.
Valaistuminen
Englantilainen ajattelija Thomas Hobbes kirjoitti vuonna 1651 kirjan, jonka mukaan hallitsijat ja hallitukset ovat "suvereeneja", koska ne ovat hyväksi ihmisten turvallisuuden kannalta. Ajatus siitä, että ihmiset voisivat vaihtaa hallitsijaa, jos he eivät ole turvassa, oli Hobbesille uusi.
Jean-Jacques Rousseau kirjoitti vuonna 1763 kirjan, jonka mukaan kansan valinta on ainoa asia, josta suvereniteetti tulee.
Vuonna 1789 Ranskan vallankumous teki tärkeän maan hallituksesta kansan valintojen mukaan hallittavan ensimmäistä kertaa keskiajan jälkeen (jotkut kaupungit ja pienet maat olivat keskiajalla demokratioita). Ongelmia oli paljon, ja Ranska palasi pian sen jälkeen vanhaan tapaansa, mutta oli valmis demokratiaan 1870-luvulla. Englannissa monet ihmiset saivat äänestää vuoden 1832 Reform Actin jälkeen. Yhdysvallat irtautui Englannista vuosina 1776-1783, mutta se ei ollut tuolloin merkittävä maa.
Nykyinen
Maiden välillä
Kun puhutaan valtioiden välisistä suhteista, "suvereniteetti" tarkoittaa useimmiten oikeuksia, joita suvereenilla valtiolla on alueeseensa.
Joskus keskustellaan siitä, milloin hallitus menettää suvereniteettinsa, koska se tekee huonoja asioita kansalleen. Tällöin oikeudenmukaisuus voi tarkoittaa, että muiden maiden on puututtava hallituksen suvereniteettiin.
Maan sisällä
Kun puhutaan ryhmien välisistä suhteista yhden maan sisällä, "suvereniteetti" tarkoittaa yleensä sitä, millä ryhmällä on legitiimiys hallita. Tämä ei välttämättä ole varmaa. Joskus se ryhmä, joka pystyy parhaiten hallitsemaan (vahvan armeijan vuoksi), ei ole legitiimi.
