Albert Coady Wedemeyer (9.7.1897–17.12.1989) oli merkittävä Yhdysvaltain armeijan kenraali, joka toimi useissa keskeisissä suunnittelu‑ ja komentotehtävissä toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Hänen uransa kattoi sekä Euroopan että Aasian operatiivista ja poliittista suunnittelua, ja hän vaikutti muun muassa siihen, miten liittoutuneet kohdistivat voimansa sotaponnisteluissa.
Varhainen elämä ja ura
Wedemeyer syntyi Omahassa, Nebraskassa 9. heinäkuuta 1897. Hän opiskeli Yhdysvaltain sotilasakatemiassa West Pointissa ja valmistui vuonna 1919. Hän eteni urallaan sekä koulutuksen että esikuntatehtävien kautta ja sai nopeasti kokemusta sotasuunnittelusta ja hallinnosta.
Rooli sotasuunnittelussa ja voitonohjelma
Toisen maailmansodan lähestyessä Wedemeyer palveli Yhdysvaltain sotaministeriön sotasuunnitelmaosastolla, missä hän nousi esiin suunnittelijana. Vuonna 1941 hänet nimitettiin väliaikaisesti everstiluutnantiksi ja toimi esikuntaupseerina suunnitteluosastolla vuosina 1941–1943. Wedemeyer oli eräs pääasiallisista kirjoittajista niin kutsutulle voitonohjelmalle (Victory Program), joka korosti Saksan kukistamisen ensisijaisuutta Euroopassa ja suunnitteli liittoutuneiden sotavoimien kokoamista siihen tehtävään. Tämä linja vaikutti Yhdysvaltojen ja liittoutuneiden strategisiin painotuksiin sodan alkuvuosina ja hyväksyttiin osaksi laajempaa kunkin rintaman suunnittelua.
Wedemeyer osallistui myös Euroopan operaatioiden valmisteluun ja auttoi muun muassa Normandianmaihinnousun suunnittelussa, vaikka hänen päätoimensa olivat aluksi esikuntasuunnittelussa Washingtonissa.
Palvelus Kaakkois‑Aasiassa ja Kiinassa
Vuonna 1943 Wedemeyer nimitettiin Kaakkois‑Aasian teatterissa toimivan Kaakkois‑Aasian komentajakomennuskunnan (SEAC) ylipäällikön lordi Mountbattenin esikuntapäälliköksi. Myöhemmin, vuonna 1944, hän siirtyi toimimaan Kiinaan, missä tuli useampaan keskeiseen tehtävään.
Vuosina 1944–1946 Wedemeyer oli kenraali Chiang Kai‑shekin esikuntapäällikkönä ja toimi myös Yhdysvaltain joukkojen komentajana Kiinassa SEAC‑kenttäkeskuksen alaisuudessa. Tänä aikana Kiina‑Burma‑Intia‑teatteri jaettiin uudelleen: Joseph Stilwellin komentovallan aikana toiminut kokonaisuus jaettiin, ja Burma‑Intia‑teatterin komentajaksi tuli kenraali Daniel Sultan. Wedemeyer oli Yhdysvaltain Kiinan‑teatterin (USFCT) komentaja vuosina 1944–1945.
Wedemeyer tunsi hyvin liittoutuneiden ilmakuljetuksien käytön Himalajan yli Intiasta Kiinaan — niin kutsutun Hump-reitin — ja hänellä oli kokemus ilmatoimituksista, jotka tukivat sekä Kiinan kansallismielisen armeijan toimintaa että Yhdysvaltain 20. ilmavoimien operaatioita, kuten Operation Matterhorn -pommituksia. Nämä ilmakuljetukset olivat logistisesti erittäin vaativia ja edellyttivät erikoisosaamista, jota Wedemeyer hyödynsi myöhemmissä suunnittelutehtävissä.
Wedemeyer‑raportti ja Kiinan politiikka sodan jälkeen
Vuoden 1947 kuuluisa Wedemeyer‑raportti (Wedemeyer Report) kartoitti Kiinan sotilaallista tilannetta ja suosituksia USA:n toimista Kiinassa sodan jälkeen. Raportissa Wedemeyer korosti tarvetta sotilaalliselle ja hallinnolliselle tuelle Kiinan kansallisvaltiolle sekä armeijan uudelleenjärjestelyä. Raportti vaikutti keskusteluun Yhdysvaltojen Kiina‑politiikasta heti sodan jälkeen, vaikka poliittiset olosuhteet ja sisäpoliittiset kiistat rajoittivat monien suositusten toteuttamista.
Berliinin ilmasilta ja myöhemmät tehtävät
Vuonna 1948 Wedemeyer toimi armeijan suunnittelu‑ ja operaatiopäällikkönä ja tuki Lucius D. Clayn suunnitelmia ilmasillan käyttöönotosta Berliinin kriisin aikana. Wedemeyerin kokemus Himalajan yli tehdyistä ilmakuljetuksista oli arvokasta ilmasillan organisoinnissa, ja samaan aihepiiriin liittyvät aiemmat operaatiot olivat saaneet käytännön organisaatio‑oppeja kenraaliluutnantti William H. Tunnerin johdolla. Tunner nimettiin myöhemmin Berliinin ilmasiltaoperaation johtajaksi, mutta Wedemeyerin suunnittelu‑ ja asiantuntijaosaaminen oli tärkeä osa ilmasillan onnistumista.
Eläkkeelle jääminen, ylennyksiä ja kuolema
Wedemeyer jäi virallisesti eläkkeelle vuonna 1951. Vuonna 1954 hänet ylennettiin arvonimenä kenraaliksi (täysi neljän tähden kenraali) eläkkeelle jäämisen jälkeen, mikä oli tunnustus hänen uransa merkittävästä panoksesta. Hän kuoli 17. joulukuuta 1989 Fort Belvoirissa, Virginiassa.
Perhe ja perintö
Wedemeyerin perheeseen kuului poika Albert Dunbar Wedemeyer, joka palveli Yhdysvaltain armeijassa kapteenina ja toimi myös Central Intelligence Agencyn tehtävissä. Albert C. Wedemeyer muistetaan etenkin sotasuunnittelijana ja Aasian‑asiantuntijana, jonka raportit ja käytännön kokemukset vaikuttivat Yhdysvaltojen sodanaikaiseen ja välittömään jälkikauden politiikkaan.
Wedemeyerin ura osoittaa, miten sotilasstrategia, logistinen osaaminen ja poliittinen harkinta kytkeytyvät toisiinsa suuressa mittakaavassa: hänen työpanoksensa vaikutti sekä Euroopan että Aasian operaatioihin ja auttoi luomaan käytäntöjä, joita sovellettiin myös myöhemmissä ilmakeikoissa, kuten Berliinin ilmasillassa.