Ludwig Philipp Albert Schweitzer, MD, OM, (14. tammikuuta 1875 - 4. syyskuuta 1965) oli ranskalais-saksalainen teologi, muusikko, filosofi ja lääkäri. Hän syntyi Kaysersbergissä (Alsace), joka oli tuolloin osa Saksan keisarikuntaa.
Hän kirjoitti kirjoja musiikista ja uskonnosta. Hän perusti kuuluisan sairaalan Lambareneen, Afrikkaan. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1952.
Teologia, tutkimus ja musiikki
Schweitzer aloitti uransa teologina ja pappina. Hänestä tuli tunnettu etenkin tutkijana, kun hänen teoksensa historiantutkimuksesta Jeesuksen elämästä (engl. "The Quest of the Historical Jesus", saks. "Geschichte der Leben-Jesu-Forschung") herätti laajaa huomiota 1900-luvun alussa. Teoksessaan hän arvioi kriittisesti 1800–1900-lukujen elämäntutkimusta ja vaikutti merkittävästi raamatuntutkimuksen suuntiin.
Musikaalisesti Schweitzer oli arvostettu urkuri ja Johann Sebastian Bachin tutkija. Hän esiintyi urkurina, julkaisi tutkimuksia Bachista ja edisti vanhemman barokin soittotapaa. Hänen työssään yhdistyivät teologinen pohdinta ja musiikillinen asiantuntemus.
Lääketieteellinen koulutus ja työ Lambarénessä
Vahvan kutsumuksen tunteen johdattamana Schweitzer opiskeli myöhemmin lääketiedettä, jotta voisi työskennellä käytännön lääkärinä Afrikassa. Hän sai lääkärin pätevyyden ja perusti yhdessä vaimonsa kanssa sairaalan Lambarénessä, nykyisessä Gabonissa. Sairaala aloitti toimintansa 1913, ja Schweitzer työskenteli siellä pitkään tarjoten hoitoa paikallisille asukkaille ja kehittäen lääketieteellistä toimintaa vaikeista oloista huolimatta.
Hänen työnsä Lambarénessä piti sisällään paitsi potilashoidon myös yhteisön tukemisen, infrastruktuurin rakentamisen ja koulutuksen järjestämisen. Schweitzer palasi usein Eurooppaan pitämään luentoja ja keräämään varoja sairaalan ylläpitämiseksi.
Filosofia: "kunnioitus elämää kohtaan"
Schweitzerin keskeinen eettinen ajatus tunnetaan nimellä kunnioitus elämää kohtaan (saks. Ehrfurcht vor dem Leben). Tämä elämänohje painottaa kaiken elollisen arvokkuutta ja velvollisuutta huolehtia muista olennoista. Ajatus ilmeni sekä hänen kirjallisissa teoksissaan että käytännön toiminnassaan sairaalatyössä ja rauhanaktivismissa. Schweitzer vastusti väkivaltaa ja sotia, ja hän arvosteli erityisesti ydinaseiden käyttöä ja asevarustelua.
Nobelin rauhanpalkinto ja perintö
Albert Schweitzerille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1952. Palkinto tunnusti hänen humanitaarisen työnsä sekä eettisen filosofiansa vaikutuksen maailmanlaajuiseen ajatteluun. Schweitzer jatkoi sairaalatoimintaa, kirjoittamista ja esiintymisiä yli elämänsä loppuun saakka.
Hänen perinnöstään on tullut monipuolinen: hänet muistetaan lääketieteellisestä ja humanitaarisesta työstä, teologisesta ja musiikillisesta tutkimuksesta sekä vaikutuksesta eettiseen ajatteluun, ympäristöetiikkaan ja eläinten oikeuksia koskeviin keskusteluihin. Schweitzer kuoli Lambarénessä 4. syyskuuta 1965 ja on haudattu sairaala-alueelle.
Lisätietoja ja muistomerkit: ympäri maailmaa on olemassa monumentteja, sairaaloita, tutkintoja ja järjestöjä, jotka kantavat Schweitzerin nimeä tai jatkavat hänen työtään ihmisoikeuksien, terveydenhuollon ja rauhan edistämiseksi.
