Albert Schweitzer | teologi, muusikko, filosofi ja lääkäri

Aikaisempi elämä

Albert Schweitzer syntyi Kaysersbergissä (Alsace) 14. tammikuuta 1875. Hän asui Gunsbachin kylässä, jossa hänen isänsä oli paikallinen pastori. Hänen isänsä opetti hänet soittamaan musiikkia. Vuonna 1893 Schweitzer suoritti ylioppilastutkinnon.

Tämän jälkeen Schweitzer lähti Pariisiin opiskelemaan filosofiaa ja musiikkia, minkä jälkeen hän palasi synnyinmaahansa opiskelemaan teologiaa. Hän opiskeli yhdeksän vuotta lääketiedettä ja kirurgiaa. Hän omistaisi elämänsä ihmisten auttamiselle ja sairauksien parantamiselle.

Musiikki

Schweitzer oli kuuluisa urkuri ja erittäin kiinnostunut Johann Sebastian Bachin musiikista. Hän kehitti yksinkertaisen esitystavan, jonka hän uskoi olevan lähempänä sitä, mitä Bach oli tarkoittanut. Vuonna 1908 hän sai valmiiksi lopullisen version kirjastaan "Johann Sebastian Bach". Kirjassa hän perusteli uutta tyyliä, jolla on ollut suuri vaikutus siihen, miten Bachin musiikkia nykyään käsitellään.

Kun Schweitzer oli Lambarenessa, hänen pääasiallinen virkistyksensä oli Bachin musiikin soittaminen. Hän antoi myös musiikkiesityksiä kerätäkseen rahaa Gabonin lääkintätarvikkeisiin.

Schweitzerin Bachin musiikkia soittavat äänitteet ovat saatavilla CD-levyllä. Vuosina 1934 ja 1935 hän teki HMV:lle koeäänityksen Lontoon vanhan Queen's Hallin uruilla. Joulukuun puolivälissä 1935 hän aloitti äänitykset Columbia Recordsille Lontoon Barkingissa sijaitsevan All-Hallows-by-the-Towerin uruilla.

Teologia ja filosofia

Schweitzer tuli tunnetuksi Jeesusta ja kristinuskoa käsittelevistä kirjoistaan. Hän ei ollut niinkään kiinnostunut Jeesuksen historiallisesta tutkimuksesta kuin kristillisestä ajatuksesta maailmanlopusta, joka löytyy Raamatusta ja Jeesuksen opetuksista. Schweitzer toimi myös Strassburgin Pyhän Nikolauksen kirkon pappina.

Albert Schweitzerin filosofiassa tärkein ajatus on elämän kunnioittaminen. Kirjassaan "Sivilisaation filosofia" hän kirjoitti, että "todellinen filosofia" alkaa ajatuksesta, että:

Albert Schweitzerin eettiset periaatteet merkitsivät sitä, että hän pyrki luomaan henkilökohtaisen ja hengellisen suhteen maailmankaikkeuteen. Se tarkoitti myös sitä, että hän oli kasvissyöjä.

Schweitzer Afrikassa

Albert Schweitzer vietti suurimman osan elämästään Lambarénéssä, Afrikassa. Vuonna 1904 hän innostui auttamaan maailman sairaita ihmisiä, joten hän opiskeli lääketiedettä. Lääketieteen opintojensa jälkeen vuonna 1913 hän lähti vaimonsa kanssa Lambarénéen perustamaan sairaalaa, joka palvelisi tuhansia afrikkalaisia.

Ensimmäisen maailmansodan aikana ranskalaiset pakottivat Schweitzerin ja hänen vaimonsa, molemmat saksalaisia, lähtemään Afrikasta. Vuonna 1924 hän palasi Lambarénéen ja onnistui jälleenrakentamaan tuhoutuneen sairaalan, jossa hän toimi lääkärinä.

Myöhempi elämä

Vuosina 1939-1948 hän asui Lambarenessa, koska hän ei voinut lähteä Eurooppaan sodan aikana. Kolme vuotta myöhemmin hän jatkoi lääkärin vastaanottoa. Hän ei kuitenkaan enää ollut pelkkä lääkäri, vaan hän lähti aina kun mahdollista Eurooppaan luennoimaan yliopistoihin. Pikkuhiljaa hänen ajatuksensa tulivat tunnetuksi, ei vain Euroopassa vaan koko maailmassa.

Vuonna 1952 tohtori Albert Schweitzerille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Hän piti kuuluisan puheen "Rauhan ongelma". Hän kuoli 4. syyskuuta 1965 sairaalassaan Lambarenessa.