Torakka – määritelmä, lajit ja kodin tunkeutuvat tuholaiset
Torakka on hyönteinen, joka kuuluu lahkoon Blattodea ja alalahkoon Blattaria. Lajeja tunnetaan noin 4 000, joista noin 30 tunkeutuu ihmisten asuntoihin — alle 1 % kaikista torakkalajeista. Neljä lajia luokitellaan yleisesti tuholaisiksi.
Ulkonäkö ja elintavat
Torakat ovat yleensä litteitä, soikeita hyönteisiä, joiden koko vaihtelee muutamasta millimetristä useisiin senttimetreihin lajista riippuen. Useilla lajeilla on siivet, mutta kaikki eivät lennä tehokkaasti. Ne ovat pääasiassa yöeläimiä ja piiloutuvat päivän ajaksi rakoihin, putkistoihin ja muiden esineiden alle. Torakat ovat kaikkea syöviä (omniivoreja) ja viihtyvät erityisesti kosteissa, lämpimissä paikoissa, joissa on helposti saatavilla ruokaa.
Lisääntyminen
Torakat lisääntyvät nopeasti: naaras kantaa usein munakotelon (ootheca), josta kuoriutuu useita nymfejä. Esimerkiksi saksantorakka (Blattella germanica) voi lisääntyä erittäin nopeasti sisätiloissa, mikä tekee torakoista hankalia torjuttavia.
Terveys- ja haittavaikutukset
Torakat voivat levittää bakteereja ja saastuttaa ruokaa, joten ne ovat yleinen elintarvikehygienian ongelma. Torakoiden ulosteet, kuoret ja eritteet voivat aiheuttaa allergisia reaktioita ja pahentaa astmaa erityisesti lapsilla.
Yleisimmät kotiin tunkeutuvat lajit
- Saksantorakka (Blattella germanica) — yleinen keittiöissä ja ravintoloissa.
- Amerikkalainen torakka (Periplaneta americana) — suurempi laji, tavallinen märissä konehuoneissa ja viemäreissä.
- Orientalainen torakka (Blatta orientalis) — suosii viileämpiä ja kosteita tiloja.
- Ruskojuovainen torakka (Supella longipalpa) — voi esiintyä kodissa etenkin lämpimissä huoneissa.
Torjunta ja ennaltaehkäisy
Torakoiden torjunnassa tehokkain tapa on yhdistää hyvät ennaltaehkäisevät toimet ja tarvittaessa ammattimainen torjunta. Keskeiset toimet:
- Puhdistus ja hygienian parantaminen: älä jätä ruokajäämiä, säilytä ruoka suljetuissa astioissa ja tyhjennä roskat säännöllisesti.
- Kosteuden vähentäminen: korjaa vuotavat hanat ja putket, huolehdi ilmanvaihdosta.
- Tiivistä sisäänpääsyt: sulje raot, repeämät ja mahdolliset sisäänkäynnit esimerkiksi putkien ympäriltä.
- Käytä ansalaitteita ja liima-ansoja seurantaan ja paikantamiseen.
- Myyrämyrkyt ja geelit (baits) voivat olla tehokkaita; ne toimivat parhaiten osana suunniteltua torjuntastrategiaa.
- Vältä satunnaista sumutusta ilman suunnitelmaa — ammattimainen torjunta osaa valita oikeat aineet ja annostukset.
Milloin kutsua ammattilainen
Jos torakkaongelma on laaja, toistuva tai et pääse eroon torakoista kotikonstein, kannattaa ottaa yhteyttä tuholaistorjunnan ammattilaiseen. He tekevät ongelman laajuuden kartoituksen, valitsevat sopivat torjuntamenetelmät ja antavat neuvoja jatkotoimiin.
Torakat ovat sopeutuvia ja kestäviä eläimiä, mutta oikeilla ennaltaehkäisevillä toimilla ja ajoissa tehdyllä torjunnalla niiden aiheuttamat haitat voidaan useimmiten hallita.
Blaberus giganteus
Torakka.
40-50 miljoonaa vuotta vanha torakka Baltian meripihkassa.
Evoluutiohistoria ja suhteet
Entomologit yhdistävät Mantodea-, Isoptera- ja Blattaria-suvut yleensä suuremmaksi ryhmäksi nimeltä Dictyoptera. Nykyiset todisteet viittaavat vahvasti siihen, että termiitit ovat kehittyneet suoraan todellisista torakoista, ja monet kirjoittajat pitävätkin termiittejä nykyään torakoiden heimoon kuuluvina.
Historiallisesti nimeä Blattaria on käytetty suurelta osin vaihdellen nimen Blattodea kanssa. Blattodea viittaa laajempaan ryhmään, joka sisältää torakoihin liittyviä fossiilisia ryhmiä, mutta ei varsinaisia torakoita. Nämä varhaisimmat torakan kaltaiset fossiilit ("Blattopterans" tai "roachids") ovat peräisin hiilikaudelta 354-295 miljoonan vuoden takaa. Nämä fossiilit eroavat kuitenkin nykyisistä torakoista siinä, että niillä on pitkät munasarvet, ja ne ovat sekä sirkkalintujen että nykyisten torakoiden esi-isiä. Ensimmäiset fossiilit nykyisistä torakoista, joilla on sisäiset munasarvet, esiintyvät alemmalla liitukaudella. Kaaviossa esitetään ehdotettu sukujen fylogeneesi.
|
|
Torakoita laajemmassa merkityksessä (Blattodea) on ollut olemassa hyvin pitkään. Varhaisimmat torakkafossiilit ovat 354-295 miljoonaa vuotta vanhoja. Luonnontieteiden opiskelija Cary Easterday löysi Ohiossa sijaitsevasta hiilikaivoksesta jättimäisen 300 miljoonaa vuotta vanhan fossiilisen torakan, joka oli 9 cm pitkä.
Muut
Useimmat torakat ovat kaikkiruokaisia. Ne ovat sitkeitä, ja niitä on vaikea tappaa. Torakka voi elää kaksi viikkoa ilman päätä.
Torakoista tulee aikuisia 3-4 kuukaudessa, ja ne voivat elää jopa vuoden. Saksalainen torakkaemo voi tuottaa 8 munakoteloa elinaikanaan, ja kukin munakotelo voi sisältää 30-40 munaa.
