Kollektivismi | eräänlainen etiikka, joka perustuu siihen, että ihmiset ovat ryhmässä
Kollektivismi on eräänlainen etiikka, joka perustuu siihen, että ihmiset ovat ryhmä. Sen vastakohta on individualismi, joka perustuu siihen, että ihmiset ovat yksilöitä. Kollektivistit keskittyvät siihen, mikä on hyväksi koko ryhmälle. Individualistit keskittyvät siihen, mikä on hyväksi jokaiselle ihmiselle. Kollektivismi ja individualismi ovat filosofisia kantoja, ja ne ovat myös osa politiikkaa.
Sosialistit käyttivät alun perin sanaa "individualismi" hyökätäkseen vihollisiaan vastaan. He sanoivat, että individualistit olivat itsekkäitä, koska he eivät kannattaneet sosialismia. Sen sijaan individualistit kannattavat sitä, että ihmiset ovat itsenäisiä ja tavoittelevat omia tavoitteitaan. He uskovat myös siihen, että heillä on paljon vapauksia.
Kollektivistit uskovat, että yksi ihminen ei ole yhtä tärkeä kuin monien ihmisten ryhmä. He uskovat usein, että ihmisten pitäisi tehdä kompromisseja, jotta asiat olisivat parempia toisilleen eikä vain heille itselleen. Heidän mielestään ei myöskään ole hyvä antaa jonkun tehdä mitä haluaa, jos se vahingoittaa monia muita ihmisiä. Kollektivismilla on monia eri tyyppejä. Se voi tarkoittaa yhteisön, hallituksen, yhteiskuntaluokan, rodun tai jonkin muun ryhmän palvelemista.
Tämä kaavio osoittaa individualismin ja kollektivismin välisen peruseron.
Tutkimus
- Max Weber vertasi vuonna 1930 uskonnon kollektivismia ja individualismia. Hänen mielestään protestantit olivat yksilökeskeisempiä ja itsenäisempiä, mutta katolilaiset keskittyivät enemmän hierarkiaan ja yhteisöllisyyteen.
- Saksalainen sosiologi Ferdinand Tönnies kuvasi varhaisen kollektivismin ja individualismin mallin käyttämällä termejä Gemeinschaft (yhteisö) ja Gesellschaft (yhteiskunta). Gemeinschaft-suhteiden, joissa yhteisöllisyys on etusijalla, ajateltiin olevan tyypillisiä pienille maaseudun kyläyhteisöille. Antropologi Redfield (1941) toisti tämän käsityksen teoksessaan, jossa hän vertasi kansanyhteiskuntaa ja kaupunkiyhteiskuntaa.
- Hofstede (1980) oli erittäin vaikutusvaltainen aloittaessaan kulttuurienvälisen tutkimuksen aikakauden, jossa vertaillaan kollektivismin ja individualismin ulottuvuutta. Hofstede käsitteellisti kollektivismin ja individualismin osana yhtä jatkumoa, jossa kukin kulttuurinen konstruktio edustaa vastakkaista napaa. Kirjoittaja luonnehti korkean kollektivismin asteen omaavia henkilöitä siten, että he ovat sosiaaliseen kontekstiinsa sulautuneita ja asettavat yhteisölliset tavoitteet yksilöllisten tavoitteiden edelle.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä on kollektivismi?
V: Kollektivismi on eräänlainen etiikka, joka perustuu siihen, että ihmiset ovat ryhmä. Siinä keskitytään siihen, mikä on hyväksi koko ryhmälle, eikä niinkään yksilön etuihin.
K: Miten se eroaa individualismista?
V: Individualismi perustuu siihen, että ihmiset ovat yksilöitä ja keskittyvät siihen, mikä on hyväksi kullekin henkilölle. Se tukee sitä, että ihmiset ovat itsenäisiä ja tavoittelevat omia tavoitteitaan ja että heillä on paljon vapauksia. Kollektiivisuus taas uskoo, että yksi ihminen ei ole yhtä tärkeä kuin monien ihmisten ryhmä, ja kannustaa usein kompromisseihin, jotta asiat olisivat parempia kaikille eikä vain itselle.
K: Onko kollektivismi osa politiikkaa?
V: Kyllä, kollektivismi ja individualismi ovat molemmat filosofisia kantoja, jotka ovat myös osa politiikkaa.
K: Mistä sana "individualismi" on peräisin?
V: Sosialistit käyttivät alun perin sanaa "individualismi" hyökätäkseen vihollisiaan vastaan, jotka eivät kannattaneet sosialismia.
K: Millaisia kollektivismin muotoja on olemassa?
V: On olemassa monenlaista kollektivismia, joka voi tarkoittaa oman yhteisön, hallituksen, yhteiskuntaluokan, rodun tai jonkin muun ryhmän palvelemista.
