Siirtomaa (siirtokunta): määritelmä, kolonialismi ja riippuvaiset alueet

Tietopaketti siirtomaista, siirtokunnista ja kolonialismista: määritelmät, historia, metropoli, siirtolaiset ja riippuvaiset alueet — ymmärrä valtasuhteet ja perintö.

Siirtokunta on toisen maan hallinnassa oleva alue tai yhteisö, jonka poliittinen ja taloudellinen päätösvalta kuuluu ulkopuoliselle valtiolle. Nykykielen käytössä sanaa siirtomaa korvataan usein laajemmin kuvaavalla termillä Riippuvainen alue, joka kattaa erilaiset oikeudelliset asemat kuten merentakaiset alueet, suvereniteettia rajoittavat sopimukset ja muut erityisjärjestelyt.

Mitä metropolivaltio ja imperiumi tarkoittavat

Valtiota, jolla on useita siirtokuntia, kutsutaan usein imperiumiksi. Tällaisen emämaan keskusta eli metropoli (metropolivaltio) käyttää siirtokuntia poliittisesti, taloudellisesti ja strategisesti. Siirtolainen tarkoittaa henkilöä, joka on lähtöisin emämaasta ja asettuu asumaan siirtokuntaan; termiä käytetään myös laajemmin maahanmuuttajista, jotka perustavat uuden yhteisön vieraalle alueelle.

Käsitteitä ja historiaa

Termiä "koloniaali" (engl. colonial) käytetään yleensä kuvaamaan kaikkea, mikä liittyy siirtokuntiin. On olemassa myös poliittista ja yhteiskunnallista oppirakennetta, jota kutsutaan Filosofiaa, mutta käytännön ilmiönä kyse on usein taloudellisesta, poliittisesta ja kulttuurisesta vallankäytöstä, jota kutsutaan kolonialismiksi. Kolonialismin historia ulottuu antiikista nykyaikaan; tehokas laajentuminen ja siirtomaahallinto etenivät erityisesti 1500–1900-luvuilla eurooppalaisten valloitusten myötä.

Siirtomaahallinnon muodot

• Siirtokunnat (settler colonies): alueille muutti suuri määrä emämaan asukkaita, jotka loivat pysyviä yhteisöjä ja usein syrjäyttivät alkuperäisväestöä.
• Hyötysiirtomaat (exploitation colonies): alueet, joiden tarkoituksena oli luonnonvarojen hankinta tai työvoiman hyödyntäminen ilman huomattavaa siirtolaisuutta.
• Protektoraatit ja mandaattialueet: muodollisesti paikalliset johtajat saattoivat säilyttää nimellisen vallan, mutta ulkopuolinen valtio ohjasi politiikkaa tai ulkopolitiikkaa.
• Merentakaiset departamento- ja territoriot: nykyajan muotoja, joissa riippuvainen alue on integroitu emämaan lainsäädäntöön tai sillä on erityisasema (esim. autonomiset alueet tai ulkoalueet).

Seuraukset ja nykyaika

Kolonialismin perintö näkyy yhä taloudellisina eroina, kielellisinä ja kulttuurisina vaikutuksina, rajojen ongelmina sekä poliittisina jännitteinä. Dekolonisaatioaalto 1900-luvulla johti monien siirtomaiden itsenäistymiseen, mutta joidenkin alueiden oikeudellinen asema on edelleen riippuvainen emämaasta. Useimmat maat, jotka olivat aikoinaan Britannian siirtomaita, kuuluvat Brittiläiseen kansainyhteisöön, vaikka niiden täysi itsenäisyys ja suhteet emämaahan vaihtelevat.

Oikeus ja itsehallinto

Kansainvälinen oikeus korostaa itsemääräämisoikeutta, ja YK on seurannut dekolonisaatioprosessia muun muassa Listaamalla ei-itsehallinnolliset alueet. Nykyään riippuvaisilla alueilla voi olla erilaisia oikeudellisia ratkaisuja: täydellinen integraatio, laaja autonomia, liittosuhde tai pysyvä riippuvuus. Kysymykset itsehallinnosta, kansalaisoikeuksista ja taloudellisesta kehityksestä ovat keskeisiä, kun ratkaistaan alueen tulevaisuutta.

Yhteenvetona: siirtokunta oli historiallisesti keino laajentaa valtaa ja hyötyä resursseista, mutta nykykeskustelu painottaa itsenäisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja riippuvaisten alueiden asukkaiden oikeutta päättää omasta tulevaisuudestaan.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on koloidi?

K: Mikä on riippuvainen alue?

K: Voiko siirtokunnalla viitata myös avaruudessa sijaitsevaan ihmisasutukseen?

K: Mikä on imperiumi?

K: Kuka on siirtolainen?

K: Mitä on kolonialismi?

K: Kuuluuko suurin osa maista, jotka olivat aikoinaan Britannian siirtomaita, Brittiläiseen kansainyhteisöön?

Hae kirjaimella