Riippuvainen alue on alue, joka ei ole täysin itsenäinen tai suvereeni. Ne kuuluvat suvereeniin valtioon ja ovat jossain määrin riippuvaisia siitä. Tällaista riippuvuutta on eriasteista ja eri muodoissa. Ne erotetaan yleensä valtiotasoa alemmista hallintoalueista siten, että niitä ei pidetä osana valtiota. Valtiotasoa alempi kokonaisuus edustaa tyypillisesti varsinaisen maan osaa, kun taas riippuvainen alue on oikeudellisesti erillinen alue, jolla on suurempi autonomia.

Esimerkiksi Grönlanti on Tanskan riippuvainen alue, ja Saint Helena on Yhdistyneen kuningaskunnan riippuvainen alue.

Useimmat näistä riippuvaisista alueista olivat alun perin siirtomaita, joilla ei useinkaan ollut itsehallintoa.




 

Mitä riippuvainen alue tarkoittaa käytännössä?

Riippuvainen alue ei ole kansainvälisesti itsenäinen valtio. Sen oikeudellinen asema, hallinto ja käytännön elämänjärjestelyt voivat poiketa selvästi emävaltiosta. Usein emävalta hoitaa alueen ulkopolitiikkaa ja puolustusta, mutta alueella voi olla laaja sisäinen itsehallinto, oma laki, verotusjärjestelmä tai jopa oma kansalaisuuteen liittyvä sääntely.

Tyypit ja yleisimpiä muotoja

  • Merentakaiset riippuvaiset alueet (overseas territories) — usein erillisiä alueita, joita emämaa hallinnoi, mutta jotka eivät ole osa sen normaalia hallintojärjestelmää.
  • Kruununkin riippuvuudet (crown dependencies) — kuten Isle of Man, Jersey ja Guernsey, jotka eivät kuulu Yhdistyneeseen kuningaskuntaan mutta ovat sen kruunun alaisia.
  • Autonomiset alueet — alueita, joilla on laaja itsehallinto (esim. Grönlanti, Färsaaret). Näitä voidaan pitää riippuvaisuuden lajina, jos kansainvälinen suvereenius on emämaalla.
  • Liittovaltiomaiset tai assosioidut valtiot — esimerkiksi Cookinsaaret ja Niue ovat assosioituja Uuteen-Seelantiin; niiden asema eroaa täysin itsenäisyydestä mutta on myös epätavallinen verrattuna perinteiseen siirtomaahallintoon.
  • Protektoraatit ja erikoissopimuksiin perustuvat alueet — historiallisia muotoja, joissa alueen puolustus ja ulkopolitiikka olivat emämaan vastuulla.

Tyypilliset ominaisuudet

  • Oikeudellinen riippuvuus emävaltiosta; ulkopolitiikka ja puolustus voivat olla emämaan vastuulla.
  • Vaihtelevat itsemääräämisoikeudet: jotkut alueet saavat laajan itsehallinnon, toiset ovat tiukasti emävaltaan sidottuja.
  • Kansalaisuus- ja äänioikeuskäytännöt voivat poiketa emävaltiosta.
  • Taloudelliset käytännöt (verotus, tulli, sosiaaliturva) voivat olla itsenäisiä ja eriytettyjä.

Esimerkkejä

Tunnettuja riippuvaisia alueita ovat jo mainitut Grönlanti (Tanska) ja Saint Helena (Yhdistynyt kuningaskunta). Muita tunnettuja esimerkkejä ovat esimerkiksi Brittiläiset merentakaiset alueet (kuten Bermuda, Falklandinsaaret), Yhdysvaltojen merentakaiset alueet (esim. Puerto Rico, Guam) sekä Ranskan eri merentakaiset yksiköt, joiden asema vaihtelee (osasta osaa integroituja, osasta eriytettyjä).

Kansainvälinen oikeus ja dekolonisaatio

YK seuraa edelleen prosesseja, jotka liittyvät alueiden itsehallintoon ja dekolonisaatioon. Järjestö ylläpitää luetteloa non-self-governing territories, ja monilla riippuvaisilla alueilla on ollut demokratiaprosesseja, kansanäänestyksiä tai neuvotteluja asemansa muuttamiseksi (esimerkiksi kansanäänestyksiä itsenäisyydestä tai laajennetusta itsehallinnosta).

Poliittisia ja käytännöllisiä seurauksia

Riippuvuussuhteet voivat aiheuttaa poliittisia jännitteitä sekä alueella että emämaassa. Keskustelut koskevat usein verotusta, luonnonvarojen käyttöä, matkustus- ja aselainsäädäntöä sekä kansalaisoikeuksia. Joissakin tapauksissa riippuvaiset alueet hakevat täyttä itsenäisyyttä; toisinaan taas niiden halki kulkeva riippuvuus ja taloudellinen tuki koetaan hyödylliseksi.

Yhteenveto

Riippuvainen alue on oikeudelliselta asemaltaan erillinen osa toista valtiota: se ei ole täysin suvereeni mutta voi nauttia laajasta itsehallinnosta. Tyypit vaihtelevat historiallisista siirtomaista moderniin assosiaatioon ja autonomiajärjestelyihin. Kansainvälinen oikeus ja politiikka ohjaavat näiden alueiden asemaa, ja monet niistä ovat käyneet läpi tai käyvät parhaillaan keskusteluja asemansa tulevaisuudesta.