Konttityö  {{³"a}{³"a}

Historia

Varhaisvuodet

Konttien käyttö on peräisin Englannin hiilikaivosalueilta 1700-luvun lopulta lähtien. Hiilen pakkaamiseen käytettiin "irtolaatikoita" 1780-luvun lopusta lähtien esimerkiksi Bridgewaterin kanavan kaltaisissa paikoissa. Niitä käytettiin hiilen siirtämiseen proomuihin ja proomuista.

1830-luvulla rautatiet kuljettivat useilla mantereilla kontteja, jotka voitiin siirtää muihin liikennemuotoihin. Liverpoolin ja Manchesterin rautatie Yhdistyneessä kuningaskunnassa oli yksi tällainen. "Yksinkertaisia puulaatikoita, joita oli neljä vaunussa, käytettiin hiilen kuljettamiseen Lancashiren kaivoksista Liverpooliin, jossa ne siirrettiin nosturilla hevosvetoisiin vaunuihin". 1840-luvulle tultaessa käytettiin puulaatikoiden lisäksi myös rautalaatikoita. 1900-luvun alkupuolella alettiin käyttää suljettuja konttipakkauksia, jotka suunniteltiin maantie- ja rautatiekuljetuksia varten.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa useat rautatieyhtiöt käyttivät vastaavia kontteja 1900-luvun alussa, ja 1920-luvulla Railway Clearing House standardisoi RCH-kontin. Viiden tai kymmenen jalan pituiset, puiset ja pinomattomat kontit olivat suuri menestys.

Vuosina 1926-1947 Yhdysvalloissa Chicago North Shore and Milwaukee Railway kuljetti moottoriajoneuvoja ja rahdinkuljettajien vaunuihin lastattuja ajoneuvoja Milwaukeen, Wisconsinin ja Chicagon, Illinoisin välillä. Vuodesta 1929 alkaen Seatrain Lines kuljetti rautatievaunuja merialuksillaan New Yorkin ja Kuuban välillä.

Toisen maailmansodan aikana Australian armeija käytti kontteja. Nämä pinomattomat kontit olivat suunnilleen samankokoisia kuin myöhemmät 20 jalan ISO-kontit, ja ne valmistettiin ehkä pääasiassa puusta.

1950-luvun laajennus

Toisen maailmansodan loppupuolella Yhdysvaltain armeija käytti kontteja nopeuttaakseen kuljetusalusten lastaamista ja purkamista. Armeija käytti kentällä olevien upseerien kotitaloustavaroiden kuljettamisesta termiä "transporterit". Transporter oli 8,5 jalkaa (2,6 m) pitkä, 6,25 jalkaa (1,91 m) leveä ja 6,83 jalkaa (2,08 m) korkea uudelleenkäytettävä kontti, joka oli valmistettu jäykästä teräksestä ja jonka kantavuus oli 9 000 puntaa.

Korean sodan aikana kuljetuskalustoa arvioitiin herkkien sotilasvarusteiden käsittelyyn, ja koska se osoittautui tehokkaaksi, se hyväksyttiin laajempaan käyttöön.

Vuonna 1952 armeija alkoi käyttää termiä CONEX, joka on lyhenne sanoista "Container Express". Ensimmäinen suuri CONEX-lähetys, joka sisälsi teknisiä tarvikkeita ja varaosia, kuljetettiin rautateitse Georgian Columbuksen päävarikolta San Franciscon satamaan, josta se laivalla Japanin Yokohamaan ja sieltä Koreaan.

Vuonna 1955 kuorma-autoyhtiön omistaja Malcom McLean kehitti yhdessä insinööri Keith Tantlingerin kanssa modernin kontin. Haasteena oli suunnitella laivakontti, joka voitaisiin lastata laivoihin ja säilyttää turvallisesti pitkien merimatkojen ajan. Tuloksena oli 2,4 metriä korkea ja 2,4 metriä leveä laatikko, joka oli 3,0 metriä pitkissä yksiköissä ja joka oli rakennettu 2,5 millimetriä paksusta aaltoteräksestä.

Suunnitelmassa oli kierrelukitusmekanismi kunkin neljän kulman päällä. Näin kontti voitiin helposti kiinnittää ja nostaa nostureilla. Autettuaan McLeania menestyksekkään suunnittelun tekemisessä Tantlinger sai hänet vakuuttuneeksi siitä, että hänen oli annettava patentoidut mallit teollisuuden käyttöön. Tämä aloitti kuljetuskonttien kansainvälisen standardoinnin.

Yhdysvaltain puolustusministeriö on standardoinut sotilaskäyttöön 8'×8' poikkileikkaukseltaan 8'×8' kontin, jonka pituus on 10'. Tämä oli juuri se standardi, jota McLean ja Tantlinger ehdottivat Isossa-Britanniassa, ja se otettiin nopeasti käyttöön merenkulussa.

Merenkulkualan standardi

Vakiokokoa 8'x8'x10' on useita muunnelmia, mutta konttien käyttö kuljetuksiin on nykyään maailmanlaajuista. Laivojen lisäksi kontteja käytetään yleisesti lentokoneissa kansainvälisessä lentoliikenteessä. Maat, joissa on laajat rautatieverkot, käyttävät edelleen kontteja suuressa osassa tavaraliikennettä.

Portit

Satamat eri puolilla maailmaa ovat sopeutuneet konttikuljetuksiin. Kontteja kuljettavat alukset ovat valtavia, ja satamissa on oltava syvyyttä ja kokoa alusten telakointia varten. Kiina on ylivoimaisesti maailman suurin konttikuljetusten käyttäjä. Konttilaivat eivät pääse Thamesia pitkin Lontooseen, joten Suffolkin rannikolle Felixtoween rakennettiin nykyaikainen konttisatama. Felixtowen satama on Yhdistyneen kuningaskunnan suurin konttisatama, ja siellä kuljetetaan 35 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan konttilastista. Se on kuitenkin vasta maailman 29. vilkkain konttisatama.

Maailman suurin konttisatama on Shanghain satama Kiinassa, toiseksi suurin Singaporessa ja kolmanneksi suurin Rotterdamissa Alankomaissa. Yhdysvaltain paras konttisatama on Etelä-Louisianassa sijalla 9, aivan Houstonin edellä. Nämä sijoitukset on tehty miljoonien tonnien mukaan.

Konttien käyttö on tehostanut lastausta ja purkua. Myös satamien lyhytaikaisessa varastoinnissa ja käsittelyssä on tapahtunut muutoksia.