Kubismi – määritelmä ja historia: Picasso, Braque ja 1900-luvun liike
Kubismi: kattava opas Picasso, Braque ja 1900-luvun taidesuuntauksen historiaan. Tutustu vaiheisiin, keskeisiin teoksiin ja vaikutukseen nykytaiteessa.
Kubismi oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä taidesuuntauksista. Se alkoi Ranskassa noin vuonna 1907 ja kukoisti vuodesta 1910 aina 1920-luvulle saakka. Sen edelläkävijöinä olivat Georges Braque ja Pablo Picasso. Kubismi muutti käsityksen esitystavasta: se pyrki kuvaamaan kohteita useista näkökulmista samanaikaisesti ja pilkkomaan muodon geometrisiin osiin, jolloin perinteinen kolmiulotteisen tilan illuusio haastettiin.
Pablo Picasson vuonna 1907 tekemä maalaus Les Demoiselles d'Avignon oli varhainen kubistinen teos. Teos tunnetaan muun muassa afrikkalaisten maskujen ja iberialaisten veistosten vaikutteista, jotka auttoivat taiteilijoita irrottautumaan länsimaisen perinteisen perspektiivin ja luonnonmuodon jäljentämisen kahleista. Georges Braquen vuonna 1908 tekemä teos Houses at L'Estaque (ja siihen liittyvät teokset) sai kriitikko Louis Vauxcellesin puhumaan "bizarreries cubiques" (kuutiomaisista outouksista), mistä nimitys kubismi (ransk. cubisme) on peräisin.
Keskeiset kehitysvaiheet
Taidehistorioitsijat yleensä erottelevat kubismista seuraavat päävaiheet:
- Varhaiskubismi / Proto-kubismi (noin 1906–1908) — Picasso ja Braque kokeilivat muodon hajoittamista ja afrikkalaisten sekä iberialaisten vaikutteiden käyttöä.
- Analyyttinen kubismi (noin 1908–1912) — työt ovat usein natseja, hillittyjä väriltään, ja niissä tutkitaan esineen rakenteen eri näkymiä samanaikaisesti. Tavallisia ovat tukevat, ristikkomaiset rakenteet ja fragmentoituneet pinnat.
- Syntetinen kubismi (alkaen noin 1912) — väritys muuttuu kirkkammaksi, kuvia yksinkertaistetaan ja otetaan käyttöön kollaasitekniikka (papier collé). Braque ja Picasso alkoivat liimata paperia ja muita materiaaleja maalauksiinsa, mikä toi esille uudenlaisen suhteellisuuden esineen ja esityksen välillä.
- Myöhäiskubismi (noin 1914–1921) — kubismi menetti osan radikaaliudestaan ja integroi elementtejä klassismista ja muista tyyleistä; suuntaus vaikutti laajasti 1920-luvun modernismiin.
Keskeiset tekijät ja näyttelyt
Ensimmäinen kubistien järjestetty ryhmänäyttely järjestettiin Salon des Indépendantsissa Pariisissa keväällä 1911. Mukana oli Jean Metzingerin, Albert Gleizesin, Fernand Légerin, Robert Delaunayn ja Henri Le Fauconnierin töitä, mutta Picasson ja Braquen töitä ei ollut esillä. Vuoden 1911–1912 näyttelyt ja julkinen keskustelu levittivät kubistisia ideoita ja herättivät laajaa huomiota. Vuoden 1913 New Yorkin Armory Show auttoi levittämään suuntauksen vaikutusta myös Yhdysvaltoihin.
Juan Gris nousi merkittäväksi edustajaksi vuodesta 1911 alkaen ja hänet liitetään usein syntetiseen kubismiin sekä kirkkaampaan värinkäyttöön ja selkeämpään muodonrakenteluun. Muita tärkeitä nimiä ovat mm. Jean Metzinger, Albert Gleizes, Robert Delaunay, Fernand Léger sekä myöhemmin myös sculptorisia ja arkkitehtonisia ilmentymiä kehittäneet tekijät.
Tekniikat ja piirteet
- Muodon hajottaminen ja samanaikainen esittäminen useista näkökulmista.
- Geometriset, usein kubistiset tai prismoja muistuttavat muodot.
- Rajoitettu väripaletti analyyttisessä vaiheessa; kirkkaammat värit ja ornamentaalisempi pinta syntetisessä vaiheessa.
- Kollaasin ja papier collé-tekniikan käyttöönotto toi mukaan arkipäiväisiä materiaaleja ja korosti kuvauspinnan esineellisyyttä.
- Vaikutteet ei-länsimaisesta taiteesta (esim. afrikkalaiset maskit) sekä haaste perinteiselle perspektiiville ja sfumaton kaltaiselle illusionistiselle tilankäsittelylle.
Vaikutus ja perintö
Kubismi vaikutti merkittävästi 1900-luvun taiteen kehitykseen. Se loi pohjan abstraktimmille suuntauksille kuten futurismille, konstruktivismille ja monille modernistisille kokeiluille. Kubistiset periaatteet näkyivät myös veistotaiteessa, arkkitehtuurissa ja muotoilussa: muodon ja rakenteen analysointi sekä geometrinen järjestys saivat laajempaa jalansijaa. Lisäksi kubismi muutti taiteen käsitystä: esineestä tuli toiminnan, näkökulman ja esitystavan summa, ei pelkkä ikkunan läpi nähty luonnollinen tila.
Erään taidehistorioitsijan mukaan kubismissa oli kolme vaihetta. Varhaiskubismi (1906-1908), jolloin Picasso ja Braque kehittivät liikettä. Toisessa vaiheessa, "korkeakubismissa" (1909-1914), Juan Gris nousi merkittäväksi edustajaksi vuoden 1911 jälkeen. "Myöhäinen kubismi" (1914-1921) oli kubismin viimeinen vaihe radikaalina avantgardistisena liikkeenä. Douglas Cooperin painotus Braquen, Picasson, Grisin (vuodesta 1911 alkaen) ja Légerin (vähäisemmässä määrin) työhön oli tarkoituksellinen arvottaminen — myöhemmin on kuitenkin esitetty, että kubismi oli laajempi ja monimuotoisempi ilmiö kuin Cooperin nelikon kautta kuvattiin.
Yhteenveto
Kubismi merkitsi siirtymää kohti uudenlaista havainnointia ja esitystä: se hajotti perinteisen muodon ja tilan käsitteen, esitteli analyysin ja synteesin välineitä kuvataiteessa ja toi arkipäiväiset materiaalit osaksi taidetta. Vaikutus tuntui laajasti 1900-luvun taiteessa ja visuaalisessa kulttuurissa, ja kubismin periaatteet ovat yhä osa nykytaiteen ja muotoilun perussanastoa.
Paul Cézannen, kubisteihin vaikuttaneen taiteilijan, maalaus.
Ilma+ihminen+avaruus, Lyubov Popova, 1912.
Sen menetelmät
Kubismi on taidetyyli, jonka tavoitteena on näyttää kaikki mahdolliset näkökulmat henkilöön tai esineeseen kerralla. Sitä kutsutaan kubismiksi, koska taideteoksissa esitetyt esineet näyttävät siltä kuin ne olisi tehty kuutioista ja muista geometrisista muodoista. Kubismin aloittivat Pablo Picasso ja Georges Braque. Analyyttinen kubismi on ensimmäinen kubismin tyyppi. Useimmat analyyttiset kubistit maalasivat ja piirsivät yksivärisinä (vain yhdellä värillä), jotta maalausta katsova henkilö ei kiinnittäisi huomiota väreihin vaan ainoastaan esitettyihin muotoihin ja muotoihin.
Tämä muuttui vuonna 1912, kun Picasso alkoi maalata väreillä ja käyttää kollaaseja. Kollaasissa liimataan yhteen erilaisia leikattuja paperinpaloja taideteokseksi. Tätä uutta kubismin muotoa kutsuttiin synteettiseksi kubismiksi. Picasso keksi kollaasin, koska hän oli kyllästynyt tapaan, jolla hän teki taidettaan, ja halusi kokeilla jotain uutta. Pablo Picasso loi yli 20 000 kuvaa. Vuodet 1912-1919 olivat Picasson synteettisen kubismin aikaa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on kubismi?
V: Kubismi oli 1900-luvun merkittävä taidesuuntaus, joka alkoi Ranskassa vuonna 1907 ja kukoisti 1920-luvulle saakka.
K: Keitä olivat kubismin pioneerit?
V: Georges Braque ja Pablo Picasso olivat kubismin pioneereja.
K: Mikä oli Pablo Picasson varhaisen kubistisen teoksen nimi?
V: Pablo Picasson varhaisen kubistisen teoksen nimi oli "Les Demoiselles d'Avignon", joka oli maalattu vuonna 1907.
Kysymys: Mikä Georges Braquen maalaus sai kriitikko Louis Vauxcellesin puhumaan "kubisista outouksista"?
V: Georges Braquen vuonna 1908 maalattu maalaus "Houses at L'Estaque" sai kriitikko Louis Vauxcellesin puhumaan "kuutiomaisista outouksista" tai "bizarreries cubiques".
K: Milloin pidettiin ensimmäinen kubistien ryhmänäyttely?
V: Ensimmäinen kubistien järjestämä ryhmänäyttely järjestettiin Salon des Indépendantsissa Pariisissa keväällä 1911.
K: Keitä olivat taiteilijat, joiden teoksia oli esillä ensimmäisessä kubistien näyttelyssä?
V: Ensimmäisessä kubistien näyttelyssä oli esillä Jean Metzingerin, Albert Gleizesin, Fernand Légerin, Robert Delaunayn ja Henri Le Fauconnierin teoksia, mutta Picasson ja Braquen teoksia ei ollut esillä.
Kysymys: Mitkä olivat erään taidehistorioitsijan mukaan kubismin kolme vaihetta?
V: Erään taidehistorioitsijan mukaan kubismilla oli kolme vaihetta: "Varhaiskubismi", "korkeakubismi" ja "myöhäiskubismi". Ensimmäinen vaihe oli vuosina 1906-1908, jolloin Picasso ja Braque kehittivät liikettä aluksi. Toinen vaihe oli vuosina 1909-1914, jolloin Juan Gris nousi merkittäväksi edustajaksi vuoden 1911 jälkeen. "Myöhäiskubismi" oli kubismin viimeinen vaihe radikaalina avantgardistisena liikkeenä vuosina 1914-1921.
Etsiä