Kuolinnaamio
Joissakin Euroopan maissa oli 1600-luvulla tavallista, että kuolinnaamioita käytettiin osana vainajan kuvaa, joka oli esillä valtion hautajaisissa. 1700- ja 1800-luvuilla niitä käytettiin myös tuntemattomien ruumiiden kasvojen tallentamiseen. Nykyään tämä tapahtuu valokuvien avulla.
Frenologit ja etnografit käyttivät sekä kuolinnaamioita että (eläviltä ihmisiltä otettuja) eläviä naamioita tieteellisiin ja pseudotieteellisiin tarkoituksiin. Kuolinnaamio on henkilön kasvoista tehty vaha- tai kipsivalu. Kuolinnaamarit voivat olla vainajan muistoesineitä tai niitä voidaan käyttää muotokuvien luomiseen. Joskus on mahdollista sanoa, onko maalauksia kopioitu kuolinnaamioista, koska kasvojen muoto muuttuu kipsin painon vaikutuksesta muotin valmistuksen aikana. Joissakin kulttuureissa kuolinnaamio voi olla savi tai muu esine, joka asetetaan vainajan kasvoille ennen hautausriittejä. Tunnetuimpia näistä ovat muinaisten egyptiläisten osana muumioitumisprosessia käyttämät naamiot, kuten Tutankhamonin hautanaamio. Joissakin Euroopan maissa oli 1600-luvulla tavallista, että kuolinnaamioita käytettiin osana vainajan kuvaa, joka esiteltiin valtion hautajaisissa. Niitä käytettiin 1700- ja 1800-luvuilla myös tuntemattomien ruumiiden kasvojen tallentamiseen. Nykyään tämä tapahtuu valokuvien avulla.
Joissakin kulttuureissa hieman erilainen kuin yksi puu puu kuoleman naamarit ja ovat olleet pitkään aikaan vuoden ajan nyt johtuu myöhäisellä kaudella voi olla savi tai muu kohde sijoitetaan kasvot kuolleen henkilön ennen hautaamista riittejä. Tunnetuimmat näistä ovat mitä olet tehnyt ja mitä he ovat tehneet kouluaikana huomenna olen kotona ja täytyy mennä kotiin saan kotiin tulen naamarit, joita muinaiset egyptiläiset käyttivät osana muumioitumisprosessia, kuten Tutankhamonin hautanaamio.
Ned Kellyn kuolinnaamio
Historia
Veistokset
Kuolleiden ihmisten naamiot ovat perinne monissa maissa. Muinaisessa Egyptissä hautajaisseremonian tärkein vaihe oli ruumiin muumioituminen. Rukousten ja vihkimisen jälkeen ruumis asetettiin kullalla ja jalokivillä koristeltuun sarkofagiin. Erityinen osa riittiä oli veistetty naamio, joka laitettiin vainajan kasvoille. Naamio vahvisti muumion henkeä ja varjeli sielua pahoilta hengiltä matkalla tuonpuoleiseen. Tunnetuin naamio on Tutankhamonin naamio. Naamio on valmistettu kullasta ja jalokivistä, ja siinä näkyvät muinaisen hallitsijan hyvin tyylitellyt piirteet. Tällaisia naamioita ei kuitenkaan tehty piirteiden valetuista kappaleista. Mumifiointiprosessi itsessään säilytti kuolleen henkilön piirteet.
Vuonna 1876 arkeologi Heinrich Schliemann löysi Mykeneestä kuusi hautaa, joiden hän uskoi olevan kuninkaiden ja muinaiskreikkalaisten sankareiden - Agamemnonin, Kassandran, Evrimdonin ja muiden - hautoja. Hänen yllätyksekseen kallot oli peitetty kultanaamioilla. Nyt jotkut pitävät epätodennäköisenä, että naamiot todella kuuluivat Agamemnonille ja muille Homeroksen eeposten sankareille.
Roomalaisten muotokuvaveistosten eläväisyys on yhdistetty siihen, että roomalaiset käyttivät aiemmin vahaa kuolleiden perheenjäsenten piirteiden säilyttämiseen. Vahanaamiot valmistettiin sitten uudelleen kivestä.
Casts
Myöhäiskeskiajalla siirryttiin veistetyistä naamioista vahasta tai kipsistä tehtyihin todellisiin kuolinnaamioihin. Näitä naamioita ei haudattu vainajan mukana. Sen sijaan niitä käytettiin hautajaisseremonioissa, ja myöhemmin niitä säilytettiin kirjastoissa, museoissa ja yliopistoissa. Kuolinnaamioita otettiin paitsi kuolleista kuninkaallisista ja aatelisista (Henrik VIII, Sforza) myös merkittävistä henkilöistä - runoilijoista, filosofeista ja dramaturgeista, kuten Danten, Filippo Brunelleschin, Torquato Tasson, Blaise Pascalin ja Voltairen. Kuten muinaisessa Roomassa, kuolinnaamioita käytettiin usein vainajan muotokuvien, rintakuvien tai kaiverrusten tekemiseen marmorista.
Oliver Cromwellin kuolinnaamio säilytetään Warwickin linnassa. Toinen kuuluisa kuolinnaamio on Napoleon Bonaparten kuolinnaamio, joka on otettu Saint Helenan saarella ja joka on esillä Lontoon British Museumissa.
Venäjällä kuolinnaamion perinne juontaa juurensa Pietari Suuren aikaan, jonka kuolinnaamion teki Carlo Bartolomeo Rastrelli. Tunnettuja ovat myös Aleksanteri I:n, Nikolai I:n ja Aleksanteri II:n kuolinnaamiot.
Yksi ensimmäisistä todellisista ukrainalaisista kuolinnaamioista oli runoilija Taras Shevtshenkon kuolinnaamio, jonka Peter Clodt von Jürgensburg teki Pietarissa, Venäjällä.
Tiede
Tutkijat käyttivät kuolinnaamioita 1700-luvun lopusta lähtien rekisteröidäkseen eroja ihmisten fysiognomiassa. Tänä aikana yleistyi myös eläviltä henkilöiltä otettujen elävien naamioiden käyttö. Antropologit käyttivät tällaisia naamioita tutkiakseen kuuluisien henkilöiden ja pahamaineisten rikollisten fysiognomisia piirteitä. Naamioita käytettiin myös tietojen keräämiseen rotueroista.
Rikostekninen tutkimus
Ennen valokuvauksen keksimistä tuntemattomien ruumiiden kasvot säilytettiin joskus tekemällä kuolinnaamioita, jotta kuolleen omaiset voisivat tunnistaa heidät, jos he etsivät kadonnutta henkilöä.
Eräs tällainen naamio, joka tunnetaan nimellä L'Inconnue de la Seine, kuvasi nuoren naisen kasvot, joka oli hukkunut Seine-jokeen Pariisissa noin 1880-luvun lopulla. Pariisin ruumishuoneen työntekijä oli niin otettu naisen kauneudesta, että hän teki kipsivaloksen hänen kasvoistaan. Häntä pidettiin niin kauniina, että seuraavina vuosina naamion kopioista tuli muotia Pariisin boheemissa seurapiireissä. Vuonna 1960 esitellyn maailman ensimmäisen elvytyskoulutusnuken, Resusci Annen, kasvot mallinnettiin L'Inconnue de la Seinen mukaan.
Blaise Pascalin kuolinnaamio.
Kaksi miestä tekee kuolinnaamiota
L'Inconnue de la Seine .
Aiheeseen liittyvät sivut
- Muotokuva
- Veistos
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on kuolinnaamio?
A: Kuolinnaamio on henkilön kasvoista tehty vaha- tai kipsivalu. Sitä voidaan käyttää muistona vainajasta tai muotokuvien luomiseen.
K: Miten kuolinnaamioita käytettiin joissakin Euroopan maissa 1600-luvulla?
V: Joissakin Euroopan maissa 1600-luvulla oli tavallista, että kuolinnaamioita käytettiin osana vainajan kuvaa, joka esiteltiin valtiollisissa hautajaisissa.
K: Miten niitä käytettiin 1700- ja 1800-luvuilla?
V: 1700- ja 1800-luvuilla niitä käytettiin myös tuntemattomien ruumiiden kasvojen tallentamiseen. Nykyään tämä tehdään valokuvien avulla.
K: Mihin tarkoitukseen frenologit ja etnografit käyttivät niitä?
V: Frenologit ja etnografit käyttivät sekä kuolinnaamioita että elossa olevia naamioita (jotka otettiin eläviltä ihmisiltä) tieteellisiin ja pseudotieteellisiin tarkoituksiin.
K: Onko olemassa kulttuureja, jotka käyttävät savea tai muita esineitä kuolleiden ihmisten kasvoihin ennen hautausriittejä?
V: Kyllä, joissakin kulttuureissa kuolinnaamio voi olla savea tai muuta esinettä, joka asetetaan kuolleen henkilön kasvoille ennen hautausriittejä. Tunnetuin esimerkki ovat muinaiset egyptiläiset naamiot, jotka olivat osa muumioitumisprosessia, kuten Tutankhamonin hautanaamio.
Kysymys: Onko mahdollista sanoa, onko maalauksia kopioitu kuolinnaamioista?
V: Kyllä, joskus on mahdollista sanoa, onko maalaukset kopioitu kuolinnaamioista, koska kasvojen muoto muuttuu kipsin painon vaikutuksesta, kun maalauksia valmistettaessa luodaan valumuotteja.
