Kuolinnaamio: mitä se on, historia ja tunnetut esimerkit

Kuolinnaamio — sen historia, käyttötarkoitukset ja kuuluisat esimerkit kuten Tutankhamonin hautanaamio; tutkimus, hautausperinteet ja muotokuvien rooli.

Tekijä: Leandro Alegsa

Kuolinnaamio on henkilön kasvoista tehty vaha- tai kipsivalu. Se syntyy ottamalla muotti vainajan kasvoista ja valamalla siihen vaha tai kipsi. Kuolinnaamarit ovat voineet toimia sekä vainajan muistoesineinä että apuvälineinä taiteessa ja tieteessä: niitä on käytetty muotokuvien ja muistokuvien pohjana sekä kasvojen piirteiden dokumentointiin.

Historia ja käyttötarkoitukset

Joissakin Euroopan maissa oli jo 1600-luvulla tavallista, että kuolinnaamioita tehtiin ja niitä käytettiin osana vainajan kuvaa, joka oli esillä valtion hautajaisissa. 1700- ja 1800-luvuilla kuolinnaamioilla dokumentoitiin myös tuntemattomien tai merkittävien henkilöiden kasvonpiirteitä — ennen laajamittaista valokuvausta tämä oli yksi tapa säilyttää luotettava muistikuva ulkonäöstä. Nykyään vastaava dokumentointi tapahtuu tavallisesti valokuvien ja kolmiulotteisten skannausten avulla.

Frenologit ja etnografit käyttivät kuolinnaamioita tutkimusmateriaalina, ja 1800-luvulla niillä pyrittiin mm. luokittelemaan ihmisiä pseudotieteellisin menetelmin (frenologia). Lisäksi kuolinnaamioita on käytetty oikeuslääketieteessä tunnistamisen apuna ennen valokuvauksen ja nykyisten DNA-menetelmien yleistymistä. Kuolinnaamioista voi myös päätellä, onko jokin maalaus tai piirros tehty naamion pohjalta, sillä muotin valmistuksen aikana kipsin tai massan paino ja muoto voivat hieman muuttaa kasvojen ulkoasua.

Kulttuuriset erot ja esimerkit

Kuolinnaamioita on tehty eri tekniikoilla ja eri tarkoituksiin. Joissakin kulttuureissa vainajan kasvoille asetettiin savesta tai muusta materiaalista tehty esine osaksi hautausriittejä. Tunnetuimpia hautanaamioita ovat kuitenkin muinaisten egyptiläisten käyttämät seremonialliset naamiot; esimerkiksi muinaisten egyptiläisten osana muumioitumisprosessia käytetyt faaraoiden hautanaamiot, kuten Tutankhamonin kuuluisa kultanaamio, ovat omassa kategorissaan ja eroavat teknisesti niin sanotuista kipsi- tai vahavaluista kuolinnaamioista.

Euroopassa perinteisiin kuului myös antecessorinaamioiden (esimerkiksi roomalaiset imagines) käyttö, joissa esi-isien kasvot tehtiin vahan muotteina ja pidettiin muistoina suvun rituaaleissa. Tunnettuja kuolinnaamioita ovat eri aikoina tehtyjen merkittävien henkilöiden muotovalokset, esimerkiksi säilyneet maskit tunnetuista kirjailijoista, säveltäjistä ja hallitsijoista (esim. Beethovenin ja Napoleonin kuolinnaamiot ovat usein mainittuja esimerkkejä, vaikka niiden alkuperä ja kopioiden määrä saattavat herättää keskustelua).

Valmistus ja nykyaika

Perinteinen kuolinnaamion valmistus tapahtui tyypillisesti seuraavasti: kasvoille asetettiin suojakerros (esim. öljyä tai rasvaa silmien ja hengitysaukon suojaamiseksi), sen jälkeen kostutettua kankaata, kipsinauhaa tai muottimassaa muotin ottamista varten. Kun muotti oli kovettunut, sen sisään valettiin lopullinen kipsi- tai vahavalu. Prosessi vaatii kokemusta, sillä kuolon jälkeen lihasjäykkyys ja iho-olosuhteet vaikuttavat lopputulokseen.

Nykyisin perinteisten kuolinnaamioiden sijaan käytetään usein valokuvaa, valokopioita tai 3D-skannausta ja -tulostusta, mikä mahdollistaa tarkan ja ei-invasiivisen dokumentoinnin. Kuolinnaamioita kuitenkin tehdään yhä esimerkiksi taiteellisiin projekteihin, museoesineiksi ja perheen muistoiksi.

Yhteenveto

Kuolinnaamio on sekä kulttuurinen että käytännöllinen esine: se on muistoesine, taiteilijan apuväline ja tutkimusaineisto. Sen merkitys ja käyttötapa vaihtelevat ajanjakson ja kulttuurin mukaan — aina muinaisten hautanaamioiden seremoniallisesta käytöstä Euroopan virallisissa hautajaisperinteissä ja 1800-luvun tieteellis-pseudotieteellisiin sovelluksiin asti. Nykytekniikat ovat vähentäneet kuolinnaamioiden tarvetta dokumentaation välineenä, mutta niiden kulttuurinen ja historiallinen arvo säilyy.

Ned Kellyn kuolinnaamioZoom
Ned Kellyn kuolinnaamio

Historia

Veistokset

Kuolleiden ihmisten naamiot ovat perinne monissa maissa. Muinaisessa Egyptissä hautajaisseremonian tärkein vaihe oli ruumiin muumioituminen. Rukousten ja vihkimisen jälkeen ruumis asetettiin kullalla ja jalokivillä koristeltuun sarkofagiin. Erityinen osa riittiä oli veistetty naamio, joka laitettiin vainajan kasvoille. Naamio vahvisti muumion henkeä ja varjeli sielua pahoilta hengiltä matkalla tuonpuoleiseen. Tunnetuin naamio on Tutankhamonin naamio. Naamio on valmistettu kullasta ja jalokivistä, ja siinä näkyvät muinaisen hallitsijan hyvin tyylitellyt piirteet. Tällaisia naamioita ei kuitenkaan tehty piirteiden valetuista kappaleista. Mumifiointiprosessi itsessään säilytti kuolleen henkilön piirteet.

Vuonna 1876 arkeologi Heinrich Schliemann löysi Mykeneestä kuusi hautaa, joiden hän uskoi olevan kuninkaiden ja muinaiskreikkalaisten sankareiden - Agamemnonin, Kassandran, Evrimdonin ja muiden - hautoja. Hänen yllätyksekseen kallot oli peitetty kultanaamioilla. Nyt jotkut pitävät epätodennäköisenä, että naamiot todella kuuluivat Agamemnonille ja muille Homeroksen eeposten sankareille.

Roomalaisten muotokuvaveistosten eläväisyys on yhdistetty siihen, että roomalaiset käyttivät aiemmin vahaa kuolleiden perheenjäsenten piirteiden säilyttämiseen. Vahanaamiot valmistettiin sitten uudelleen kivestä.

Casts

Myöhäiskeskiajalla siirryttiin veistetyistä naamioista vahasta tai kipsistä tehtyihin todellisiin kuolinnaamioihin. Näitä naamioita ei haudattu vainajan mukana. Sen sijaan niitä käytettiin hautajaisseremonioissa, ja myöhemmin niitä säilytettiin kirjastoissa, museoissa ja yliopistoissa. Kuolinnaamioita otettiin paitsi kuolleista kuninkaallisista ja aatelisista (Henrik VIII, Sforza) myös merkittävistä henkilöistä - runoilijoista, filosofeista ja dramaturgeista, kuten Danten, Filippo Brunelleschin, Torquato Tasson, Blaise Pascalin ja Voltairen. Kuten muinaisessa Roomassa, kuolinnaamioita käytettiin usein vainajan muotokuvien, rintakuvien tai kaiverrusten tekemiseen marmorista.

Oliver Cromwellin kuolinnaamio säilytetään Warwickin linnassa. Toinen kuuluisa kuolinnaamio on Napoleon Bonaparten kuolinnaamio, joka on otettu Saint Helenan saarella ja joka on esillä Lontoon British Museumissa.

Venäjällä kuolinnaamion perinne juontaa juurensa Pietari Suuren aikaan, jonka kuolinnaamion teki Carlo Bartolomeo Rastrelli. Tunnettuja ovat myös Aleksanteri I:n, Nikolai I:n ja Aleksanteri II:n kuolinnaamiot.

Yksi ensimmäisistä todellisista ukrainalaisista kuolinnaamioista oli runoilija Taras Shevtshenkon kuolinnaamio, jonka Peter Clodt von Jürgensburg teki Pietarissa, Venäjällä.

Tiede

Tutkijat käyttivät kuolinnaamioita 1700-luvun lopusta lähtien rekisteröidäkseen eroja ihmisten fysiognomiassa. Tänä aikana yleistyi myös eläviltä henkilöiltä otettujen elävien naamioiden käyttö. Antropologit käyttivät tällaisia naamioita tutkiakseen kuuluisien henkilöiden ja pahamaineisten rikollisten fysiognomisia piirteitä. Naamioita käytettiin myös tietojen keräämiseen rotueroista.

Rikostekninen tutkimus

Ennen valokuvauksen keksimistä tuntemattomien ruumiiden kasvot säilytettiin joskus tekemällä kuolinnaamioita, jotta kuolleen omaiset voisivat tunnistaa heidät, jos he etsivät kadonnutta henkilöä.

Eräs tällainen naamio, joka tunnetaan nimellä L'Inconnue de la Seine, kuvasi nuoren naisen kasvot, joka oli hukkunut Seine-jokeen Pariisissa noin 1880-luvun lopulla. Pariisin ruumishuoneen työntekijä oli niin otettu naisen kauneudesta, että hän teki kipsivaloksen hänen kasvoistaan. Häntä pidettiin niin kauniina, että seuraavina vuosina naamion kopioista tuli muotia Pariisin boheemissa seurapiireissä. Vuonna 1960 esitellyn maailman ensimmäisen elvytyskoulutusnuken, Resusci Annen, kasvot mallinnettiin L'Inconnue de la Seinen mukaan.

Blaise Pascalin kuolinnaamio.Zoom
Blaise Pascalin kuolinnaamio.

Kaksi miestä tekee kuolinnaamiotaZoom
Kaksi miestä tekee kuolinnaamiota

L'Inconnue de la Seine .Zoom
L'Inconnue de la Seine .

Aiheeseen liittyvät sivut

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on kuolinnaamio?


A: Kuolinnaamio on henkilön kasvoista tehty vaha- tai kipsivalu. Sitä voidaan käyttää muistona vainajasta tai muotokuvien luomiseen.

K: Miten kuolinnaamioita käytettiin joissakin Euroopan maissa 1600-luvulla?


V: Joissakin Euroopan maissa 1600-luvulla oli tavallista, että kuolinnaamioita käytettiin osana vainajan kuvaa, joka esiteltiin valtiollisissa hautajaisissa.

K: Miten niitä käytettiin 1700- ja 1800-luvuilla?


V: 1700- ja 1800-luvuilla niitä käytettiin myös tuntemattomien ruumiiden kasvojen tallentamiseen. Nykyään tämä tehdään valokuvien avulla.

K: Mihin tarkoitukseen frenologit ja etnografit käyttivät niitä?


V: Frenologit ja etnografit käyttivät sekä kuolinnaamioita että elossa olevia naamioita (jotka otettiin eläviltä ihmisiltä) tieteellisiin ja pseudotieteellisiin tarkoituksiin.

K: Onko olemassa kulttuureja, jotka käyttävät savea tai muita esineitä kuolleiden ihmisten kasvoihin ennen hautausriittejä?


V: Kyllä, joissakin kulttuureissa kuolinnaamio voi olla savea tai muuta esinettä, joka asetetaan kuolleen henkilön kasvoille ennen hautausriittejä. Tunnetuin esimerkki ovat muinaiset egyptiläiset naamiot, jotka olivat osa muumioitumisprosessia, kuten Tutankhamonin hautanaamio.

Kysymys: Onko mahdollista sanoa, onko maalauksia kopioitu kuolinnaamioista?


V: Kyllä, joskus on mahdollista sanoa, onko maalaukset kopioitu kuolinnaamioista, koska kasvojen muoto muuttuu kipsin painon vaikutuksesta, kun maalauksia valmistettaessa luodaan valumuotteja.


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3