Damasti — damaskikuvio: silkki- ja villatekstiilien klassinen historia
Damasti – damaskikuvion kiehtova historia silkki- ja villatekstiileissä: peräisin ottomaanien alueelta, tekniikat, tyylit ja vaikutus nykymuotiin.
Damasti on kudontakuvio, jota käytetään yleensä silkistä tai villasta. Se on klassinen, usein elegantti ja poularisti suosittu kuosi, joka syntyy itse kudontatekniikasta eikä värillisistä kuviopainoista. Alkuperäistä damaskia valmistettiin perinteisesti ottomaanien valtakunnassa, Syyriassa, Iranissa ja Jordaniassa, missä taidokkaat kudontaperinteet kehittyivät osaksi niin arkipäivän kuin juhlapukeutumisenkin estetikkaa.
Historia
Sana "damask" tai suomeksi "damasti" viittaa etymologisesti Damaskokseen (Damascus), joka oli merkittävä tekstiilien kaupan ja käsityön keskus keskiajalla. Damastin kaltaisia kaksivärisiä tai sävyeroilla leikitteleviä kudoksia tunnettiin Lähi-idässä vuosisatojen ajan, ja ne saavuttivat Euroopassa suurta suosiota erityisesti renessanssin aikana. Tekniikan leviäminen ja teollistuminen 1700–1800-luvuilla mahdollistivat damastin laajemman tuotannon.
Tekniikka ja materiaalit
Damastissa kuvio syntyy vaihtamalla loimi- ja kude-säikeiden pintarakennetta: usein käytetään kiiltävämpää satiiniorgania vastakohtana mattaisemmalle kudokselle, jolloin kuvio näkyy valon ja varjon vaihteluna. Perinteisesti damastia kudottiin silkillä ja villalla, mutta myöhemmin myös lina, puuvilla ja modernit synteettiset kuidut yleistyivät. Ennen koneellista kudontaa damastia tehtiin mm. drawloom- eli piilokangaspuilla; 1800-luvulla Jacquard-kangaspuun kaltaiset tekniikat nopeuttivat monimutkaisten kuvioiden tuottoa.
Ulkonäkö ja kuviot
- Damastissa kuviot ovat yleisesti tone-on-tone eli samaa sävyä eri kiilloilla, mutta myös värilliset versiot ovat mahdollisia.
- Tyypillisiä kuvioaiheita ovat kukka- ja arabeski-aiheet, kasviaiheet, geometria sekä hienostuneet ornamentit.
- Kudoksen pinta voi näyttää kohokuvioiselta tai peilautuvalta riippuen käytetystä langasta ja kudonnasta.
Erityispiirteet ja ero brokaatiin
Damasti eroaa brokaatista siten, että damastissa kuvio muodostuu itse kudontarakenteesta (loimen ja kudeen eri tekniikoista), kun taas brokaatissa kuvioihin lisätään usein erillinen supplemeri tai koristeellinen lisäke, joka jää pinnalle ja antaa rikkaamman, usein metallinhohtoisen efektin. Damasti on usein tasaisempi ja hienostuneempi, brokaatti runsas ja koristeellinen.
Käyttö ja hoito
Damastia käytetään laajalti mm. verhoilussa, pöytäliinoissa, vuodevaatteissa, juhlapuvuissa, solmioissa ja sisustustekstiileissä. Arvokkaat, aidot silkkidamastit ovat usein herkkiä kulutukselle ja valolle; niitä tulee käsitellä ja säilyttää varoen. Perushuolto-ohjeita:
- Vältä suoraa auringonvaloa, joka saattaa haalistuttaa sävyjä.
- Seuraa pesumerkkejä; monet silkkidamastit on syytä puhdistaa kemiallisesti.
- Varastoi hengittävästi, älä muovipusseihin pitkiksi ajoiksi.
Arvo ja keräily
Antiikkiset ja käsin tehdyt damastit ovat keräilijöiden kiinnostuksen kohteita ja voivat olla arvokkaita, etenkin jos ne ovat hyväkuntoisia ja niillä on dokumentoitu historia. Tekstiilin ikä, materiaali, kuvion monimutkaisuus ja valmistusmenetelmä vaikuttavat arvoon.
Nykyään damastikuviota valmistetaan sekä perinteisin menetelmin että teollisesti erilaisista materiaaleista, ja se on säilyttänyt asemansa klassisena ja ajattomana tekstiilimateriaalina.

Italialainen silkkidamasti
Historia
Damastia valmistettiin ensimmäisen kerran viidellä alkuperäisellä kudontamenetelmällä keskiajalla. Se oli yleistä Bysantin valtakunnassa ja islamilaisilla alueilla. Sen nimi tulee Damaskoksen kaupungista, jossa kuvio ja valmistustekniikka keksittiin. Damaskin suosio väheni yhdeksännen vuosisadan jälkeen Andalusiaa lukuun ottamatta. Sen herättivät henkiin eurooppalaiset kudontatehtailijat, jotka kiinnostuivat itämaisista kuvioista ja malleista. He valmistivat sitä kangaspuilla 1300-luvulta lähtien.
Nykyaikaiset käyttötarkoitukset
Damaskia käytetään nykyään tietokoneistetuilla kangaspuilla. Vaikka alkuperäinen kuvio oli värillinen, nykyaikainen damastikuvio on yleensä yksivärinen. Sitä kudotaan silkistä, pellavasta ja jopa synteettisistä materiaaleista. Kuviot voivat esittää kasveja, kukkia ja hedelmiä, mutta myös muita klassisia arabialaisia kuvioita. Kuvion ainutlaatuinen piirre on, että valo heijastuu eri tavoin, kun sitä katsotaan eri kulmista.
Etsiä