Ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistus (1789) – määritelmä ja merkitys

Ihmisen ja kansalaisen oikeuksien julistus (ranskaksi La Déclaration des droits de l'Homme et du citoyen) on yksi Ranskan vallankumouksen tärkeimmistä asiakirjoista. Siinä selitetään luettelo oikeuksista, kuten uskonnonvapaus, sananvapaus, kokoontumisvapaus ja vallanjako. Kaikilla ihmisillä on nämä oikeudet. Siinä puhutaan myös joistakin oikeuksista, joita monilla ihmisillä on yhdessä. Tämä paperi on kirjoitettu käyttäen joitakin luonnollisten oikeuksien ajatuksia, nämä oikeudet koskevat kaikkia ihmisiä: niiden oletetaan olevan voimassa kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. Niiden sanotaan olevan ihmisluontoon kuuluvia oikeuksia. Julistuksen viimeinen ajatus hyväksyttiin 26. elokuuta 1789 perustuslakia säätävässä kansalliskokouksessa (Assemblée nationale constituante) ... Se oli hyvin tärkeä ensimmäinen asia, joka oli tehtävä ennen kuin kansa saattoi kirjoittaa perustuslain. Asiakirjassa selitettiin nämä perusoikeudet, ei vain ranskalaisille vaan poikkeuksetta kaikille miehille, siinä ei sanottu mitään naisten oikeuksista tai asemasta. Siinä ei myöskään puhuttu orjuudesta. Ihmiset ajattelevat nyt, että se oli tärkeä askel kohti kansainvälisiä ihmisoikeuksia tai ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta:

"Ensimmäinen artikla - Ihmiset syntyvät ja pysyvät vapaina ja tasa-arvoisina oikeuksiltaan. Yhteiskunnalliset erot voivat perustua vain yhteiseen hyötyyn."

Julistukseen kirjatut ajatukset ovat nykyään tärkeitä Ranskan lainsäädännössä. Niitä voidaan käyttää uusien lakien tai muiden hallituksen toimien vastustamiseen tai muuttamiseen. Ranskan lainsäädäntö perustuu tähän asiakirjaan.

Tausta ja kirjoittajat

Julistus laadittiin Ranskan vallankumouksen varhaisessa vaiheessa ja se on selkeästi sidoksissa valistuksen ajatteluun. Sen muotoiluun vaikuttivat mm. ajatukset Montesquieu’sta, Rousseau’sta ja Voltairesta, ja se sai myös vaikutteita Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksesta (1776). Merkittävässä roolissa julistuksen laatimisessa olivat muun muassa Gilbert du Motier, markiis de Lafayette, ja nobelistiin liittyvä intellektuaalinen piiri. Julistus koostuu esipuheesta ja 17 artiklasta, joissa määritellään perusoikeudet ja valtion velvollisuudet.

Mitä julistus itse sisältää?

• Luonnolliset ja muuttumattomat oikeudet: vapaus, omaisuus, turvallisuus ja vastarinta sortoa vastaan.
• Tasa-arvo lain edessä: kaikki kansalaiset ovat oikeudellisesti tasa-arvoisia; lait on laadittava yleisen edun pohjalta.
• Laillisuusperiaate: rangaistusten on oltava kirjattuja ja lain määräämiä; ei mielivaltaisia pidätyksiä tai rankaisuja.
• Omistusoikeus: omaisuus on pyhä ja loukkaamaton, ja sitä voidaan rajoittaa vain yleisen edun vuoksi ja asianmukaisella korvauksella.
• Sanomisen ja uskonnon vapaus: yksilölliset mielipiteet ja uskonnollinen vakaumus on suojattu.

Rajoitukset ja kritiikki

Vaikka julistus korosti universaaleja periaatteita, se sisälsi myös merkittäviä puutteita ja ristiriitoja käytännössä. Teksti viittasi miehiin eikä käsitellyt naisten oikeuksia; tästä esimerkkinä oli Olympe de Gougesin 1791 julkaistu Declaration of the Rights of Woman and the Female Citizen, joka vaati naisille samankaltaisia oikeuksia. Lisäksi julistus ei suoraan kieltänyt orjuutta, ja Ranskan siirtomaissa orjuus jatkui useissa vaiheissa vastoin julistuksen periaatteita.

Vaikutus ja oikeudellinen asema

Julistuksella on ollut pitkäkestoinen vaikutus sekä kansalliseen että kansainväliseen oikeuteen. Se toimi mallina myöhemmille ihmisoikeusasiakirjoille ja vaikutti osaltaan siihen, että 1948 hyväksyttiin Yhdistyneiden Kansakuntien yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus. Ranskan sisällä julistuksen periaatteet on myöhemmin liitetty osaksi maan perustuslaillista järjestelmää; erityisesti vuonna 1971 Ranskan perustuslakituomioistuin tunnusti julistuksen osaksi niin kutsuttua bloc de constitutionnalité eli perustuslaillista blokkia, jonka nojalla lakeja voidaan arvioida perusoikeuksien valossa.

Merkitys nykypäivänä

Nyky-Ranskassa Ihmisen ja kansalaisen oikeuksien julistus on edelleen keskeinen oikeudellinen ja symbolinen lähde. Se toimii perusoikeuksien yleisperiaatteiden muistutuksena ja sitä käytetään oikeudellisissa arvioinneissa ja poliittisessa keskustelussa. Julistuksen principit — kuten vapaus, tasa-arvo ja lain etusija — säilyvät keskeisinä demokraattisen yhteiskunnan tavoitteina, vaikka niiden soveltaminen ja rajoitukset edelleen herättävät keskustelua ja tulkintakysymyksiä.

Keskeiset vaikutukset lyhyesti

• Perusti perustan modernille käsitykselle kansalaisten oikeuksista ja valtion velvollisuuksista.
• Toimi esikuvana monille myöhemmille ihmisoikeusasiakirjoille.
• Liitetty Ranskan perustuslailliseen järjestelmään ja käytetty lainsäädännön tulkinnassa.
• Herätti keskustelun siitä, kenelle oikeudet kuuluvat käytännössä — erityisesti suhteessa naisiin ja orjiin.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Ihmisen ja kansalaisen oikeuksien julistus?

K: Milloin se kirjoitettiin?

K: Kuka sen kirjoitti?

K: Mitä esimerkkejä tässä asiakirjassa esitetyistä oikeuksista on?

K: Miten tämä asiakirja on vaikuttanut?

Hae kirjaimella