Ihmisluonto
Ihmisluonto viittaa ihmiskunnan ominaisuuksiin. Se tarkoittaa ajattelu-, tunne- ja toimintatapoja, joita ihmisillä on luonnostaan.
Mitä nämä ominaisuudet ovat, mistä ne johtuvat ja miten kiinteä ihmisluonto on, ovat hyviä kysymyksiä. Ne kuuluvat länsimaisen filosofian vanhimpiin ja tärkeimpiin kysymyksiin. Nämä kysymykset vaikuttavat etiikkaan, politiikkaan ja teologiaan. Ihmisluonto neuvoo, miten elää hyvin, mutta se myös asettaa rajoja ja esteitä hyvän elämän elämiselle.
Tällaisten kysymysten monimutkaisia vaikutuksia käsitellään myös taiteessa ja kirjallisuudessa, kun taas humanistiset tieteet tutkivat ihmisluonnetta ja sitä, mitä tarkoittaa olla ihminen.
Teoriat ihmisluonnosta
Monilla suurilla ajattelijoilla on ollut selviä ajatuksia ihmisluonnosta, mutta jotkut ajatukset ovat kestäneet paremmin kuin toiset. Esimerkkinä tästä on myydyin yliopisto-oppikirja, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1974 nimellä Seitsemän teoriaa ihmisluonnosta. Seitsemän teoriaa olivat seuraavat:
- Platon
- Kristinusko
- Marx
- Freud
- Sartre
- Skinner
- Lorenz
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin valinnassa oli kymmenen teoriaa:
- Konfutselaisuus
- Hindulaisuus
- Buddhalaisuus
- Platon
- Aristoteles
- Raamattu
- Kant
- Marx
- Sartre ja
- Darwinistiset teoriat ihmisluonnosta.
Aristoteles
Aristoteles, Platonin kuuluisin oppilas, esitti joitakin kuuluisimpia ja vaikutusvaltaisimpia lausuntoja ihmisluonnosta.
Hänen teoksissaan esitetään joitakin selkeitä väitteitä ihmisluonnosta:
- Ihminen on aviollinen eläin. 'Aviollinen' tarkoittaa yhdessä elämistä, kotitalouden (oikos) rakentamista. Klaania tai pientä kylää saattoi edelleen johtaa perheen päämies.
- Ihminen on poliittinen eläin. Tällä hän tarkoitti eläintä, joka kykenee kehittämään monimutkaisia, kaupungin tai taajaman kokoisia yhteisöjä, joissa on työnjako ja lainsäätäminen. Tällainen yhteisö eroaa suurperheestä, ja se edellyttää ihmisjärjen käyttöä.
- Ihminen rakastaa käyttää mielikuvitustaan (eikä vain lakien säätämiseen ja kaupunginvaltuustojen johtamiseen). Rakastamme katsella asioita, oppia niiden nimiä ja miettiä niitä.
Aristoteleelle järki on se, mikä ihmisessä on kaikkein erikoisinta muihin eläimiin verrattuna, ja se on se, mitä me parhaimmillaan saavutamme.
Suuri osa Aristoteleen kuvauksesta ihmisluonnosta on yhä nykyäänkin vaikutusvaltainen, mutta erityinen teleologinen ajatus siitä, että ihminen on "tarkoitettu" tai tarkoitettu olemaan jotakin, on menettänyt paljon suosiotaan nykyaikana.
Biologiset teoriat
Ihmiset ovat nisäkkäitä, ja ne ovat kehittyneet evoluutioprosessin myötä. Tästä seuraa, että se, mitä kutsutaan ihmisluonteeksi, on periytynyt ja on ollut luonnonvalinnan tulos. Emme ole tyhjiä tauluja, vaan henkisellä elämällämme ja käyttäytymisellämme on muinaiset juuret. Tämä on kysymys luonnon ja kasvatuksen vastakkainasettelusta, ja se on evoluutiopsykologian aihe. Myös etologia ja sosiobiologia ovat tarkastelleet näitä kysymyksiä ihmisen evoluution ja perinnöllisyyden näkökulmasta.
