Derby Playhouse
Derby Playhouse oli Derbyssä toimiva teatterituotantoyhtiö. Se oli myös sen omistaman ja ylläpitämän teatterin entinen nimi. Teatteri avattiin vuonna 1975. Vuonna 2008 yhtiö lopetti toimintansa ja teatteri suljettiin. Derby Playhouse -yhtiöllä oli kansallinen maine tuotannoillaan. Se kantaesitti uusia teatteriteoksia ja muiden teosten alueellisia kantaesityksiä.
Vuonna 2009 teatteri avattiin uudelleen nimellä Derby Theatre. Sen omistaa ja sitä ylläpitää Derbyn yliopisto.
Historia
Vuonna 1948 alkuperäinen Playhouse avattiin Little Theatre -nimisenä teatterina Becket Streetillä sijaitsevassa kirkkosalissa. Vuonna 1952 yhtiö muutti Sacheverel Streetillä sijaitsevaan tilaan. Vuonna 1956 se selvisi suuresta tulipalosta.
1960-luvulla ja 1970-luvun alussa Ison-Britannian hallitus investoi Ison-Britannian taideneuvoston "Housing the Arts" -rahastoon. Rahaston avulla kaupungit pystyivät kunnostamaan olemassa olevia teattereita ja teettämään uusia teattereita. Vastauksena tähän yhtiö perusti New Theatre Trustin rahoittaakseen oman, tarkoitusta varten rakennetun teatterinsa. Roderick Ham sai tehtäväkseen suunnitella uuden teatterin. Derbyn kaupunginvaltuusto tarjosi tontin. Se oli osa uutta Eagle Centre -ostoskeskusta. Uusi Derby Playhouse avattiin 20. syyskuuta 1975 Devonshiren 11. herttuan toimesta. Sen istumapaikkakapasiteetti oli 535.
Vuonna 2002 yhtiöllä oli rahaongelmia. Sillä oli 400 000 punnan velat, historiansa suurin velka, ja se oli vähällä lopettaa toimintansa. Vuoteen 2004 mennessä se oli toipunut ja rikkoi lipputuloennätyksiä.
Vuonna 2007 yhtiö joutui jälleen vakaviin rahavaikeuksiin. Teatterin johtokunta pyysi Derbyn kaupunginvaltuustolta 40 000 puntaa ennakkoa vuoden 2008 avustuksesta. Siitä kieltäydyttiin. Marraskuun 29. päivänä teatterin johtokunta ilmoitti, että teatteri asetetaan vapaaehtoiseen selvitystilaan ja että esitykset lopetetaan välittömästi. Aarresaaren näyttelijät ja näyttelijäkaarti esittivät kuitenkin kyseisen illan esityksen. Esiripun jälkeen näyttelijöiden lisäksi lavalle astuivat henkilökunta, teatterin toimitusjohtaja ja esityksen ohjaaja (Karen Hebden) sekä kaksi Playhousen hallituksen entistä puheenjohtajaa (Michael Hall ja Jonathan Powers). He puhuivat yleisölle ja lehdistölle ja pyysivät heitä taistelemaan kaupungin teatterin puolesta ja saamaan Playhousen jälleen auki. Seuraavana päivänä johtokunta ilmoitti, että yhtiö oli asetettu hallintoon.
Hallintoviranomaiset antoivat Playhousen avata ovensa uudelleen 7. joulukuuta 2007, jolloin Aarresaaren esitys päättyi. Teatterin toimintaa pyöritti aluksi palkatta työskentelevä välttämättömän henkilökunnan luuranko. Perustettiin rahasto, johon otettiin vastaan lahjoituksia Playhousen toiminnan ylläpitämiseksi. Teatteri toimi nyt hyväntekeväisyysjärjestönä ja oli riippuvainen ainoastaan lipunmyynnistä ja lahjoituksista. Liput kevät/kesäkaudelle 2008 olivat olleet myynnissä jo ennen sulkemista. Ne tulivat uudelleen myyntiin, kun taideneuvostolle esitettiin vetoomus. Arts Council hylkäsi valituksen tammikuussa 2008. Teatteri suljettiin Aarresaaren viimeisen esityksen jälkeen 2. helmikuuta 2008.
Velkojat äänestivät 30. heinäkuuta 2008 yrityksen uuden hallintoneuvoston laatiman pelastuspaketin hyväksymisen puolesta. Teatteri avattiin uudelleen 13. syyskuuta 2008 näytöksellä The Killing of Sister George. Esitys jatkui 18. lokakuuta asti. Se oli yhtiön viimeinen tuotanto. Sen jälkeen teatteri myytiin Derbyn yliopistolle. Se avattiin uudelleen lokakuussa 2009 nimellä Derby Theatre.
Tuotokset
Uusi Derby Playhouse avattiin My Fair Lady -näytelmällä. Ensimmäisellä kaudella esitettiin myös Hamlet ja Alan Batesin The Seagull. Mark Woolgar toimi johtajana ensimmäiset viisi kautta. Näytelminä esitettiin Shakespearen, Shaw'n, Ibsenin, Ayckbournin, Ortonin ja Cowardin näytelmiä.
Vuonna 1980 Christopher Honer tuli Playhousen taiteelliseksi johtajaksi. Seitsemän seuraavan vuoden aikana Playhousen tuotantoihin kuuluivat muun muassa All My Sons Miranda Richardsonin kanssa, Piaf Caroline Quentinin kanssa, The Resistible Rise of Arturo Ui Ben Robertsin kanssa. Uusia näytelmiä olivat Rony Robinsonin The Brewery Beano ja Don Shaw'n The Conspirator. Kassa menestyi muun muassa elokuvissa Funny Peculiar, Having A Ball! ja Blood Brothers. Tänä aikana Derby Playhouse Studio tarjosi John Northin, David Milnen ja Claire Groven johdolla ympärivuotista ohjelmaa. Lisäksi järjestettiin yhteisökiertueita ja teatteria opetuksessa -ohjelma.
Vuonna 1987 Annie Castledinesta tuli taiteellinen johtaja. Seuraavien kolmen vuoden aikana Playhousessa nähtiin täysin erilainen teatterityyli. Näytelmiin kuuluivat muun muassa Viaton rakastajatar, Lasten tunti ja Pimeys portaiden yläpäässä sekä klassikkonäytelmät, kuten Nukkekoti ja Jane Eyre. Muita näytelmiä olivat Arsenic and Old Lace, Gaslight ja Noises Off sekä uudet teokset Sunday's Children, The Queen of Spades, Selling the Sizzle ja Self Portrait. Shared Experience, Paines Plough ja Temba -yhtiöiden kanssa tehtiin useita yhteistuotantoja. Tänä aikana teatterin tuotannot tulivat tunnetuiksi näyttämön visuaalisen kuvastonsa vahvuudesta. Playhouse pääsi Prudential Awards -kilpailun ehdokaslistalle.
Kesällä 1990 Derbyshiren kreivikunnanvaltuusto leikkasi koko taidebudjettinsa. Tämä vei 130 000 puntaa Playhousen tulotukea. Kaupunginvaltuusto tarjosi teatterille pientä avustusta. Tämä mahdollisti Playhousen toiminnan jatkumisen. The Guardian -lehdessä kirjoittaneen Lyn Gardnerin mukaan "neuvosto vaati Castledinen päätä hintana siitä, että teatterin alijäämä oli katettu". Castledine jätti Playhousen.
Kesästä 1990 jouluun 1991 ohjelmasta vastasi toiminnanjohtaja David Edwards. Tämä päättyi Playhousen Hobsonin valinta -näytelmään. Se voitti Theatrical Management Associationin alueteatteripalkinnon parhaasta kokonaistuotannosta.
Keväällä 1991 Mark Clements nimitettiin taiteelliseksi johtajaksi. Hänen ensimmäinen kautensa avattiin näytelmällä And A Nightingale Sang. John Godberin On The Piste -tuotanto toistettiin myöhemmin samana vuonna ja uudelleen vuonna 2001. Godberin teos pysyi suosittuna osana ohjelmistoa Clementsin johdolla. Clementsin kaudella ohjelmistoon kuului monenlaisia teoksia, jotka vaihtelivat klassikoista, kuten Kauppamatkustajan kuolema, Aphra Behnin Lucky Chance ja Shakespearen Rikhard III, nykydraamaan, kuten Our Boys, The Rise and Fall of Little Voice ja Children of a Lesser God, sekä uusiin tilaustöihin, kuten Tess of the d'Urbervilles, Passion Killers ja Blood Money. Musikaaleista tuli tärkeä osa ohjelmistoa, kuten Grease, Little Shop of Horrors, Cabaret ja Assassins. Mark Clementsin ja Michael Vivianin kirjoittamat pantomiimit keräsivät jouluna ennätysmäärän katsojia.
Vuonna 2002 Mark Clements ja David Edwards jättivät yrityksen. Karen Hebden nimitettiin toimitusjohtajaksi ja Stephen Edwards luovaksi tuottajaksi. Seuraavien vuosien aikana Playhouse saavutti kansallisen maineen tuotannoillaan. Teatterin omat tuotannot olivat Sweeney Todd, Into the Woods, Company ja Merrily We Roll Along. Kolmessa näistä tuotannoista esiintyi Glenn Carter. Yksi näistä oli uusi musiikkidraama Moon Landing, jossa hän esitti Buzz Aldrinia. Sen oli käsikirjoittanut, säveltänyt ja ohjannut Stephen Edwards. Moon Landing oli ehdolla vuoden 2008 TMA-palkintojen parhaan musikaaliproduktion kategoriassa. Lopullisesta esityksestä tehtiin alkuperäinen cast-tallenne. Companyn viimeinen tuotanto ennen lopullista sulkemista oli Jenny Eclairin tähdittämä ja Cal McCrystalin ohjaama The Killing of Sister George. Sen esitys päättyi 18. lokakuuta 2008. Syyskauden 2008 loppuosa, mukaan lukien Peter Panin joulutuotanto, peruttiin.
