Englannin renessanssiajan draama
Englannin renessanssiajan draamaa kutsutaan joskus Elisabetin draamaksi, koska sen tärkein kehitys alkoi Elisabet I:n toimiessa Englannin kuningattarena vuosina 1558-1603. Tämä nimitys ei kuitenkaan ole kovin tarkka; draama jatkui Elisabetin kuoleman jälkeen kuningas Jaakko I:n (1603-1625) ja hänen poikansa kuningas Kaarle I:n (1625-1649) hallituskaudella. Esimerkiksi Shakespeare aloitti näytelmien kirjoittamisen Elisabetin valtakauden loppuvuosina, mutta jatkoi näytelmien kirjoittamista Jaakobin valtakaudella. Kun tutkijat ja kriitikot kirjoittavat Jaakobin valtakauden näytelmistä, he käyttävät toisinaan termiä jaakkobaanidraama; Kaarle I:n valtakauden näytelmiä kutsutaan karoliinidraamaksi. (Nämä nimet tulevat kuninkaiden nimien latinankielisistä muodoista: Jaakobin nimi on "Jacobus" ja Kaarlen nimi "Carolus"). Koko aiheen osalta termit kuten englantilainen renessanssidraama tai -teatteri ovat kuitenkin tarkempia.
Vuosi 1576 oli keskeinen päivämäärä tässä aiheessa, sillä silloin Lontooseen rakennettiin ensimmäinen pysyvä teatterirakennus. Sitä kutsuttiin yksinkertaisesti teatteriksi, koska se oli tuolloin ainoa laatuaan Englannissa. Ennen vuotta 1576 näytelmiä esitettiin julkisissa saleissa ja suurissa taloissa, majataloissa, julkisilla toreilla, pihoilla ja muissa avoimissa tiloissa. Näyttelijäjoukot kiertelivät useimmiten maaseudulla kaupunkien välillä. Kun näyttelijöillä oli pysyvä paikka näytelmille, he pystyivät kehittämään taidettaan ilman jatkuvaa matkustamista. Teatteria seurasivat muut teatterit Lontoon alueella; oli Curtain, The Rose, The Swan, The Globe ja muitakin. Useammat näytelmäkirjailijat kirjoittivat lisää näytelmiä täyttääkseen nämä teatterit.
Näytelmäkirjailijat työskentelivät molempien klassisten draamatyyppien, tragedian ja komedian, parissa. He aloittivat myös omanlaisensa historiallisen näytelmän, joka käsitteli lähinnä Englannin aikaisempia kuninkaita ja heidän valtakautensa tapahtumia. Shakespearen Rikhard III ja Marlowen Edvard II ovat kaksi esimerkkiä tällaisesta englantilaisesta historiallisesta näytelmästä. Näytelmät kirjoitettiin usein runomuodossa; varhaiset näytelmät olivat pääasiassa riimiteltyjä, mutta ajan myötä näytelmäkirjailijat alkoivat suosia riimitöntä tyhjää säkeistöä. Joissakin näytelmissä käytettiin myös proosaa, useimmiten komediaa.
Englannin renessanssiajan draama kasvoi ja kehittyi vuoteen 1642 asti, jolloin se yhtäkkiä pysähtyi. Englannin sisällissodan alkuvuosina kuningas Kaarlea vastaan taistelleet puritaanit saivat Lontoossa ja sitä ympäröivillä alueilla vallan. Puritaanit vastustivat näyttelemistä; heidän mielestään se oli syntistä ja moraalitonta. Syyskuun 2. päivänä 1642 puritaanit pakottivat Lontoon teatterit sulkemaan ovensa, ja ne pysyivät suljettuina suurimman osan aikaa vuoteen 1660 asti. Sitten Englannin restauraatio toi mukanaan uuden kuninkaan, Kaarle II:n, joka antoi teattereiden avautua uudelleen. Vuosien 1642 ja 1660 välisenä 18 vuoden aikana englantilainen yhteiskunta oli muuttunut paljon, ja restauraation aikakaudella nousi esiin uusi draamatyyli; sitä kutsutaan yleensä restauraatiodraamaksi tai restauraatioteatteriksi.
Joitakin tärkeitä englantilaisia renessanssiajan näytelmäkirjailijoita
|
|
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Miksi englantilaista renessanssidraamaa joskus kutsutaan?
V: Englantilaista renessanssidraamaa kutsutaan joskus Elisabetin draamaksi, koska sen tärkein kehitys alkoi Elisabet I:n toimiessa Englannin kuningattarena vuosina 1558-1603.
K: Milloin Lontoossa avattiin ensimmäinen pysyvä teatterirakennus?
V: Ensimmäinen pysyvä teatterirakennus avattiin Lontoossa vuonna 1576.
K: Minkälaisia näytelmiä kirjoitettiin tänä aikana?
V: Näytelmäkirjailijat työskentelivät sekä klassisten draamatyyppien, tragedian ja komedian, että omanlaisensa historiallisen näytelmän parissa, joka käsitteli aikaisempia englantilaisia kuninkaita ja heidän valtakautensa tapahtumia.
K: Miten näytelmiä tyypillisesti kirjoitettiin tänä aikana?
V: Näytelmät kirjoitettiin usein runomuodossa; varhaiset näytelmät olivat pääasiassa riimiteltyjä säkeitä, mutta ajan myötä näytelmäkirjailijat alkoivat suosia riimitöntä tyhjää säettä. Joissakin näytelmissä käytettiin myös proosaa, lähinnä komedioissa.
K: Miksi englantilainen renessanssiajan draama loppui yhtäkkiä vuonna 1642?
V: Englannin sisällissodan alkuvuosina kuningas Kaarlea vastaan taistelleet puritaanit saivat Lontoossa ja sitä ympäröivillä alueilla vallan. Puritaanit vastustivat näytelmää; heidän mielestään se oli syntistä ja moraalitonta, joten he pakottivat teatterit sulkemaan ovensa vuoteen 1660 asti.
Kysymys: Millä nimellä restauraatiodraamaa tai -teatteria yleensä kutsutaan?
V: Restauraatiodraamasta tai -teatterista käytetään yleensä nimitystä restauraatiodraama tai restauraatioteatteri.
K: Kuka salli teattereiden avautua uudelleen vuoden 1642 jälkeen? V: Vuoden 1642 jälkeen teatterit avattiin uudelleen, kun uusi kuningas, Kaarle II, antoi niille luvan.
