Deus ex machina – merkitys, juonikeino ja esimerkit antiikin teatterista
Deus ex machina – tutustu antiikin teatterin juonikeinoon, sen merkitykseen, Aristoteleen kritiikkiin ja esimerkkeihin Euripideestä nykyleffoihin.
Deus ex machina on latinankielinen versio muinaiskreikkalaisesta lauseesta ἀπὸ μηχανῆς θεός.
Ilmaisu tarkoittaa "koneen jumala". Se on peräisin antiikin Kreikan teatterista. Heillä oli eräänlainen nosturi, jolla jumalat kuljetettiin näyttämölle vaijereiden varassa.
Termi tarkoittaa myös juonikeinoa, jossa mahdottomalta vaikuttava ongelma ratkaistaan yhtäkkiä keinoin, jotka eivät noudata normaalia logiikkaa.
Esimerkiksi Euripideen näytelmässä Alcestis sankaritar suostuu luopumaan omasta hengestään säästääkseen miehensä Admetuksen hengen. Lopussa Herakles ilmestyy paikalle ja riistää Alcestiksen kuolemalta, palauttaa hänet elämään ja Admetoksen luokse. Useammin mainittu esimerkki on Euripideen Medeia, jossa deus ex machinaa käytetään Medeian (joka on murhannut ihmisiä ja vauvoja) viemiseksi miehensä Jasonin luota Ateenan turvallisuuteen ja sivistykseen.
Aristoteles kritisoi tätä keinoa Poetiikassaan. Hänen mukaansa juonen ratkaisun tulisi noudattaa näytelmän logiikkaa. Sen ei pitäisi johtua jostain tämän logiikan ulkopuolelta.
"On ilmeistä, että juonenkäänteiden ratkaisujen... pitäisi syntyä itse juonesta, ei keksinnästä, kuten Medeian ja Iliaanin kotiinpurjehdusta käsittelevässä kohdassa. Kekseliäisyyttä on käytettävä draaman ulkopuolisissa asioissa - joko aikaisemmissa tapahtumissa, jotka eivät ole ihmisten tiedossa, tai myöhemmissä tapahtumissa, jotka on ennakoitava tai ilmoitettava... Tapahtumissa ei saa olla mitään epätodennäköistä, muuten ne ovat tragedian ulkopuolella, kuten esimerkiksi Sofokleen Oidipuksessa.
Samasta dramaturgisesta keinosta on monia esimerkkejä nykyaikaisissa elokuvissa ja romaaneissa. Esimerkiksi H.G. Wellsin Maailmojen sodassa Maahan hyökkäävät avaruusolennot kuolevat yhtäkkiä bakteereihin. Elokuvassa Monty Python and the Holy Grail (Monty Python ja Graalin malja) tätä juonikeinoa pilkataan, kun sankarit pääsevät hädin tuskin pakoon animaatiohirviötä, koska animaattori kuoli sydänkohtaukseen ennen kuin elokuvan animaatio saatiin valmiiksi. Koska hirviö oli olemassa vain elokuvan animaatiokohtauksissa, animaattorin kuolema aiheutti sen, että hirviö katosi kokonaan elokuvasta.
Alkuperä ja teatteritekniikka
Termi tulee antiikin Kreikan näyttämötekniikasta: mēkhanē (μηχανή) oli nosturi- tai vinssinkaltainen laite, jolla jumalhahmoja voitiin tuoda näyttämölle "laskeakseen" heidät ihmisten keskuuteen. Tällöin jumalallisella hahmolla oli valta ratkaista ihmis- ja juonikonflikteja välittömästi.
Deus ex machinan merkitys juonessa
Kirjallisuuden ja draaman termi kuvaa tilannetta, jossa juonen ongelma ratkaistaan äkillisesti ja ulkoisella voimalla tai sattumalla, joka ei ole johdettavissa kuten muu osa tarinaa. Tällainen ratkaisu voi tuntua keinotekoiselta ja epätyydyttävältä, koska se ei seuraa hahmojen toiminnasta tai edellisistä tapahtumista.
Antiikin esimerkit
- Alcestis (Euripides): Alcestis uhraa henkensä pelastaakseen miehensä Admetuksen; Herakles kuitenkin pelastaa hänet lopussa. Tämä ratkaisu esittää jumalallisen tai sankarillisen väliintulon.
- Medeia (Euripides): loppukohtauksessa Medeia nostetaan pois näyttämöltä kilven tai vaunun avulla, mikä on nähty deus ex machinana, koska se poistaa hänet tilanteesta ilman tavallista oikeudellista tai moraalista laskentaa. (Kriitikot ja lukijat ovat keskustelleet paljon siitä, onko kyseessä pelkkä tekninen kuljetusvaihe vai kirjallinen ratkaisu, joka muuttaa näytelmän moraalista painotusta.)
Aristoteleen kritiikki
Aristoteles vastusti Deus ex machinaa Poetiikassaan (Poetics). Hän katsoi, että draaman käänteiden ja ratkaisujen tulee kasvettua tapahtumakulun ja hahmojen toiminnan sisäisestä loogisuudesta. Ratkaisun, joka tulee "ulkopuolelta" ja joka ei ollut johdettavissa juonesta, hän piti epätyydyttävänä ja epäaitona tragedian muodon kannalta.
Nykyaikaiset esimerkit ja käyttö
Deus ex machinaa esiintyy myös moderneissa teoksissa ja elokuvissa. Esimerkkejä:
- H. G. Wellsin Maailmojen sota: Martianit kukistuvat maapallon mikrobeihin — ratkaisu, jota ei ole ennakoitu juonen inhimillisestä logiikasta, mutta joka perustuu luonnontieteelliseen seikkaan.
- Monty Python and the Holy Grail: komediallinen itseviittaus, jossa animaattorin kuolema poistaa hirviön elokuvasta; esimerkki siitä, miten deus ex machinaa voidaan käyttää ironiana tai meta‑huumorina.
- Nykyajan fantasia- ja scifi-teoksissa (esim. pelastus jumalallisella avulla, kaikkivoipa teknologia tai äkillinen sääntömuutos) laitetaan joskus lukijan hämmennyksen tai tyytymättömyyden kohteeksi juuri siksi, että ratkaisu tuntuu ulkopuoliselta.
Miksi deus ex machina on kiistanalainen
Keskeinen syy kritiikkiin on, että se heikentää tarinan sisäistä oikeutusta: ratkaisu ei johdu hahmojen motivaatiosta eikä juonen edellyttämästä logiikasta. Tärkeimpiä ongelmia ovat:
- Heikentynyt jännityksen ja draaman palkinto — loppuratkaisu tuntuu ansaitsemattomalta.
- Hahmojen kasvun ja valintojen merkitys vähenee, kun ulkoinen voima korjaa tilanteen.
- Lukija tai katsoja voi kokea tekstin epäjohdonmukaiseksi tai tekopyhäksi, jos ratkaisu sopii teoksen sanomaan huonosti.
Milloin deus ex machinaa voi käyttää järkevästi?
Vaikka laite on usein kritisoitu, se ei ole automaattisesti kiellettyä: oikein käytettynä se voi toimia teema- tai tyylivalintana. Hyviä käytäntöjä ovat:
- Ennakointi ja perustelu: jos ulkopuolinen ratkaisu on ennakoitu tai sillä on aiempaa perustaa tarinassa, se tuntuu luonnollisemmalta.
- Tematisointi: deus ex machinaa voidaan käyttää tietoisesti kommentoimaan tarinan teemoja (esimerkiksi kohtalon, jumaluuden tai sattuman roolia ihmisten elämässä).
- Ironia ja parodia: komediassa tai metatekstuaalisessa teoksessa se voi itseään käsittelevänä keinona toimia hyvin.
Vaihtoehdot
Monet kirjailijat suosivat ratkaisuja, jotka nousevat hahmojen valinnoista (peripeteia) tai tiedon muuttumisesta (anagnorisis). Näiden avulla tarinan loppuratkaisu tuntuu usein tyydyttävämmältä, koska se seuraa kerronnallista logiikkaa.
Yhteenveto
Deus ex machina on historiallisesti merkittävä ja selkeästi tunnistettava juonikeino: jumala tai muu ulkopuolinen voima ratkaisee ongelman nopeasti ja odottamatta. Se voi palvella tyylillisiä ja temaattisia tarkoituksia, mutta sen käyttö vaatii harkintaa, jotta se ei murenna tarinan sisäistä oikeutusta. Aristoteleen periaate on yhä käyttökelpoinen ohje: tarinan käänteiden tulisi mielellään nousta sisäisestä logiikasta eikä keinotekoisesti ulkopuolelta.
Kirjat
- Bushnell, Rebecca (toim.) 2005. A Companion to Tragedy. Malden, MA ja Oxford: Blackwell Publishing. ISBN 1405107359.
- Heath, Malcolm, trans. 1996. Aristoteleen poetiikka. Penguin: London. ISBN 9780140446364.
- Janko, Richard, trans. 1987. Poetiikka ja Tractatus Coislinianus, Poetiikka II:n rekonstruktio ja Aristoteleen runoilijoista -teoksen fragmentit. Cambridge: Hackett. ISBN 0872200337.
- Mastronarde, Donald 1990. Näyttelijät korkealla: Skene-katto, kurki ja jumalat attisessa draamassa. Classical Antiquity, 9, s. 247-294. University of California.
- Rehm, Rush 1992. Kreikkalainen traaginen teatteri. Routledge, Lontoo. ISBN 0415048311.
- Tanner, Michael (toim.) 2003. Tragedian synty, Nietzsche, Friedrich. Penguin: London. ISBN 9780140433395.
- Taplin, Oliver 1978. Kreikkalainen tragedia toiminnassa. Methuen, Lontoo. ISBN 0416717004.
- Walton, J Michael, trans. 2000. Euripides: Medeia. Methuen, Lontoo. ISBN 0413752801.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mistä on peräisin sanonta "deus ex machina"?
V: Ilmaisu "deus ex machina" on peräisin antiikin Kreikan teatterista. Se on latinankielinen versio muinaiskreikkalaisesta sanonnasta ἀנὸ לחקבםῆע טוע, joka tarkoittaa "jumala koneesta". Tällä viitataan nosturiin, jota käytetään jumalten toimittamiseen näyttämölle vaijereilla.
Kysymys: Miten Aristoteles suhtautui tähän juonenkäänteeseen?
V: Aristoteles kritisoi tätä juonikeinoa Poetiikassaan. Hän väitti, että juonen ratkaisun pitäisi seurata näytelmän logiikkaa eikä tulla jostain tämän logiikan ulkopuolelta. Hänen mielestään se oli epätodennäköistä ja sen pitäisi olla tragedian ulkopuolella, kuten esimerkiksi Sofokleen Oidipuksessa.
Kysymys: Mikä on esimerkki deus ex machinasta Euripideen näytelmässä Alcestis?
V: Euripideen näytelmässä Alcestis sankaritar suostuu luopumaan omasta hengestään säästääkseen miehensä Admetoksen hengen. Lopussa Herakles ilmestyy paikalle ja riistää Alcestiksen kuolemalta, palauttaa hänet elämään ja Admetoksen luokse. Tämä on esimerkki deus ex machina -keinon käytöstä, kun mahdottomalta vaikuttava ongelma ratkaistaan yhtäkkiä keinoin, jotka eivät noudata normaalia logiikkaa.
Kysymys: Mitä muita nykyaikaisia esimerkkejä tästä dramaturgisesta keinosta on olemassa?
V: Tästä dramaattisesta keinosta on monia esimerkkejä nykyaikaisissa elokuvissa ja romaaneissa. Esimerkiksi H. G. Wellsin Maailmojen sodassa Maahan hyökkäävät avaruusolennot kuolevat yhtäkkiä bakteerien avulla; tai Monty Python and The Holy Grail -elokuvassa sankarit pääsevät hädin tuskin pakoon animaatiohirviötä, koska sen animaattori kuoli ennen kuin animaatio saatiin valmiiksi, minkä vuoksi hirviö katoaa kokonaan elokuvakohtauksista.
K: Miten deus ex machina eroaa muista juonikeinoista?
V: Deus ex machina eroaa muista juonenkäänteistä, koska siinä näennäisesti mahdottomalta vaikuttava ongelma ratkaistaan yhtäkkiä keinoin, jotka eivät noudata tavanomaista logiikkaa tai järkeilyä - yleensä siihen liittyy jonkinlainen ulkoinen voima tai väliintulo, joka astuu kuvaan juuri oikealla hetkellä ja ratkaisee asiat nopeasti ilman mitään todellista selitystä sille, miten se tapahtui niin nopeasti tai helposti (siksi Aristoteles kritisoi sitä).
K: Mitä tekemistä Medeialla on deus ex machinan kanssa?
V: Euripideen Medeian teoksessa deus ex machinaa käytetään Medeian (joka on murhannut ihmisiä ja vauvoja) viemiseksi pois miehensä Iasonin luota turvaan ja sivistyksen pariin Ateenaan - näin ratkaistaan mahdottomalta näyttänyt ongelma ilman mitään loogista selitystä sille, että se tapahtui niin nopeasti tai helposti .
Etsiä