ILO (Kansainvälinen työjärjestö) – historia, tehtävät ja rakenne

Tutustu ILO:n historiaan, tehtäviin ja rakenteeseen: perustamisesta 1919 UN-järjestöksi, Nobelin palkinnon merkitykseen ja päätöksentekoon vaikuttaviin toimielimiin.

Kansainvälinen työjärjestö (ILO) on kansainvälinen järjestö, joka perustettiin Genevessä vuonna 1919 työolojen ja elintason parantamiseksi. Vuonna 1946 järjestöstä tuli Yhdistyneiden Kansakuntien erityisjärjestö, ja se sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1969.

Juan Somavía toimi ILO:n pääjohtajana vuodesta 1999 lokakuuhun 2012, jolloin hänen tilalleen valittiin Guy Ryder. Hallintoelin koostuu 28 hallituksen edustajasta, 14 työntekijöiden edustajasta ja 14 työnantajien edustajasta.

Historia lyhyesti

ILO perustettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä kansainvälisessä ilmapiirissä osana pyrkimystä edistää rauhaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kautta. Alun perin ILO oli osa Kansainliittoa; sen tehtävänä oli parantaa työoloja, vähentää sorvaa ja suojella työntekijöitä teollistuvassa maailmassa. Järjestön toiminta on laajentunut vuosikymmenten kuluessa kattaen työelämän sääntelyn, sosiaalisen suojelun sekä työmarkkinoiden kehittämisen eri puolilla maailmaa.

Tehtävät ja toiminta

ILO pyrkii edistämään ihmisarvoista työtä ja oikeudenmukaisia työoloja. Sen keskeisiä tehtäviä ovat:

• Työelämän normien laatiminen: ILO laatii kansainvälisiä työelämän normeja eli konventioita ja suosituksia, jotka jäsenvaltiot voivat ratifioida ja soveltaa.
• Valvonta ja raportointi: Järjestö seuraa, miten jäsenvaltiot noudattavat ratifioimiaan sopimuksia ja antaa suosituksia niiden täytäntöönpanon parantamiseksi.
• Tekninen yhteistyö ja neuvonta: ILO tarjoaa jäsenilleen teknistä apua työoikeuden, työllisyyspolitiikan, sosiaalisen suojelun ja työterveyden kehittämiseen.
• Tutkimus ja tilastointi: ILO tuottaa tietoa työmarkkinoista, työllisyydestä, palkoista, lapsityöstä, pakkotyöstä ja muista työelämän ilmiöistä.
• Edunvalvonta ja koulutus: Järjestö edistää työntekijöiden oikeuksia, työnantajien vastuuta ja sosiaalista dialogia sekä tarjoaa koulutusta ja kapasiteetin rakentamista.
• Poliittinen vaikuttaminen: ILO työskentelee myös kansainvälisellä tasolla osana kestävän kehityksen ja ihmisoikeuksien agendaa (mm. YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, erityisesti SDG 8).

ILO:n keskeiset periaatteet

ILO perustuu tri-partite-periaatteeseen: päätöksenteossa ja standardien laadinnassa ovat mukana valtiot, työnantajat ja työntekijät tasavertaisina. Lisäksi ILO on tunnettu ns. core labour standards -periaatteistaan, jotka kattavat muun muassa:

• yhdistymisvapauden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden suojan,
• pakollisen työvoiman eli pakkotyön vastaisen toiminnan,
• lapset työstä suojelevat toimenpiteet (minimi-ikä ja vaarallisten töiden kielto),
• tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisen työelämässä.

Rakenne

ILI:n toimielimet muodostuvat kolmesta päätasosta:

• International Labour Conference (Kansainvälinen työkonferenssi) – pidetään vuosittain, ja siinä jäsenvaltiot, työnantajat ja työntekijät päättävät uusista normeista ja politiikoista.
• Governing Body (hallintoelin) – johtaa ILO:n toimintaa ja valmistelee konferenssin työtä. Hallintoelin koostuu 28 hallituksen edustajasta, 14 työntekijöiden edustajasta ja 14 työnantajien edustajasta.
• International Labour Office (toimisto/sihtelö) – pysyvä sihteeristö, joka toteuttaa ILO:n ohjelmia, tarjoaa asiantuntemusta ja hoitaa päivittäistä työtä. Päämaja sijaitsee Genevessä, ja ILO:lla on alueellisia toimistoja sekä yhteistyökonttoreita eri maissa.

Säädökset ja valvontamekanismit

ILO:n normien noudattamista valvotaan erityisten mekanismien kautta:

• Committee of Experts on the Application of Conventions and Recommendations – riippumaton asiantuntijaryhmä tarkastelee jäsenvaltioiden raportteja ja antaa arvioita.
• Conference Committee on the Application of Standards (CAS) – keskustelee konferenssissa esiin tulleista huolista.
• Erityismenettelyt – jäsenvaltiot tai kolmannet osapuolet voivat tuoda esiin tapauksia, mikäli sopimusten rikkomisesta on merkkejä; ILO voi myös antaa suosituksia ja teknistä tukea korjaaviin toimenpiteisiin.

Ajankohtaiset painopisteet ja vaikutus

ILO on ollut keskeinen toimija muun muassa lapsityön vähentämisessä, pakkotyön torjumisessa, naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämisessä sekä sosiaaliturvan laajentamisessa. Viime vuosina ILO on myös keskittynyt muun muassa:

• hyvinvointia ja työelämän muutoksia ohjaaviin politiikkoihin (esim. digitalisaatio ja alustatyö),
• kestävään työllisyyden luomiseen ja vihreän siirtymän vaikutuksiin työpaikoilla,
• pandemioiden ja talouskriisien vaikutusten lieventämiseen työn kautta sekä palautumisen tukemiseen.

Johtajuus ja jäsenyys

ILO:n pääjohtajaksi (Director-General) valitaan yleensä nelivuotiskaudeksi. Mainittuja pääjohtajia ovat olleet muun muassa Juan Somavía (1999–2012) ja Guy Ryder (valittu 2012). Vuodesta 2022 alkaen ILO:n pääjohtajana toimii Gilbert F. Houngbo. ILO:n jäsenmäärä on laaja; järjestöllä on yli 180 jäsenvaltiota, mikä tekee siitä yhden laajimmista työelämän kansainvälisistä foorumeista.

Miten ILO vaikuttaa kansallisesti?

Monissa maissa ILO:n suositukset ja konventiot ovat ohjanneet työlainsäädännön uudistuksia, työehtosopimusmenettelyjä ja sosiaaliturvajärjestelmien kehittämistä. ILO tarjoaa myös suoria ohjelmia ja hankkeita, jotka auttavat rakentamaan instituutioiden kapasiteettia sekä edistämään sosiaalista dialogia työnantajien ja työntekijöiden välillä.

Yhteenvetona: ILO on keskeinen kansainvälinen toimija, jonka tavoitteena on edistää ihmisarvoista työtä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja kestävää taloudellista kehitystä työelämän kautta.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on Kansainvälinen työjärjestö?

K: Milloin siitä tuli Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestö?

K: Kuka oli pääjohtaja ennen Guy Ryderia?

K: Ketkä muodostavat ILOn hallintoelimen?

K: Milloin se voitti Nobelin rauhanpalkinnon?

K: Kuinka monta jäsentä sen hallintoelimessä on?

Hae kirjaimella