Ankat (Anatidae): vesilintujen ominaisuudet, lajit ja elintavat
Tutustu ankoihin (Anatidae): vesilintujen lajit, elintavat, ruokavalio, muuttokäyttäytyminen ja ihmisen vaikutus — kattava opas ankojen tunnistukseen ja hoitoon.
Ankat ovat Anatidae-heimoon kuuluvia lintuja. Ne ovat läheistä sukua joutsenille ja hanhille, jotka kuuluvat samaan heimoon (Anatidae) mutta eri sukuisiin ryhmiin. Termi "ankka" ei muodosta yksiselitteistä taksonista luokkaa: ankat muodostavat käytännön luokituksen useista heimoon kuuluvista linjoista, joten ne eivät ole täysin monofyleettinen ryhmä vaan pikemminkin toiminnallinen tai muototaksoni (muototaksoni). Yleisin erottava piirre verrattuna joutseniin ja hanhiin on lyhyempi kaula ja usein pienempi koko.
Ulkonäkö ja anatomia
Ankoilla on luiset mutta litteät nokat, joissa monilla lajeilla on nokan reunassa kammimainen rakenne, pecten. Tämä toimii siivilänä, joka erottaa ruoan vedestä ja auttaa myös höyhenten puhdistuksessa. Linnut ovat varustettuja räpyläjaloilla, jotka tekevät uimisesta tehokasta. Höyhenpeite vaihtelee lajeittain; monilla uroksilla on pesimäajan aikana värikkäämpi tai näkyvästi erottuva suomustus, kun taas naaraat ovat usein haaleampia ja paremmin suojavärisiä pesinnän ajaksi. Monilla sorsilla esiintyy muuttuvaa sulkasatosta, esimerkiksi urokset vaihtavat kirkkaan pesäpuvun jälkeen niin kutsuttuun eclipse-sulkapeittoon.
Lajit ja elintavat
Ankat jakautuvat useisiin ekologisiin ryhmiin, joista yleisimpiä ovat:
- pintaruokailijat (dabbling ducks, esim. suokukot ja tavit), jotka ruokaillevat veden pinnalla tai upottaen pääosan ruumiistaan, mutta eivät yleensä sukella täysin veden alle;
- sukeltajasorsat (diving ducks, esim. Aythya-suvun lajit), jotka sukeltavat syvemmälle etsiessään ravintoa;
- merilinnut tai merenäköiset sorsat (sea ducks), jotka elävät pääosin merialueilla ja rannikolla.
Useimmat ankat ovat muuttolintuja: ne viettävät pesimäkauden pohjoisemmissa tai kylmemmissä alueissa ja talvehtivat etelämpänä. Sorsat ovat muuten kosmopoliittisesti levinneitä ja niitä tavataan kaikkialla paitsi Etelämannerta. Joitakin lajeja esiintyy subarktisilla saarilla, kuten Etelä-Georgian tai Aucklandin saarilla, ja jotkut lajit ovat sopeutuneet elämään syrjäisillä saarilla (esim. Kerguelen tai Havaiji).
Ravinto ja ruokinta
Ankat ovat usein kaikkiruokaisia: niiden ruokavalio voi sisältää vesikasveja, levää, hyönteisiä, katkojalkaisia, pikkukaloja ja muita vesieliöitä. Ruokintatapa riippuu lajista (pintaruokailu vs. sukellus). Nokassa oleva pecten auttaa sieppaamaan pieniä ravintokappaleita vedestä. Sukeltajasorsat hakevat ravinnon syvemmältä, kun taas pintaruokailijat kääntyvät veden pinnan lähettyvillä tai maalla.
Lisääntyminen ja kehitys
Pesintäkausi sijoittuu yleensä keväästä kesään, ja useimmat ankat munivat kerran vuodessa, vaikka lajikohtaisia eroja on. Naaras rakentaa pesän usein maahan lintujen suojaisaan paikkaan tai pesii pesäkoloon. Pesinnässä naaras hautoo munat ja vastaa poikasten hoivasta pääosin yksin. Ankanpoikasia kutsutaan ankanpoikasiksi (tai yksinkertaisesti poikasiksi); ne ovat monilla lajeilla varsin itsenäisiä heti kuoriuduttuaan (precocial) ja voivat seurata emoaan ja etsiä ruokaa itsenäisesti pian kuoriuduttuaan. Uroslintua kutsutaan suomeksi tavallisesti koirasorsaksi (engl. drake).
Domestikointi ja ihmisen käyttö
Ihmiset kasvattavat ja pitävät joitakin ankkoja kotieläiminä. Kotimaiset ankat ovat peräisin muun muassa villeistä sorsista kuten tavallisesta sinisorsasta (Anas platyrhynchos) ja muskuseinista (Cairina moschata). Ne kasvatetaan ruoaksi (liha ja munat), ja höyheniä käytetään täytteissä kuten tyynyihin. Erityisesti Aasiassa ankankoipi on suosittu ruokalaji.
Ankkoja pidetään myös lemmikkeinä, ja niitä nähdään usein julkisilla lammilla, joissa ihmiset ruokkivat lintuja. On yleistä syöttää ankoille tunkkaista leipää, mutta leipä on ravintoarvoltaan huono ja voi aiheuttaa terveydellisiä ongelmia tai jopa kuolemia. Parempia vaihtoehtoja ovat lajikohtaiset siemenet, pavut, salaatti ja erikoisruoka.
Käyttäytyminen ja ääntely
Ankat ovat usein sosiaalisia lintuja, ja monilla lajeilla havaitaan parveilua, soidinmenoja ja monimutkaista parittelukäyttäytymistä. Niillä on useita ääniä: naaras anka antaa tutun "quack"-tyyppisen äänen (suom. räkytystä) ja eri lajeilla on omat kutsuäänensä ja hälytysäänensä.
Uhat ja suojelu
Ankkakantoja uhkaavat muun muassa:
- muokkaus ja hävittäminen: kosteikkojen täyttäminen, maankäytön muutos ja kosteikkojen kuivattaminen;
- saastuminen: öljy- ja kemikaalivuodot, ravinnekuormat ja muoviroska;
- turismi ja häiriöt pesintäalueilla;
- yli- ja laiton metsästys;
- taudit (esim. lintuinfluenssa), lyijymyrkytys saastuneista syötteistä ja botulismi;
- risteytyminen kesyjen ja villien populaatioiden välillä, mikä voi heikentää geneettistä puhtautta.
Suojelutoimia ovat kosteikkojen ennallistaminen ja suojelu, metsästysrajoitukset, taudinseuranta ja kansainväliset sopimukset sekä kaupunkialueilla vastuullinen ruokinta- ja hoitokäytäntöjen edistäminen.
Terveys ja taudit
Ankat voivat kantaa ja levittää lintutauteja, kuten lintuinfluenssaa. Myös bakteerit (esim. salmonella), loiset ja myrkyt (yleensä ihmisen aiheuttamat, kuten lyijy) voivat aiheuttaa epidemioita. Koirien ja muiden lemmikkien sekä ihmisten on tärkeää välttää kosketusta sairaisiin lintuihin ja ilmoittaa löydöistä viranomaisille.
Elinikä ja esimerkkejä lajeista
Villien ankkojen elinikä vaihtelee lajeittain, mutta luonnossa useimmat lajit elävät yleensä 5–10 vuotta, joissain tapauksissa huomattavasti pidempään, kun olosuhteet ovat suotuisat. Tunnettuja lajeja ja ryhmiä ovat esimerkiksi sinisorsa, sinisorsan kotisukuun kuuluvat lajit, sukeltajasorsat kuten Aythya-lajit ja merensorsat kuten merihanhia muistuttavat tyypit.
Suosittuja fiktiivisiä ankkoja ovat muun muassa Looney Tunesin Daffy Duck ja Disneyn Aku Ankka.
Tämän yleiskatsauksen tarkoitus on antaa kattava kuva ankoista: niiden biologiasta, elintavoista, suhteesta ihmiseen ja suojelutarpeista. Alakohtaiset erot voivat olla suuria lajien välillä, joten erikoistapauksissa kannattaa tutustua yksittäisen lajin tarkempiin tietoihin.
_-_geograph.org.uk_-_836573.jpg)
Mihin hän menee, sinne menevät hekin: jälkipainatuksen tulosta.

Australialainen pisamainen ankka, uros.

Uros mandariinisorsa
Aiheeseen liittyvät sivut
- Vesilinnut
- Ruma ankanpoikanen
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on ankanpoikasen nimi?
V: Ankanpoikasta käytetään nimitystä ankanpoikanen.
K: Minkälaisia lintuja ankat ovat?
V: Ankat ovat Anatidae-heimoon kuuluvia lintuja.
K: Miten ankat saavat ruokansa?
V: Ankat syövät ravintonsa veden pinnalla tai maalla tai niin syvällä kuin ne pääsevät ylösnousemalla sukeltamatta kokonaan veden alle. Sukeltajasorsat sukeltavat syvälle saadakseen ruokansa.
K: Ovatko ankat sukua joutsenille ja hanhille?
V: Kyllä, ankat ovat läheistä sukua joutsenille ja hanhille, jotka kuuluvat samaan sukuun.
K: Onko leipä terveellistä ankoille?
V: Ei, leipä ei ole terveellistä ankoille, ja se voi tappaa ne. Luonnossa ankat syövät ruohoja, vesikasveja, kaloja, hyönteisiä, pieniä sammakkoeläimiä, matoja ja pieniä nilviäisiä.
K: Mistä voi löytää luonnonvaraisia ankkoja?
V: Luonnonvaraisia ankkoja tavataan kaikkialla maailmassa Etelämannerta lukuun ottamatta. Jotkut lajit elävät subantarktisilla saarilla, kuten Etelä-Georgian ja Aucklandin saarilla, tai syrjäisillä saarilla, kuten Kerguelenillä tai Havaijilla.
K: Luetaanko muut uinti- ja sukelluslinnut sorsalintuihin kuuluviksi?
V: Ei, muita uinti- ja sukelluslintuja, kuten harmaahaikaroita ja kuikkalintuja, ei pidetä sorsalintujen heimoon kuuluvina, vaikka ne saattavatkin näyttää samankaltaisilta.
Etsiä