Ecclesia (tai Ekklesia) tarkoittaa kristillisessä teologiassa sekä tiettyä uskovien ihmisten joukkoa että uskovien koko joukkoa. Latinankielinen ecclesia, kreikankielisestä ekklesiasta, jossa sana on kahden osan yhdyssana: "ek", prepositio, joka tarkoittaa "ulos", ja verbi "kaleo", joka tarkoittaa "kutsua" - yhdessä kirjaimellisesti "kutsua ulos". Tosin tämä käyttötapa katosi pian ja korvattiin sanoilla "kokous, seurakunta, neuvosto" tai "kokouskutsu".
Termin etymologia ja antiikin merkitykset
Sana ekklesia on peräisin muinaisesta kreikan kielestä, jossa se alun perin tarkoitti yleisöä tai koolle kutsuttua kansankokousta. Antiikin Kreikassa ekklesia viittasi usein poliittiseen kansankokoukseen, jossa vapaat kansalaiset kokoontuivat päättämään yhteisön asioista. Tämä poliittinen käyttö selittää osaltaan sanan perusajatuksen: joukko, joka on kutsuttu tai kootaan yhteen.
Käyttö Uudessa testamentissa
Uuden testamentin kreikankielisessä tekstissä ekklesia esiintyy useissa kohdissa ja sillä on laaja merkitys. Usein sillä tarkoitetaan:
- Paikallista seurakuntaa, esimerkiksi ”seurakunta Filippiissä” — kuvaten tiettyä yhteisöä tietyssä paikassa.
- Yleistä, maailmanlaajuista kirkkoa eli kaikkia Kristukseen uskovia kautta maailman (ns. universaali kirkko).
- Kokousta tai kokoontumista, esimerkiksi uskovien yhteisestä kokoontumisesta jumalanpalvelusta tai opetushetkeä varten.
Teologinen merkitys ja ero paikallisen ja yleisen kirkon välillä
Teologisessa keskustelussa erotetaan usein kaksi tasoa:
- Paikallinen ekklesia = tietty maantieteellinen seurakunta tai kristittyjen yhteisö (esim. seurakunta kylässä tai kaupungissa).
- Universaali ekklesia = kaikki ne, jotka uskovat Kristukseen, yli aikojen ja rajojen (kirkon yhteinen ruumis).
Tämä ero on merkittävä esimerkiksi sakramenttiteologiassa, kirkon järjestyksessä ja siinä, miten kirkon attribuutteja (kuten pyhyys, yhdenmukaisuus ja apostolisuus) ymmärretään.
Sanan merkityksen kehitys ja eri kirkkokunnat
Historian kuluessa latinaistunut muoto ecclesia siirtyi roomalaiskatolisen kirkon käytöksi ja edelleen useisiin eurooppalaisiin kieliin (esim. engl. ecclesia on harvinaisempi, mutta sana on taustalla sanassa ecclesiastical). Protestanttisissa traditioissa korostus paikallisen seurakunnan merkityksestä on usein suurempi ja sanan käyttö voi painottua seurakuntayhteisön luonnolliseen muotoon. Ortodoksisessa perinteessä taas painotus universaalin kirkon liturgisessa ja eukaristisessa ulottuvuudessa on keskeinen.
Ero suhteessa juutalaiseen synagogaan ja muuhun käyttöön
Vaikka sekä synagoga että ekklesia liittyvät kokoontumiseen, ne erovat alkuperässään ja toiminnassaan: synagoga on juutalaisen seurakunnan rukous- ja opetusyhteisö, kun taas kristillinen ekklesia liitetään Kristuksen seuraajiin ja kristilliseen opetukseen. Lisäksi antiikin kreikan poliittinen ekklesia (kansankokous) muistuttaa termin alkuperäistä julkista ja päätöksentekoon liittyvää merkitystä, joka eroaa myöhemmästä uskonnollisesta käytöstä.
Nykykäyttö ja käännökset
Suomeksi yleisimmin käytettyjä vastineita ovat kirkko, seurakunta ja yhteisö. Käännöksessä on tärkeää huomioida konteksti: Uudessa testamentissa sama sana voi viitata joko paikalliseen tai yleiseen kirkkoon tai pelkästään kokoontumiseen. Nykyteologiassa termiä analysoidaan myös sosiaalisena ja institutionaalisena ilmiönä, jolloin huomioidaan esimerkiksi johtajuus, sakramentaalisuus ja yhteisöllisyys.
Yhteenveto
Sana ecclesia/ekklesia kantaa mukanaan historiallista ja teologista latausta: se on alun perin tarkoittanut koolle kutsuttua joukkoa, siirtynyt kreikkalaisesta poliittisesta käytöstä kristilliseen käyttöön ja edelleen latinaksi ja muihin kieliin. Nykyään termi voi tarkoittaa sekä paikallista seurakuntaa että koko maailmanlaajuista kirkkoa, ja sen tulkinta riippuu kontekstista ja kirkollisesta traditiosta.
