Ehtoollinen: pyhä sakramentti — merkitys, historia ja rituaali
Ehtoollinen: syvä opas pyhästä sakramentista — merkitys, historia ja rituaalit kristillisessä perinteessä. Tutustu ehtoollisen alkuperään ja käytäntöihin.
Ehtoollinen, jota kutsutaan myös pyhäksi ehtoolliseksi, sakramentiksi tai ehtoolliseksi, on eräänlainen uskonnollinen rituaali monissa kristillisissä kirkoissa. Se sai alkunsa, kun Jeesus Kristus käski seuraajiaan syömään leipää ja juomaan viiniä hänen muistokseen viimeisellä ehtoollisella.
Merkitys
Ehtoollinen on kristillisessä perinteessä yhtä aikaa muisto, kiitos, yhteys ja hengellinen lahja. Sen kautta vietetään Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen muistoa, kiitetään Jumalaa pelastustyöstä ja ilmaistaan seurakunnan yhteyttä — sekä keskinäistä että Kristukseen. Monille kirkoille ehtoollinen on sakramentti eli Jumalan armon välittymisen väline.
Historia
Ehtoollisen juuret ovat Uudessa testamentissa kuvatussa viimeisessä ehtoollisessa (esim. Matteus 26, Markus 14, Luukas 22 ja 1. korinttilaiskirje 11). Varhaisessa kirkossa ehtoollista vietettiin osana yhteisiä kokoontumisia: ensin sanan julistus, sitten ateria ja muistaminen. Keskiajalla ehtoollisen rituaalit ja teologia kehittyivät eri tavoin läntisessä ja itäisessä kirkossa. 1500-luvun uskonpuhdistus toi merkittäviä tulkintariitoja ja käytännön muutoksia, joiden vaikutukset näkyvät vielä nykykirkoissa.
Teologia ja eri tulkinnat
- Katolinen kirkko: pitää ehtoollista Eukaristiana ja opettaa transsubstantiaation eli sen, että leivän ja viinin "olemus" muuttuu Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, vaikka aistittavat ominaisuudet säilyvät. Papin konsekraatiota pidetään välttämättömänä.
- Ortodoksinen kirkko: korostaa myös Kristuksen todellista läsnäoloa. Ortodoksinen liturgia sisältää epikleesin (pyhän hengen kutsun), ja leipä on perinteisesti hiivalla tehtyä (turhetta leipää) joka jaetaan lusikalla viinin kanssa.
- Luterilainen tulkinta: korostaa Jeesuksen todellista läsnäoloa leivässä ja viinissä, mutta torjuu transsubstantiaation muodollisen selityksen. Luther puhui usein "todellisesta läsnäolosta".
- Reformoidut ja zwingliläiset suuntaukset: liikkuvat muistotalouden (memorial) ja hengellisen läsnäolon välillä: jotkut näkevät ehtoollisen ennen kaikkea muistamisena, toiset korostavat hengellistä yhteyttä Kristukseen, mutta kieltävät aineen muutoksen.
- Baptistit, monet vapaakirkot ja evankelikaaliset: yleensä näkevät ehtoollisen Herran käskynä tai ordinanssina, ensisijaisesti symbolisena muistamisena ja kristillisen yhteyden osoituksena.
Rituaali ja keskeiset elementit
Ehtoollisen peruselementit ovat leipä ja viini (tai rypälemehu). Rituaaliin kuuluu tyypillisesti:
- Sanantuntu (Sanan keskitys, Raamatun lukeminen ja saarna)
- Kiitos- ja asetussanat (konsekraatio), joissa seurakunnan perinteesta riippuen toistetaan Jeesuksen sanat: "Tämä on minun ruumiini... tämä malja on uusi liitto..."
- Anamneesi (muistaminen Kristuksen teoista) ja epiklesis (pyhän hengen kutsuminen; erityisesti ortodoksisessa ja katolisessa liturgiassa)
- Leivän ja viinin jakaminen, usein saattajana rukous tai yhteinen Herran rukous
Muoto voi vaihdella: käytetään kokonaisia leipiä (hostia), viiniä yhteisestä kulhosta, yksittäisiä maljoja tai intinktiota (leivän dippaaminen viiniin). Ehtoollisen jälkeen saatetaan esittää kiitoslaulu tai siirtyä rukouksiin.
Eroavaisuudet kirkkokunnittain (yhteenveto)
- Katolinen: viikoittain tai usein; ehtoollisen vastaanottamiseen liittyy usein esivalmistelu (katumus / rippi tosiasiallisissa synneissä), leivän reservointi (tabernaakkeli) ja eukaristinen palvonta (adoraatio).
- Ortodoksi: liturginen ja mystinen, käytetään hiivaleipää, annetaan lusikalla, suuri korostus pyhän hengen kutsumisesta.
- Luterilainen: tyypillisesti säännöllinen, korostaa Kristuksen todellista läsnäoloa mutta painottaa myös sanan ja sakramentin yhteyttä.
- Anglikaaninen: vaihtelua perinteisestä korkealiturgiseen; teologisesti vaihteleva (voi olla hyvin katolinen tai protestanttinen).
- Reformoidut ja vapaakirkot: usein hillityn symbolinen liturgia; jotkut pitävät ehtoollista harvemmin.
Valmistautuminen ja käytännön kysymykset
Monissa kirkoissa on suosituksia valmistautumisesta: hiljentymistä, ripittäytymistä, paastoa tai muuta hengellistä valmistautumista. Kirkot ratkaisevat itse, kuka voi osallistua: on olemassa avoimen ja suljetun ehtoollisen periaatteita. Avoin ehtoollinen tarkoittaa, että kaikki Kristukseen uskovat tai seurakunnan vieraat käyvät pöytään, kun taas suljettu rajoittaa osallistujat oman kirkon tai konfesionalismin jäseniin.
Nykykäytännöt ja ekumenia
Modernit olosuhteet ovat vaikuttaneet käytäntöihin: yksittäiset kuppiratkaisut, intinktio, koti-ehtoollisen toimitukset vanhuksille ja sairaiden ehtoollinen ovat yleistyneet. COVID-19-pandemia toi väliaikaisia muutoksia kuten kertakäyttöiset välineet ja etäjärjestelyt.
Ekumeenisessa keskustelussa pyritään usein löytämään yhteisymmärrystä ehtoollisen merkityksestä ja toistensa sakramenttien tunnustamisesta. Usein käytettävät raamatunkohdat keskustelussa ovat 1. Korinttolaiskirje 11:23–26, Luuk. 22 ja Matteus 26.
Kirkollinen ja henkilökohtainen merkitys
Ehtoollinen toimii seurakunnan yhteyden vahvistajana, yksilön hengellisenä ravintona ja muistutuksena Kristuksen uhrista. Se voi tarjota lohtua, anteeksiannon kokemusta ja yhteisöllisen tilan hiljentymiselle sekä rukoukselle.
Keskeiset raamatunkohdat
- Matteus 26:26–29
- Markus 14:22–25
- Luukas 22:14–20
- 1. Korinttolaiskirje 11:23–26
Yhteenvetona, ehtoollinen on monisyinen ja syvästi merkityksellinen sakramentti tai rituaali, jonka ymmärtäminen ja viettämistapa vaihtelee kirkkokunnittain mutta joka kaikissa muodoissaan yhdistää kristittyjä Jeesuksen muistoon ja läsnäoloon.
Metodistinen ehtoollinen
Roomalaiskatolisessa kirkossa
Roomalaiskatolisen kirkon mukaan eukaristia on Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen todellinen läsnäolo. Messussa tarjottu leipä ja viini muuttuvat transsubstantiaation kautta, eivätkä ne ole enää leipää ja viiniä. Niistä tulee Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri. Leipä ja viini eivät muuta ulkonäköä, vaan ne ovat Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri, jotka hyvässä asemassa olevat katolilaiset (jotka eivät ole kuolemansynnin tilassa) tulevat ja ottavat vastaan Kristuksen - he syövät hänet. Tämä noudattaa sitä, mitä Kristus sanoi: "Syökää minun ruumiini ja juokaa minun vereni" (Joh. k. 6). Useimmat protestanttiset kirkkokunnat uskovat, että tämä oli tarkoitettu symboliksi, kun taas katolinen kirkko perustaa uskomuksensa kirkon kautta periytyvään perinteeseen.
Ensimmäisellä vuosisadalla pyhä Ignatius Antiokialainen, rakastetun opetuslapsen Johanneksen opetuslapsi, puhuessaan "kirkkoa vaivaavista harhaoppisista" heidän aikanaan kirjoitti: "He pidättäytyvät eukaristiasta, koska he eivät tunnusta, että eukaristia on Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen liha" (Smyrnaealaiskirje, 7).
Toiselta vuosisadalta Pyhä Justinus Marttyyri kirjoitti: "Tätä ruokaa me kutsumme eukaristiaksi, josta ei saa jakaa kukaan muu kuin se, joka uskoo, että opetuksemme on totta, ja joka on pesty sillä pesulla, joka on syntien anteeksiantamiseksi ja uudestisyntymiseksi, ja joka siis elää niin kuin Kristus on antanut. Sillä me emme ota näitä vastaan tavallisena leipänä ja tavallisena juomana, vaan niin kuin Jeesuksella Kristuksella, meidän Vapahtajallamme, joka on tullut lihaksi Jumalan sanan kautta, oli sekä liha että veri meidän pelastuksemme tähden, niin myös me olemme oppineet, että se ruoka, josta on kiittäminen rukouksen kautta sanan kautta, joka on peräisin häneltä, ja jonka kautta meidän veremme ja lihamme saavat ravintoa muutoksen kautta, on saman ruumiillistuneen Jeesuksen liha ja veri." (Ensimmäinen Apologia).
Muissa kirkoissa
Useimmissa protestanttisissa kirkoissa, ei kuitenkaan luterilaisuudessa, ehtoollisen sakramenttiin kuuluu pienten vohvelien tai matzojen syöminen ja viinin tai viinirypälemehun juominen, eikä siinä uskota, että kyseessä on Jeesuksen varsinainen ruumis ja veri, vaan se on hyvin tärkeä symbolinen seremonia ja Kristuksen käskyjen täyttäminen. Jotkut kirkot tarjoavat sitä päivittäin, jotkut viikoittain, jotkut kuukausittain ja jotkut muutaman kerran vuodessa.
Toisin kuin katolinen opetus, luterilaiset opettavat, että leipä ja viini ovat Jeesuksen ruumis ja veri, mutta ne ovat myös leipää ja viiniä (konsubstantiaatio).
Myöhempien aikojen pyhimysten eli mormonien kirkon jäsenet syövät pieniä leipäpaloja ja juovat vettä. He uskovat, että tämä on Jeesuksen ruumiin ja veren symboli, ja kutsuvat sitä sakramentiksi. He uskovat myös, että se auttaa heitä antamaan kasteen lupaukset uudelleen.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on eukaristia?
V: Ehtoollinen on uskonnollinen rituaali, jota harjoitetaan monissa kristillisissä kirkoissa. Se tunnetaan myös nimellä pyhä ehtoollinen tai Herran ehtoollinen.
K: Kuka aloitti ehtoollisen viettämisen?
V: Ehtoollisen aloitti Jeesus Kristus, joka kehotti seuraajiaan syömään leipää ja juomaan viiniä hänen muistokseen viimeisellä ehtoollisella.
K: Mikä on ehtoollisen tarkoitus?
V: Ehtoollisen tarkoitus on muistaa ja muistella Jeesuksen Kristuksen ristillä syntien anteeksiantamiseksi antamaa uhria.
K: Mitkä ovat ehtoollisen elementit?
V: Eukaristian elementteihin kuuluvat leipä ja viini, jotka edustavat Jeesuksen Kristuksen ruumista ja verta.
K: Miksi eukaristiaa kutsutaan joskus pyhäksi ehtoolliseksi?
V: Ehtoollisesta käytetään joskus nimitystä pyhä ehtoollinen, koska se muistuttaa siitä yhteydestä tai yhteydestä, jonka kristityt jakavat Jeesuksen Kristuksen kanssa hänen uhrinsa kautta.
K: Harjoitetaanko ehtoollisjuhlaa kaikissa kristillisissä kirkoissa?
V: Ei, kaikki kristilliset kirkot eivät harjoita eukaristiaa. Se on kuitenkin yleinen käytäntö monissa kirkkokunnissa, erityisesti katolisissa ja ortodoksisissa kirkoissa.
K: Kuinka usein eukaristiaa vietetään?
V: Ehtoollisen viettotiheys vaihtelee eri kirkkojen ja kirkkokuntien välillä. Jotkut viettävät sitä päivittäin, toiset viikoittain, kuukausittain tai erityistilaisuuksissa.
Etsiä