El Niño-La Niña (ENSO): Tyynenmeren ilmastovaihtelut ja vaikutukset

El Niño–La Niña (ENSO): Tyynenmeren ilmastovaihtelut, vaikutukset sääoloihin, tulviin ja kuivuuksiin sekä ennusteet ja globaalit talous- ja ympäristövaikutukset.

El Niño-Southern Oscillation (lyhyesti ENSO) on termi luonnolliselle tapahtumalle, joka tapahtuu Tyynellämerellä. Sitä kutsutaan myös nimillä El Niño ja La Niña. Espanjaksi ne tarkoittavat "pikkupoikaa" ja "pikkutyttöä".

El Niño syntyy, kun meriveden lämpötila nousee trooppisen Tyynenmeren pintavesissä. Tyynenmeren alueella tapahtuu tämä tapahtuma joka toinen tai viides vuosi. Joulun tienoilla Ecuadorin ja Perun rannikolla alkaa heikko, lämmin virtaus. Se kestää vain muutamasta viikosta kuukauteen tai pidempään. Joka kolmas tai seitsemäs vuosi El Niño -tapahtuma voi kestää useita kuukausia. Se voi muuttaa säätä ja sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia ympäri maailmaa. Australiassa ja Kaakkois-Aasiassa voi olla kuivuutta, mutta Perun aavikoilla sataa erittäin paljon. Itä-Afrikassa voi olla molempia. La Niña -ilmiössä säämallit kääntyvät päinvastaisiksi.

Sir Gilbert Walker löysi eteläisen värähtelyn vuonna 1923. Se on ilmakehän paineen vaihtelu Tyynenmeren ja Intian valtameren välillä. Kahdessa paikassa mitatun ilmanpaineen välillä on käänteinen suhde: Darwinissa Australiassa Intian valtamerellä ja Tahitin saarella eteläisellä Tyynellämerellä. Etelän värähtelyindeksi (SOI) on Tahitilla ja Darwinissa mitattujen merenpinnanpaineiden erotus. Kylmän kielen (CT) indeksi mittaa, kuinka paljon keskimääräinen merenpinnan lämpötila Tyynenmeren keski- ja itäosassa lähellä päiväntasaajaa vaihtelee vuosisyklistä. Nämä kaksi mittausta korreloivat keskenään, joten negatiivinen SOI on yleensä yhteydessä epätavallisen lämpimään merituuleen, joka tunnetaan nimellä El Niño.

1980-luvun alkuun mennessä oli selvää, että El Niño ja eteläinen värähtely liittyvät toisiinsa, ja tästä laajamittaisesta tapahtumasta käytetään lyhennettä ENSO.

Vuosien 2010-2011Queenslandin tulvat johtuivat La Niña -ilmiöstä, joka toi Australian itärannikolle erittäin rankkasateita. Muitakin suuria tulvia Australiassa on sattunut La Niñan aikana: 1916, 1917, 1950, 1954-1956 ja 1973-1975. Vuosien 2010-2011 Queenslandin tulvien kustannuksiksi on laskettu 30 miljardia Australian dollaria.

Miten ENSO muodostuu?

ENSO-ilmiön taustalla ovat Tyynenmeren yleiset tuuli- ja merivirtauskuviot sekä niiden välinen vuorovaikutus:

• Walker-kierto: normaalitilassa itätuulet (passaatituulet) työntävät lämmintä pintavettä länteen kohti Kaakkois-Aasiaa ja Australiaa, jolloin länsipuolella on lämmin "warm pool" ja itäosassa kylmempää vettä nousee pintaan (upwelling).
• El Niño: passaatituulet heikkenevät tai kääntyvät, mikä sallii lämpimän pintaveden levitä itään kohti Etelä-Amerikan rannikkoa. Upwelling vähenee, merivesi lämpenee ja ilmasto reagoi laajalti.
• La Niña: passaatituulet voimistuvat, lämpimät vedet pysyvät lännessä ja itäiselle Tyynellemerelle kulkeutuu kylmempää vettä — vaikutukset ovat usein El Niñon vastakkaisia.

Mittarit ja ennustaminen

ENSO:n tilaa seurataan useilla indekseillä ja havainnoilla:

• SOI (Southern Oscillation Index) perustuu ilmanpaine-eroihin Darwinin ja Tahitin välillä (mainittu yllä).
• NINO-indeksit (esim. NINO3 ja NINO3.4) kuvaavat meriveden pintalämpötilojen poikkeamia tietyillä Tyynenmeren alueilla; NINO3.4 on yleisesti käytetty ennusteindikaattori.
• Merentarkkailu: satelliitit, pintalämpötilamittaukset, ARGO-luodit ja merivirtausmittaukset antavat reaaliaikaista tietoa.

Nykyiset mallit ja havaintoverkot (esim. NOAA, Australian Bureau of Meteorology) pystyvät ennustamaan ENSO:n kehittymistä useita kuukausia eteenpäin, mutta ennusteisiin liittyy epävarmuutta — etenkin tapahtuman voimakkuuden ja tarkkojen vaikutusalueiden suhteen.

Vaikutukset eri alueilla

ENSO vaikuttaa sääolosuhteisiin globaalisti, usein useiden kuukausien viiveellä:

• Etelä-Amerikka: El Niño tuo usein runsaampia sateita ja tulvia Perun ja Ecuadorin rannikolle; kalastus vähenee, koska upwelling heikkenee.
• Australia ja Kaakkois-Aasia: El Niño aiheuttaa usein kuivuuskausia ja lisää paloriskiä, kun taas La Niña tuo runsaita sateita ja voi aiheuttaa tulvia (kuten mainitut Queenslandin tulvat).
• Pohjois-Amerikka: El Niño usein tuottaa leudomman ja sateisemman talven Yhdysvaltojen etelärannikolle ja vähemmän hurrikaaneja Atlantilla; La Niña yleensä antaa kylmempiä talvia pohjoisille alueille sekä lisää Atlantin hurrikaanitoimintaa.
• Afrikka: ENSO:n vaikutukset Afrikassa vaihtelevat alueittain — Itä-Afrikassa El Niño voi lisätä sateita, kun taas Länsi- ja Etelä-Afrikassa voi esiintyä kuivuusjaksoja tai kosteuden vaihtelua.
• Ekosysteemit ja talous: korallien valkaisu ja kalastuselinkeinojen heikkeneminen ovat tyypillisiä El Niño -seurauksia; myös maatalous, vesivarannot ja energiantuotanto voivat kärsiä.

Esimerkkejä merkittävistä ENSO-tapahtumista

Voimakkaat ENSO-jaksot ovat aiheuttaneet laajoja yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia. Esimerkiksi 1982–1983 ja 1997–1998 olivat voimakkaita El Niño -vuosikertoja, jotka aiheuttivat merkittäviä sää- ja talousvaikutuksia maailmanlaajuisesti. Edellä mainitut vuosien 2010–2011 Queenslandin tulvat ovat esimerkki La Niñan aiheuttamasta vakavasta sään ääri-ilmiöstä ja tienasivat huomattavat taloudelliset kustannukset.

ENSO ja ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ENSO:hon eivät ole täysin selkeitä. Mallit ja tutkimukset viittaavat siihen, että ilmaston lämpeneminen voi muuttaa ENSO:n esiintymistiheyttä ja voimakkuutta tai lisätä tapahtumien ääri-ilmiöitä, mutta yksityiskohdat ovat epävarmoja. Usein arvioidaan, että globaalin lämpenemisen myötä äärimmäiset sääilmiöt (kuten voimakkaat sateet tai kuivuudet) voivat voimistua, vaikka ENSO:n perusrytmi säilyisikin.

Sopeutuminen ja ennakointi

ENSO:n vaikutusten vähentämiseksi tarvitaan sekä hyvää ennustamista että paikallista varautumista:

• kehittää ja ylläpitää varhaisvaroitusjärjestelmiä ja tiedonvälitystä;
• suunnitella vedenkäyttöä, maataloutta ja infrastruktuuria ääriolosuhteet huomioiden;
• vahvistaa kalastuksen ja luonnon monimuotoisuuden suojelua, jotta ekosysteemit kestävät muutoksia paremmin;
• edistää kansainvälistä yhteistyötä ennusteiden, tutkimuksen ja kriisinhallinnan saralla.

ENSO on luonnollinen, mutta voimakas tekijä maapallon ilmastojärjestelmässä. Hyvä seuranta, ennusteet ja sopeutumistoimet auttavat vähentämään sen aiheuttamia riskejä yhteiskunnalle, taloudelle ja luonnolle.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on El Niño-Southern Oscillation (ENSO)?

Kysymys: Kuinka usein tämä tapahtuma esiintyy?

K: Mitä vaikutuksia ENSO:lla on?

K: Kuka löysi eteläisen värähtelyn?

K: Mikä on eteläisen värähtelyn indeksi (SOI)?

K: Mikä aiheutti Queenslandin tulvat vuosina 2010-2011?

Hae kirjaimella