End-Ordovician sukupuuttoon kuoleminen
Ordoviikin lopun sukupuuttoon kuoleminen on fanerotsooisen kauden kolmanneksi suurin sukupuuttoon kuoleminen. Ordovikiumin kausi seurasi kambrikautta ja sitä seurasi siluurikausi. Maalla ei ollut eläviä olentoja lukuun ottamatta bakteereja ja ehkä joitakin yksisoluisia leviä. Eliöstö oli lähes kokonaan merellistä.
Uppoaminen tapahtui kahdessa vaiheessa, Hirnantian-vaiheen alussa ja lopussa, joka oli ordovikiumin viimeinen vaihe.
1. Ennen tapahtumaa: lämmin ilmasto, syvänmeren anoksinen tapahtuma. merenpohjat olivat anoksisia (vähän tai ei lainkaan happea). Mustaliuskeet kerrostuivat syvänmeren kerrostumiin; karbonaatit kerrostuivat hapellisille mannerjalustoille.
2. Ensimmäinen vaihe: ilmasto kylmenee; veden vaihtuminen merissä. Nouseva hapeton vesi tappaa suurimman osan planktonista, ja merien kutistuminen poistaa elinympäristöjä. Kylmä vaihe, jossa on selviä todisteita laajalle levinneestä jäätiköitymisestä.
4. Toinen vaihe: meren lämpeneminen palautuu; jäätiköt sulavat, anoksiset olosuhteet saavuttavat mannerjalustat ja tappavat eläimistön uudelleen.
Perusmekanismi: ilmasto muuttuu hyvin lämpimästä hyvin kylmään ja takaisin hyvin lämpimään. Ilmaston muutosten seurauksena oli muutoksia valtamerten kiertokulussa. Sekä merenpohjaeläimistö että pelaginen eläimistö joutuivat olosuhteisiin, joissa ne eivät kyenneet selviytymään.
Yli 100 selkärangattomien heimoa kuoli sukupuuttoon ordovikiumin lopun sukupuuttoon kuolemisen yhteydessä, ja yhteensä lähes puolet suvuista. Brachiopodit ja bryozoat sekä monet trilobiitti-, conodont- ja graptoliittisuvut hävisivät.
Syynä oli todennäköisesti Appalakkien vuoriston nousu ja eroosio. Vuoriston nousu lisäsi paljon hiilidioksidia ilmakehään, ja eroosio vei sen pois.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on End-Ordovician sukupuuttoon kuolemisen tapahtuma?
A: End-Ordovikion sukupuuttotapahtuma on fanerotsooisen eonin kolmanneksi suurin sukupuuttotapahtuma. Se tapahtui ordovikiumin aikana, joka seurasi kambrikautta ja jota seurasi siluurikausi.
Kysymys: Minkä tyyppisiin eliöihin tämä sukupuuttoon kuoleminen vaikutti?
V: Eliöstö, johon tämä sukupuuttoon kuoleminen vaikutti, oli lähes kokonaan merieläimiä, eikä maalla ollut eläviä olentoja lukuun ottamatta bakteereja ja ehkä joitakin yksisoluisia leviä. Yli 100 selkärangattomien heimoa kuoli sukupuuttoon tässä tapahtumassa, mukaan lukien brachiopodit, bryozoat, trilobiitit, conodontit ja graptoliitit.
Kysymys: Miten tämä sukupuutto tapahtui?
V: Tämä sukupuutto tapahtui kahdessa vaiheessa: ensinnäkin ilmastonmuutos erittäin lämpimästä erittäin kylmään aiheutti veden vaihtumista merissä, ja nouseva anoksinen vesi tappoi suurimman osan planktonista; toiseksi lämpenevä valtameri palautui ennalleen, jäätiköt sulivat, ja anoksiset olosuhteet pääsivät mannerjalustoille, mikä tappoi eläimistön uudelleen.
Kysymys: Mikä aiheutti nämä ilmastonmuutokset?
V: Näiden ilmastonmuutosten syynä oli todennäköisesti Appalakkien vuoriston nousu ja eroosio, jonka seurauksena ilmakehään joutui paljon hiilidioksidia, joka sitten poistui taas ilmakehästä.
K: Kuinka moniin sukuihin tämä sukupuutto vaikutti?
V: Lähes puolet kaikista suvuista kärsi tästä sukupuuttoon kuolemisesta.
K: Vaikuttiko tämä joukkokuoleminen mihinkään maaeliöihin?
V: Se ei vaikuttanut maaeliöihin, koska maalla ei ollut tuolloin eläviä olentoja lukuun ottamatta bakteereja ja ehkä joitakin yksisoluisia leviä.
K: Oliko tämän ajanjakson aikana todisteita laajasta jäätiköitymisestä? V: Kyllä, kylmän vaiheen aikana, jolloin lämpötila laski merkittävästi, oli selviä todisteita laajalle levinneestä jäätiköitymisestä.
