Rikhard I (8. syyskuuta 1157 – 6. huhtikuuta 1199) oli Englannin kuningas vuosina 1189–1199, tunnettu myös lempinimellä Rikhard Leijonasydän. Hän oli Englannin Henrik II:n ja Akvitanian Eleanorin poika. Kolmantena poikana häntä ei alun perin pidetty kruununperijänä, ja hän toimi perheen toisena tai kolmantena nuorempana jäsenenä suuren dynastian palveluksessa. Varhain elämässään hänet kytkettiin vahvasti äitinsä hallintaan ja alueisiin: noin 11‑vuotiaana hän sai vaikutusvaltaa Akvitanian alueella ja myöhemmin kantoi sen herttuan arvoa.

Nuoruus ja suhteet isään

Rikhardin varhaisiin vuosiin kuului sotilaallista kasvatusta, kartanoiden hallintoa ja liittojen solmimista — erityisesti yhteyksiä ranskan- ja akvitanialaisiin aatelissukuihin. Hänen suhteensa isäänsä Henrik II:een oli monimutkainen: Rikhard johti ajoittain kapinoita isänsä valtaa vastaan yhdessä veljiensä kanssa, ja perhedynastian valtapolitiikka määritteli pitkälti hänen uransa. Koko elämänsä ajan Rikhard oli tunnettu sotilaallisesta kyvykkyydestään ja karismastaan, mutta myös siitä, että hän vietti suuren osan valtakaudestaan mannermaalla ja ristiretkillä eikä hallinnut pysyvästi Englannissa.

Ristiretki ja sotaretket

Rikhard oli yksi kolmannen ristiretken (1189–1192) keskeisistä kristittyjen johtajista, joka kohtasi Saladinin johtamaa muslimivastustusta. Matkallaan hän teki sotilaallisia voittoja ja laajensi vaikutusvaltaansa: hän osallistui piirityksiin ja taisteluihin Levantin alueella, valloitti osia Sisiliasta ja otti haltuunsa Kyproksen, joka oli strategisesti tärkeä tukikohta. Rikhardilla oli merkittävä rooli muun muassa Akkon piirityksessä ja Arsufin taistelussa, joissa ristiretkeläiset saavuttivat paikallisia voittoja. Tästä huolimatta ristiretken päämäärää — Jerusalemin palauttamista takaisin muslimeilta — ei saavutettu, ja ristiretki päättyi kompromissiratkaisuihin.

Takaisinmatka, vangitseminen ja lunnaat

Paluumatkalla 1192 Rikhard joutui petetysten tapahtumien uhriksi: hänet otti ensin vangiksi Itävallan herttua Leopold, ja pian hänet siirrettiin keisari Henrik VI:n vankilaan. Englannin kansan oli maksettava valtavat lunnaat päästäkseen kuninkaansa vapaaksi — lunnasvaatimukset olivat aikansa mittakaavassa poikkeuksellisen suuret ja rasittivat valtakunnan taloutta. Vankeusjakso päättyi vuonna 1194, ja Rikhard palasi myöhemmin lyhyeksi ajaksi Englantiin, mutta suurimman osan valtakaudestaan hän kuitenkin vietti poissa maan alueelta hoitaen Angevin-imperiumin etuja mantereella.

Kuolema ja hautaus

Rikhard kuoli 6. huhtikuuta 1199 tapaturmaisesti piirittäessään Limousinissa sijaitsevaa linnaa. Hänet haavoitti varsijousella ammuttu nuoli, ja haava vaati häneltä hengen joko välittömästi nuolen aiheuttaman vamman tai siitä kehittyneen verenmyrkytyksen seurauksena; lääketieteelliset arvioinnit viittaavat ennen kaikkea infektiokomplikaatioihin ja verenvuotoon (kuolio mainitaan myös mahdollisena seurauksena). Rikhardin kuoleman jälkeen valtakuntaa johti hänen nuorempi veljensä, ja kruunu siirtyi seurasi John:lle.

Kuningas Rikhardin jäännökset haudattiin eri paikkoihin keskiaikaisten tapojen mukaisesti. Hänen ruumiinsa lepää Fontevraudin luostarissa lähellä Saumuria Ranskassa, hänen sisäelimensä on haudattu Châlusiin (Château de Châlus‑Chabrol), joka sijaitsee lähellä Limogesin seutua Keski‑Ranskassa, ja hänen sydämensä vietiin ja laskettiin hautaan Rouenin Notre‑Damen katedraaliin. Kuningassydän löydettiin uudelleen vuonna 1838, ja sitä tutkittiin tarkemmin vuonna 2012.

Tutkimukset ja perintö

Vuoden 2012 tutkimuksissa tutkijat testasivat Rikhardin sydämenäytettä mahdollisten myrkkyjen varalta, koska keskiaikaisissa kertomuksissa esiintyy väitteitä, että hän olisi kuollut myrkytettyyn nuoleen. Näissä analyyseissa löydettiin kuitenkin vähän todisteita myrkytyksestä, ja tutkijat ovat päätyneet siihen, että kuolema johtui todennäköisemmin ampuma‑haavan komplikaatioista, verenvuodosta tai jälkitauteina puhjenneesta infektioista. Rikhardin maine historiassa on kaksijakoinen: häntä ihaillaan soturisankarina ja ristiretkien johtajana, mutta samalla hänen valtakautensa muistetaan myös pitkistä poissaoloista Englannista, korkeista veroista ja siitä, miten hänen poissaolonsa rakensi pohjaa myöhemmille valtataisteluille ja alueelliselle menetyskehitykselle Angevin dynastian hallinnoimilla alueilla.

Henkilökohtaisessa elämässään Rikhard meni naimisiin Berengaria de Navarran kanssa, mutta hänestä jäi suhteellisen vähän suoraa jälkeläisperintöä, ja hänen pitkäaikainen poissaolonsa sekä ristiretkien ja vankeuden taloudelliset seuraukset vaikuttivat siihen, että perilliskysymykset ja paikallispoliittinen kilpailu kiihtyivät hänen kuolemansa jälkeen.