Elliptiset galaksit: määritelmä, ominaisuudet ja muodostuminen
Elliptiset galaksit — selkeä määritelmä, keskeiset ominaisuudet ja muodostuminen: vanhat tähdet, rakenne, syntyhistoria ja rooli galaksijoukoissa.
Elliptinen galaksi on galaksi, jolla on ellipsinmuotoinen muoto ja tasainen, lähes piirteetön kirkkausprofiili. Ne ovat yksi kolmesta päägalaksityypistä, jotka Edwin Hubble kuvasi alun perin vuonna 1936. Muut olivat spiraaligalaksit ja linssigalaksit.
Muoto ja luokittelu
Elliptisten galaksien muoto vaihtelee lähes pallomaisesta lähes litteään. Perinteinen Hubble-luokittelu merkitsee elliptisille galakseille tunnusta E0–E7 sen mukaan, kuinka paljon niiden näkymäprofiili on litistynyt: luokka annetaan likimääräisesti kaavalla E = 10 × (1 − b/a), missä a ja b ovat galaksin näkyvän tähtijakauman suurin ja pienin akseli. Suurempien elliptisten galaksien pinta-brightness-profiili noudattaa usein niin kutsuttua de Vaucouleurs'n r1/4-lakia, mutta käytännössä havaitaan myös monenlaisia pinnanjakaumia, joita kuvataan yleisemmin Sérsicin lailla (Sérsic-indeksi n).
Koko, tähdet ja ympäristö
Elliptisten galaksien koko vaihtelee pienistä kääpiöistä aina jättimäisiin galakseihin. Ne voivat sisältää sadoista miljoonista yli biljoonaan tähteen. Useimmat elliptiset galaksit koostuvat vanhemmista, pienimassaisista tähdistä, ja niiden väri on yleensä punertava johtuen vanhoista, viileämmistä tähdistä. Niissä oleva tähtienvälinen väliaine on harva, ja tähtien muodostumisaktiivisuus on yleensä vähäistä tai olematonta. Elliptisiä galakseja ympäröi usein suuri määrä palloparvia, mikä kertoo niiden pitkästä evoluutiosta.
Elliptisiä galakseja esiintyy erityisen usein galaksijoukkojen keskuksissa ja tiiviissä ympäristöissä; suurimmat niistä (esimerkiksi keskellä massiivisia klustereita) voivat kehittyä niin kutsutuiksi cD-galakseiksi. Lähialueen havaintojen perusteella elliptisten galaksien osuus voi olla arviolta 10–15 prosenttia joidenkin klustereiden galakseista, esimerkiksi Neitsyen superjoukon alueella, mutta ne eivät ole universumin yleisin galaksityyppi.
Rakenne ja dynamiikka
Toisin kuin spiraaligalaksit, joissa tähtien liike on pääosin järjestäytynyttä pyörimistä, elliptisissä galakseissa tähtien liike on suurelta osin satunnaista. Tästä syystä niitä kutsutaan usein painesääteisesti tuetuiksi systeemeiksi (pressure-supported). Kineettisen energian mittarina käytetään tyypillisesti tähtien nopeusdispersion arvoa, jota hyödynnetään massan ja keskuskohdan supermassiivisen mustan aukon arvioinnissa (M–σ -suhde). Massiivisten elliptisten galaksien ympärillä nähdään usein kuumaa, röntgensäteilevää kaasuhaloota, joka kertoo suuresta galaksin potensiaalikuorestai dark matter-haloista.
Stellar population, aktiivisuus ja mustat aukot
Elliptisissä galakseissa vallitsevat vanhat tähtipopulaatiot ja niissä on vähän kylmää kaasua ja pölyä, joten uusi tähtien synty on vähäistä. Silti massiivisissa elliptisissä galakseissa esiintyy usein keskuksia kiihkeine aktiivisine galaksiytimineen (AGN), ja lähes jokaisesta massiivisesta elliptisestä galaksista on löydetty supermassiivinen musta aukko. Mustan aukon massa korreloi galaksin keskustan tähtien nopeusdispersioon ja valoon, mikä on tärkeä yhteys galaksin ja keskuskohtaisen aukon yhteiseen evoluutioon.
Muodostuminen ja evoluutio
Elliptisten galaksien muodostumisesta on kehittynyt useita malleja. Historiallisesti esitettiin niin sanottu monoliittinen romahdusmalli, jossa massiivinen kaasupilvi romahtaa ja muodostaa kerralla suuren määrän tähtiä varhaiseen maailmankaikkeuteen. Nykyinen konsensus painottaa kuitenkin hierarchicalista rakennetta: massiiviset elliptiset syntyvät usein useiden yhdistymisten kautta, erityisesti suurten, "kuivien" (vähän kaasua sisältävien) major fusion-fuusioiden seurauksena, joissa kaksi spiraaligalaksia sulautuu muodostaen ellipsin. Fuusiot voivat myös jättää näkyviä merkkejä, kuten tidaalisia häntää, kuoria ja kinematografisia poikkeavuuksia.
Kääpiöelliptisten (dE) ja jättiläiselliptisten (E) muodostumisketjut voivat erota: kääpiöt voivat syntyä ympäristön vuorovaikutusten seurauksena (kaasun poistuminen, puristaminen), kun taas jättiläiset syntyvät usein monien fuusioiden ja klusterikeskeisen kasvuprosessin kautta. Galaksien kehitystä ohjaavat myös prosessit kuten AGN-palaute, joka voi lämmittää tai poistaa kaasuja ja estää tähtiensyntyä.
Pintarakenteen hienovaraisuudet
Vaikka elliptiset näyttävät usein tasaisilta, niissä on hienorakenteita: isofiittien muoto voi olla joko boxy (laatikkomainen) tai disky (levymäinen), mikä korreloi galaksin rotaatio-ominaisuuksiin ja muuhun fysiikkaan. Myös säteittäiset profiilit (Sérsic-indeksi), värigradientit ja metallisuusvaihtelut kertovat muodonmuutoksista ja aiemmista fuusioista.
Miksi elliptiset ovat tärkeitä
Elliptiset galaksit tarjoavat tutkimukselle arvokkaita tietoja galaksikehityksestä, kosmologisesta rakenteen muodostumisesta ja mustien aukkojen kasvusta. Ne toimivat usein massiivisen aineen ja tähtipopulaatioiden testikenttinä, ja niiden rooli klustereiden keskipisteinä auttaa ymmärtämään galaksien vuorovaikutusten ja ympäristön vaikutuksia.
Huomattavaa on myös terminologia: elliptisiä galakseja ja linssimäisiä galakseja kutsutaan usein "varhaisen tyypin" galakseiksi (ETG), mikä johtuu niiden sijainnista Hubble-sarjassa, mutta nimitys ei tarkoita, että ne olisivat evoluution aikaisimmassa vaiheessa. Todellisuudessa monet elliptiset ovat hyvin vanhoja ja muodostuneet varhaisessa maailmankaikkeudessa tai myöhemmin fuusioiden kautta.

Jättimäinen elliptinen galaksi ESO 325-G004
Aiheeseen liittyvät sivut
- IC 1101: suurin tunnettu galaksi
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on elliptinen galaksi?
V: Elliptinen galaksi on galaksityyppi, jolla on ellipsinmuotoinen muoto ja tasainen, lähes piirteetön kirkkausprofiili.
K: Kuka on alun perin kuvannut galaksien kolme päätyyppiä?
V: Edwin Hubble kuvasi alun perin galaksien kolme päätyyppiä vuonna 1936.
K: Mitkä ovat elliptisten galaksien lisäksi kaksi muuta galaksityyppiä?
V: Elliptisten galaksien lisäksi kaksi muuta galaksityyppiä ovat spiraaligalaksit ja linssigalaksit.
K: Kuinka suuri elliptinen galaksi voi olla?
V: Elliptisten galaksien koko voi vaihdella sadoista miljoonista yli biljoonaan tähteen.
K: Ovatko elliptisten galaksien sisältämät tähdet nuorempia vai vanhempia kuin spiraaligalakseissa olevat tähdet?
V: Elliptisten galaksien sisältä löytyvät tähdet ovat paljon vanhempia (ja viileämpiä, siis punaisempia) kuin spiraaligalakseissa olevat tähdet.
K: Millaista tähtien muodostumisaktiivisuutta elliptisissä galakseissa tyypillisesti on?
V: Useimmissa elliptisissä galakseissa on minimaalinen (tai ei lainkaan) tähtien muodostumisaktiivisuus, ja ne koostuvat yleensä vanhemmista, pienimassaisista tähdistä, joiden tähtienvälinen väliaine on harva.
K: Kuinka yleisiä varhaisen tyypin (elliptiset ja linssimäiset) galaksit ovat verrattuna muihin galakseihin maailmankaikkeudessa yleensä?
V: Varhaisen tyypin (elliptiset ja linssimäiset) galaksit muodostavat noin 10-15 prosenttia kaikista Neitsyen superjoukon galakseista, mutta ne eivät ole kovin yleisiä koko maailmankaikkeudessa.
Etsiä