Europa on Jupiter-planeetan suuri kuu. Se on hieman pienempi kuin Maan kuu, ja se on aurinkokunnan kuudenneksi suurin kuu.

Europan halkaisija on noin 3120 kilometriä (yleensä pyöristetään noin 3000 km). Kuu on tiheydeltään noin 3,0 g/cm³, mikä viittaa siihen, että sen sisus koostuu pääosin kivestä ja mahdollisesti rautaytimestä. Europalla on hyvin ohut ilmakehä, joka koostuu lähes yksinomaan hapesta, mutta se on niin ohut, ettei sitä voi hengittää.

Pinta ja topografia

Europan pinta on pääosin jäinen ja erittäin sileä verrattuna moniin muihin kappaleisiin aurinkokunnassa. Crater-kraattereita on vähän, mikä osoittaa pinnan olevan geologisesti nuori. Tyypillisiä piirteitä ovat pitkät tummahkot juonteet, eli niin kutsutut lineae, sekä pienemmät halkeamat, reunamuodostumat ja niin sanottu chaos-terrain, jossa jäälohkareet ja epätasaisuudet näyttävät olleen siirtyneitä tai osittain sulaneita paikallisesti.

Pinnanalainen valtameri ja lämmönlähteet

Koska pinta on niin nuori ja sileä, tutkijat uskovat, että pinnan alla on nestemäinen valtameri, niin sanottu pinnanalainen valtameri. Tämän järkevyyttä tukevat useat havainnot ja mallit:

  • Galileo-avaruusaluksen magneettiset mittaukset osoittivat kenttämuutoksia, jotka sopivat hyvin johtavan (suolaisen) vesikerroksen olemassaoloon.
  • Pinnan alhainen kraatteroituneisuus ja jatkuvat halkeamat viittaavat aktiiviseen jäätikönkorjautumiseen ja mahdolliseen vuorovaikutukseen sulan veden kanssa.
  • Tidalinen eli vuorovesien aiheuttama lämmitys: Europa on osallisena Laplacen resonanssissa yhdessä Jupiterin kuiden Io:n ja Ganymeden kanssa. Tämä resonanssi aiheuttaa jatkuvia muodonmuutoksia, jotka tuottavat sisäistä lämpöä ja auttavat pitämään veden sulana.

Arviot jääkuoren paksuudesta vaihtelevat mallista riippuen — joissain malleissa jää on vain muutamia kilometrejä paksu, toisissa kymmeniä kilometrejä. Arviot meren syvyydestä vaihtelevat myös kymmenistä kilometreistä yli sataan kilometriin.

Ilmakehä, säteily ja mahdollinen elämä

Europan ilmakehä on äärimmäisen ohut, lähinnä hapesta muodostuva eksosfääri syntyy, kun Jupiterin voimakas säteily hajottaa pinnan jäätä ja vapauttaa happiatomeja. Raskaasta säteilykentästä johtuen Europan pinnalla vallitsee hyvin ankara säteilyympäristö, mikä asettaa haasteita sekä biologisen säilymisen että ihmisrakenteisten laitteiden toiminnalle.

Mahdollisuus elämään kiinnostaa tutkijoita, koska tarjolla olisi nestettä, energiaa (vuorovesilämmitys) ja merestä mahdollisesti syntyviä kemiallisia ravinteita. Silti toistaiseksi ei ole suoraa todistetta elämästä; tutkimus jatkuu.

Havainnot ja avaruuslennot

Merkittäviä havaintoja Europa on antanut muun muassa Galileo-luotaimelle (1995–2003), joka keräsi valokuvia, magneettisia mittauksia ja muita tietoja. Havaintoihin sisältyvät mm. magneettikentän induktiota koskevat löydökset ja yksityiskohtaiset kuvaukset pinnan juonteista.

Tulevia ja suunniteltuja tehtäviä ovat muun muassa NASA:n Europa Clipper -missio, joka on tarkoitettu tutkimaan Europaa monipuolisesti monien ohilentojen avulla ja kartoittamaan erityisesti pinnanalaisen valtameren mahdollisuutta ja habitabiliteettia. Myös ESA:n JUICE-luotain (JUpiter ICy moons Explorer) tekee Jupiter-järjestelmässä havaintoja ja tulee tarkastelemaan kuita, joista erityisesti Ganymedea koskevat tutkimukset ovat keskeisiä; JUICE tulee lisäksi tekemään ainakin muutamia ohilentoja Europasta.

Löytö ja nimi

Simon Marius löysi Europa-kuun joulukuussa 1609. Galileo Galilei näki kuun ensimmäisen kerran tammikuussa 1610 (hän ei tiennyt, että Marius oli löytänyt sen). Simon Marius oli se, joka keksi nimen "Europa".

Kuu Europa on nimetty kreikkalaisen mytologian prinsessan mukaan, josta tuli Kreetan ensimmäinen kuningatar. Ihmiset kutsuivat Europaa kuitenkin yleensä Jupiter II:ksi 1900-luvun puoliväliin asti.

Yhteenveto

Europa on mielenkiintoinen kohde erityisesti siksi, että sen pinnanalainen valtameri voi tarjota suotuisat ehdot elämälle. Sen jääpinta, pitkät halkeamat ja magneettiset havainnot muodostavat vahvan perustelun lisääntyneelle tutkimukselle. Tulevat luotaimet pyrkivät vastaamaan keskeisiin kysymyksiin: kuinka paksu jääkuori on, miten meri on yhteydessä pintaan ja onko Europan olosuhteissa mahdollista elämän synty tai säilyminen.