Émile Verhaeren
Emile Verhaeren (21. toukokuuta 1855 - 27. marraskuuta 1916) oli belgialainen runoilija. Hän kirjoitti ranskan kielellä. Hän on yksi symbolismin koulukunnan tärkeimmistä perustajista.
Yksitoistavuotiaana hänet lähetettiin Gentissä sijaitsevaan jesuiittojen johtamaan tiukkaan sisäoppilaitokseen, Sainte Barben jesuiittakouluun. Sen jälkeen hän lähti opiskelemaan oikeustiedettä Leuvenin yliopistoon. Täällä hän kirjoitti ensimmäisen kerran opiskelijalehteen.
Oikeustieteen tutkinnon suoritettuaan hänestä tuli Edmond Picardin harjoittelija (1881-1884). Picard oli tunnettu rikosasianajaja, joka oli mukana myös Brysselin taiteellisessa elämässä. Verhaeren käsitteli oikeussalissa vain kaksi tapausta ennen kuin päätti omistaa elämänsä runoudelle ja kirjallisuudelle.
Hänestä tuli pian vuosisadan vaihteen taiteellisen herätyksen puolestapuhuja. Hän nautti "Les XX" -taiteilijapiirin maalareiden töistä. Hän kirjoitti useita artikkeleita La Jeune Belgique- ja L'Art Moderne -lehtiin. Hänen artikkelinsa toivat monet lupaavat nuoret lahjakkuudet, kuten James Ensorin, suuren yleisön tietoisuuteen.
Näiden artikkeleiden kautta hänestä tuli belgialaisen taidemaalarin Théo van Rysselberghen elinikäinen ystävä.
Verhaeren oli aikansa tuotteliaimpia runoilijoita. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa "Les Flamandes" julkaistiin vuonna 1883. Se oli välitön menestys joissakin yhteyksissä. Se aiheutti kuitenkin paljon kiistaa katolisissa piireissä. Hänen seuraava kirjansa "Les Moines" (1886) ei ollut hänen toivomansa menestys.
Elokuun 24. päivänä 1891 hän meni naimisiin Marthe Massinin kanssa, joka oli lahjakas taiteilija Liègestä.
Hän kirjoitti ensimmäisen näytelmänsä "Les Aubes" vuonna 1898. Vuonna 1898 hän muutti Saint-Cloudiin Pariisin lähelle. Vuosisadan vaihteeseen mennessä hänestä oli tullut maailmankuulu. Hänen teoksiaan käännettiin yli kahdellekymmenelle kielelle.
Emile Verhaeren kuoli 27. marraskuuta 1916 Rouenin asemalla putoamalla junan alle.
Émile Verhaeren by Stefan Zweig (1914)
Tärkeimmät teokset
- Les Flamandes, 1883
- Les moines, 1886
- Les soirs, 1888
- Les débâcles, 1888
- Les flambeaux noirs, 1891
- Hallusinoituneet leirit, 1893
- Les villes tentaculaires, 1895
- Les heures claires, 1896
- Les visages de la vie, 1899
- Les forces tumultueuses, 1902
- La multiple splendeur, 1906
- Les rythmes souverains, 1910
- Les ailes rouges de la guerre, 1916
- Les flammes hautes, 1917 [kirjoitettu 1914].
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Emile Verhaeren?
V: Emile Verhaeren oli belgialainen runoilija, joka kirjoitti ranskan kielellä ja on yksi symbolismin koulukunnan tärkeimmistä perustajista.
K: Missä hän opiskeli oikeustiedettä?
V: Hän opiskeli oikeustiedettä Leuvenin yliopistossa.
K: Mitä hän teki oikeustieteen tutkinnon suorittamisen jälkeen?
V: Saatuaan oikeustieteellisen tutkinnon hänestä tuli harjoittelijana Edmond Picardin luona, joka oli tunnettu rikosasianajaja ja joka oli mukana myös Brysselin taiteellisessa elämässä.
K: Milloin hän meni naimisiin Marthe Massinin kanssa?
V: Hän avioitui Marthe Massinin kanssa 24. elokuuta 1891.
K: Minä vuonna Verhaeren muutti Saint-Cloudiin Pariisin lähelle?
V: Verhaeren muutti Saint-Cloudiin Pariisin lähelle vuonna 1898.
K: Kuinka monelle kielelle hänen teoksiaan käännettiin?
V: Hänen teoksiaan käännettiin yli kahdellekymmenelle kielelle.
K: Miten Emile Verhaeren kuoli?
V: Emile Verhaeren kuoli 27. marraskuuta 1916 putoamalla junan alle Rouenin asemalla.
