Les XX oli noin parinkymmenen belgialaisen taidemaalarin, muotoilijan ja kuvanveistäjän muodostama ryhmä, jonka perusti Brysselin juristi, kustantaja ja vaikuttaja Octave Maus vuonna 1883. Ryhmä pyrki edistämään uusinta taidetta ja rakentamaan vaihtoehtoisen foorumin akateemisten salonkien rinnalle: sen jäsenet halusivat tukea kokeilevaa, kansainvälistä nykytaidetta ja herättää keskustelua Belgian taidekentällä.

Toiminta ja näyttelyt

Kymmenen vuoden ajan Les XX — kuten jäsenet itseään kutsuivat — järjesti vuosittain näyttelyn, johon kutsuttiin myös kaksikymmentä kansainvälistä taiteilijaa. Näyttelyt keräsivät runsaasti yleisöä ja lehdistön huomiota, ja ne esittivät usein uusia virtauksia kuten impressionismia, neoimpressionismia ja symbolismia belgialaiselle yleisölle. Näyttelyihin liittyi toisinaan myös musiikkia, luentoja ja kirjallisuutta, minkä vuoksi ne toimivat laajempina kulttuuritapahtumina.

Ryhmän kutsuttuja kansainvälisiä taiteilijoita olivat muun muassa:

Näiden kutsujen kautta belgialainen yleisö pääsi suoraan kansainvälisten uudistajien teoksiin, mikä vaikutti merkittävästi paikalliseen taideskenttään.

Jäsenistö ja vaikutus

Les XX:n belgialaiset jäsenet edustivat monipuolista joukkoa nykytaiteen tekijöitä. Tunnettuja jäseniä olivat esimerkiksi James Ensor, Théo van Rysselberghe, Fernand Khnopff ja Anna Boch. Anna Boch oli ryhmän tunnetuimpia suojelijoita ja keräilijöitä; hän osti muun muassa Vincent van Goghin maalauksen, joka usein mainitaan ainoana hänen elinaikanaan myytynä teoksenaan (The Red Vineyard, 1890).

Octave Maus toimi käytännössä yhdistyksen organisatorisena johtohahmona ja kuraattorina; hänen verkostonsa ja aktiivinen ohjelmointi olivat ratkaisevia Les XX:n profiilin ja menestyksen rakentamisessa. Näyttelyt synnyttivät keskustelua ja joskus myös polemiikkia, mutta ne avasivat uudelle taiteelle näkyvyyden, jota viralliset instituutiot eivät aina tarjonneet.

Muutokset ja perintö

Vuonna 1893 Les XX muutettiin muodoltaan ja nimeämiseltään hieman laajemmaksi kulttuuriyhdistykseksi nimellä La Libre Esthétique. Muutos ilmensi halua laajentaa toimintaa ja vähentää ryhmän provosoivaa leimaa; La Libre Esthétique jatkoi kansainvälisten näyttelyiden järjestämistä Brysselissä aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka, ja sen ohjelma sisälsi edelleen taidetta, musiikkia ja kirjallisuutta.

Les XX:n merkitys on huomattava: ryhmä toi Belgiaan uusia kansainvälisiä virtauksia, loi foorumin kokeelliselle taiteelle ja vaikutti sukupolvea eteenpäin niin taiteilijoiden urien kuin yleisen taidemakunkin kehittymiseen. Monien aikakauden tärkeiden uusien suuntausten leviämisessä Les XX toimi katalysaattorina, ja sen vaikutus näkyy yhä museoiden kokoelmissa, näyttelyhistoriassa ja belgialaisen modernismin tutkimuksessa.