Belgia, virallisesti Belgian kuningaskunta (hollanniksi: Koninkrijk België, saksaksi: Königreich Belgien, ranskaksi: Royaume de Belgique) on liittovaltio Länsi-Euroopassa. Belgia rajoittuu pohjoisessa Alankomaihin, idässä Saksaan, kaakossa Luxemburgiin ja etelässä Ranskaan. Belgian pinta-ala on noin 30 689 neliökilometriä ja väkiluku on noin 11,6 miljoonaa. Se on yksi Euroopan unionin perustajajäsenistä, ja siellä sijaitsee monien kansainvälisten järjestöjen päämajoja. Belgian pääkaupunki on Bryssel, jossa sijaitsevat muun muassa EU:n toimielimet ja Nato.

Sijainti ja perusluvut

Alue ja väestö: Belgia on pinta-alaltaan pieni mutta tiheästi asuttu maa. Suurimmat kaupungit ovat Bryssel, Antwerpen, Gent, Charleroi ja Liège. Maassa on monipuolinen talous: teollisuutta, palveluja ja kansainvälistä kauppaa. Belgia itsenäistyi vuonna 1830, ja se on nykyisin perustuslaillinen monarkia, jossa valtionpäämies on kuningas ja hallitusta johtaa pääministeri.

Alueet ja kielet

Belgia jakautuu hallinnollisesti ja kielialueiden perusteella erityisiin alueisiin ja yhteisöihin. Keskeiset alueet ovat:

  • Flanderi on Belgian pohjoisosan nimi, joka sijaitsee Alankomaiden eteläpuolella. Suurin osa tämän alueen asukkaista, joita kutsutaan flaamiksi, puhuu hollantia.
  • Vallonia on Belgian eteläisen puoliskon nimi, joka sijaitsee aivan Ranskan pohjoispuolella. Täällä suurin osa asukkaista, vallonit, puhuvat ranskaa. Saksan rajan vieressä on pieni osa Valloniaa, jossa puhutaan saksaa.
  • Brysselin pääkaupunkiseutu, jossa sijaitsee pääkaupunki Bryssel, sijaitsee maan keskiosassa, mutta sitä ympäröi Flanderi joka puolelta. Se oli ennen hollanninkielinen, mutta nykyään puhutaan enimmäkseen ranskaa ja jonkin verran hollantia.

Kielet: Virallisia kieliä Belgiassa ovat hollanti, ranska ja saksa. Käytännössä hollannin puhujat (flaamit) keskittyvät Flanderiin, ranskan puhujat Valloniaan ja Brysseliin, ja saksankielinen vähemmistö elää pienenä yhteisönä itäisessä Valloniassa. Kielten suhteen vallitsee selkeä kieliraja (ns. taalgrens), ja kieliasioita säädellään sekä alue- että yhteisötasolla.

Lisähuomioita: Flanderi ja Vallonia jakautuvat edelleen provinssitasoihin (yhteensä 10 maakuntaa), kun taas Brysselin alue ei kuulu mihinkään provinssiin. Alueiden ja kieliyhteisöjen tehtävät eroavat: alueet hoitavat esimerkiksi taloutta ja infrastruktuuria, yhteisöt koulutusta ja kulttuuria.

Hallinto ja poliittinen järjestelmä

Belgia on perustuslaillinen monarkia ja liittovaltio. Valtionpäämies on kuningas, mutta poliittinen valta on pääasiassa parlamentilla ja hallituksella. Liittovaltiorakenne koostuu kolmesta alueesta (Flanderi, Vallonia, Brysselin pääkaupunkiseutu) ja kolmesta kieliyhteisöstä (flamandiyhteisö, ranskankielinen yhteisö, saksankielinen yhteisö). Tämä järjestelmä on syntynyt osittain kieli- ja yhteiskunnallisten jännitteiden ratkaisemiseksi.

Hallintorakenne on monimutkainen ja jakaa valtaa monelle tasolle, mikä näkyy muun muassa ministereiden ja parlamenttien lukuisuutena. Kaikkien näiden ryhmien hoitamiseksi Belgiassa on monimutkainen hallintojärjestelmä, jossa alueet ja yhteisöt tekevät paljon itseään koskevia päätöksiä.

Bryssel: kansainvälinen keskus

Bryssel on paitsi Belgian pääkaupunki myös kansainvälinen keskus. Siellä sijaitsevat useimmat Euroopan unionin toimielimet, kuten Euroopan komissio, Euroopan neuvosto ja suuri osa Euroopan parlamentin toiminnasta, sekä monet muut kansainväliset järjestöt. Lisäksi Brysselissä on Naton päämaja ja runsaasti kansainvälisiä yrityksiä ja järjestöjä, mikä tekee kaupungista yhden Euroopan poliittisista keskuksista.

Kielellinen jakautuma väestössä: Arvioita ja kyselyt vaihtelevat, mutta yleisesti hyväksytty jako on, että noin 60 prosenttia väestöstä on hollanninkielisiä (flaameja), noin 39 prosenttia ranskankielisiä (valloneja ja Brysselin ranskankielinen väestö) ja noin 1 prosentti saksankielisiä (ns. Deutschbelgier).

Belgia on moderni ja monikulttuurinen valtio, jossa kansainvälisyys, monikielisyys ja hajautettu hallinto näkyvät arjessa ja politiikassa. Tämä tekee maasta sekä mielenkiintoisen että toisinaan haastavan esimerkin siitä, miten erilaiset kieli- ja kulttuuriyhteisöt voidaan sovittaa yhteen valtionpuitteissa.