Emo (musiikki) | musiikkilaji
Emo on eräänlainen musiikkilaji, joka on lyhenne sanoista "emotive hardcore". Tyyli syntyi ensimmäisen kerran 1980-luvun puolivälissä, ja se otti hardcore-punkin ja post-hardcoren musiikilliset soundit ja yhdisti ne surulliseen ja herkkään lyriikkaan (sanoihin), josta emo on tullut niin tunnetuksi.
1990-luvun puolivälissä emo sisälsi indie rock -elementtejä. Tämä teki 90-luvun emobändeistä lopulta paljon vähemmän vihaisia ja "punkmaisia" ja dramaattisempia, joskus jopa akustisia. Kun emosta tuli suosittu 2000-luvulla, sitä muokkasivat pop-punk (emon ja pop-punkin sekoitus on olemassa, ja sitä kutsutaan "emo-popiksi"), vaihtoehtorock ja melodinen hardcore.
Emo-musiikkityylin syntypaikkana pidetään usein Washington D.C.:tä. Tämä johtuu siitä, että ensimmäinen tunnettu emo-bändi, Rites Of Spring, on kotoisin kyseisestä kaupungista.
Muoti
Kun emo tuli valtavirtaan, siitä tuli yhtä sidottu muotiin kuin musiikkityyppiinkin. Termi "emo" yhdistetään kapeiden farkkujen käyttämiseen sekä tiukkoihin (yleensä lyhythihaisiin) T-paitoihin tai vetoketjullisiin hupparipaitoihin, joissa on usein emo-bändien nimet. Nastavyö, Converse-lenkkarit, Vans ja mustat rannekkeet liitettiin myös emomuotiin. Myös paksut, sarvikehyksiset silmälasit pysyivät emomuodissa. 2000-luvun puolivälissä emomuodissa yleistyivät myös eyeliner ja mustat kynnet. Tunnetuin osa emomuotia on emokampaus. Emokampaus on litteä, suora ja yleensä sysimusta tukka, jossa on pitkä otsatukka, joka usein peittää suuren osan kasvoista. Tätä muotia on ajoittain luonnehdittu villitykseksi. Emomuoti on myös usein sekoitettu gootti- ja scene-muotiin.
Kun emo tuli tunnetuksi alakulttuurina, ihmisiä, jotka sekä pukeutuivat emo-muotiin että liittyivät emo-musiikin genreen, kutsuttiin "emo kids" tai "emos".
Emopoika ja emotyttö.
Musiikki
Esimerkkejä bändeistä, joita emot ovat tunnetusti kuunnelleet, ovat My Chemical Romance, Hawthorne Heights, Silverstein, AFI, Dashboard Confessional, Simple Plan, Brand New, From First to Last, Armor for Sleep, Aiden, Senses Fail, Fall Out Boy, Taking Back Sunday, The Movielife, Death Cab for Cutie, The Used, Alesana, Finch, Panic! at the Disco ja Paramore.
Emo-lapset ovat myös hyvin kiinnostuneita vähemmän tunnetuista emo-bändeistä, kuten Ashestoangels, A Thorn For Every Heart, Dear Whoever ja (varhaiset) Greeley Estates.
Kolme edellä mainituista yhtyeistä on moninkertaista platinaa (My Chemical Romance, Fall Out Boy ja Panic at the Disco), ja ne ovat tunnettuja siitä, että ne tekivät "emo-pop"-musiikkia uransa alkuvaiheessa. Ne ovat kuitenkin vastustaneet emo-genreen kuulumista.
Kritiikki ja kiistat
Stereotypiat
Ihmiset, jotka yhdistävät itsensä emoon, ovat yhteiskunnan mielestä yleensä ahdistuneita ja tunteellisia. Yhteiskunta katsoo tämäntyyppisten ihmisten liittyvän masennukseen, itsensä vahingoittamiseen ja itsemurhaan. Jotkut selittävät emojen ja goottien eroa sanomalla, että "emot vihaavat itseään, kun taas gootit vihaavat kaikkia".
Itsemurha ja itsensä vahingoittaminen
Joidenkin mielestä emo on huono asia. Hannah Bond -niminen teini-ikäinen kuoli hirttäytymällä, mistä sekä hänen äitinsä Heather Bond että Hannahin kuolinsyyntutkija ("ruumiinanalyytikko") syyttivät häntä. Molemmat uskoivat, että emomusiikki sai Hannahin ajattelemaan, että itsemurha on hyvä asia. He huomasivat, että Hannah näytti todella pitävän My Chemical Romance -kappaleesta. He huomasivat, että Hannah liittyi "emokulttiin", ja hänen Bebo-sivullaan oli kuva emotytöstä, jolla oli veriset ranteet. Hannahin kerrottiin kertoneen vanhemmilleen, että hänen itsensä vahingoittaminen oli "emojen vihkimisseremonia". Heather Bond ei pidä emokulttuurista: "On olemassa 'emo'-sivustoja, joilla näytetään vaaleanpunaisia nalleja hirttäytymässä." Sen jälkeen, kun NME-lehti oli raportoinut Hannahin kuolleen ruumiin tuloksista, emomusiikin fanit valittivat, ettei emokulttuuri edistä itsensä vahingoittamista ja itsemurhia. My Chemical Romance -yhtye oli surullinen Hannahin kuolemasta ja puhui suullisesti, että yhtye on sekä väkivallan että itsemurhien vastainen.
"Fuck emo" -graffiti Meksikossa
Aiheeseen liittyvät sivut
- Screamo
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä on emomusiikki?
V: Emo on musiikkilaji, joka on lyhenne sanoista "emotive hardcore". Siinä yhdistyvät hardcore-punkin ja post-hardcoren musiikilliset soundit surulliseen ja herkkään lyriikkaan.
K: Milloin tyyli alkoi muotoutua?
V: Tyyli muodostui ensimmäisen kerran 1980-luvun puolivälissä.
K: Miten emo sisälsi indie rock -elementtejä 1990-luvun puolivälissä?
V: 1990-luvun puolivälissä emo sisälsi indierockin elementtejä, jotka tekivät bändeistä vähemmän vihaisia ja "punkmaisia" ja dramaattisempia, joskus jopa akustisia.
K: Miten muut genret ovat muokanneet emoa vuoden 2000 jälkeen?
V: Vuodesta 2000 lähtien emoa ovat muokanneet pop-punk, vaihtoehtorock ja melodinen hardcore.
K: Missä emon sanotaan syntyneen?
V: Emomusiikkityylin syntypaikaksi sanotaan usein Washington, D.C., koska ensimmäinen tunnettu emo-bändi, Rites Of Spring, oli kotoisin kyseisestä kaupungista.
K: Mitä piirteitä varhaisilla emo-yhtyeillä on?
V: Varhaisille emo-yhtyeille oli ominaista, että ne yhdistivät hardcore-punkin ja post-hardcoren musiikilliset soundit surulliseen ja herkkään lyriikkaan.
