My Chemical Romance

Historia

Yhtyeen perusti Gerard Way syyskuun 11. päivän 2001 iskujen päivänä oltuaan matkalla töihin New Yorkiin ja nähtyään rakennuksesta putoavat ruumiit. Gerard kertoi ajatelleensa itsekseen: "Mitä minä teen elämälläni? Raadan ja teen piirustuksia Cartoon Networkille enkä oikeastaan auta ketään", ja soitti sitten ystävälleen Matt Pelissierille, joka värväsi Ray Toron - bändin kitaristin. Gerard sanoi: "Kukaan New Jerseyssä ei voita häntä, hän on paras". Gerardin veli Mikey Way, bassokitaristi, liittyi pian tämän jälkeen veljensä uuteen bändiin.

Edistyminen

Toukokuussa 2002 Frank Iero liittyi bändin rytmikitaristiksi. Hän jätti mielellään yliopiston vastoin vanhempiensa toiveita liittyäkseen suosikkibändiinsä, ja MCR:n ollessa kiertueella hän tatuoi skorpionin niin korkealle kaulaansa kuin vain pystyi, vastustaakseen vakituisen työpaikan hankkimista.

Vuonna 2004 Pelissier sai potkut bändistä varkauden vuoksi, ja tilalle tuli Bob Bryar, joka oli tuolloin The Usedin ja Thursdayn ääniteknikko.

Nimi

Bändin nimi tulee Irvine Welshin kirjasta "Ecstasy: Three Tales of Chemical Romance", joka kiinnitti Mikey Wayn huomion, kun hän työskenteli Barnes & Noblessa.

Musiikkityyli ja vaikutteet

My Chemical Romancen soundissa on yleensä elementtejä punkrockista, popista ja vaihtoehtorockista.

Heidät on luokiteltu vaihtoehtorockiksi, post-hardcoreksi, punkrockiksi, poppunkiksi ja kiistanalaisimmin emoksi.

Bändin virallisilla verkkosivuilla musiikkia kuvataan yksinkertaisesti "rockiksi" tai "väkivaltaiseksi, vaaralliseksi popiksi".

Yhtyeen keulahahmo Gerard Way on julkisesti hylännyt termin "emo" ja kuvaillut genreä "vitun roskaksi". Way on kuitenkin tiettävästi kuvannut bändin tyyliä myös "What-else-ya-got-emoksi".

Gerard sanoi Rolling Stonelle: "Rakastamme Queenin kaltaisia bändejä, joissa se on valtavaa ja majesteettista, mutta myös Black Flagin ja Misfitsin kaltaisia bändejä, jotka menisivät aivan sekaisin." Laulaja Gerard Way on todennut, että bändi on saanut vaikutteita The Curesta, Joy Divisionista, Bauhausista, Siouxsie and the Bansheesista ja The Smiths/Morrisseysta. Way on myös sanonut, että hänen yhtyeensä mallintaa uraansa toisen pitämänsä bändin, The Smashing Pumpkinsin uran mukaan. Yhtyeen yleisiä vaikutteita ovat: Black Flag, Iron Maiden, The Misfits, Morrissey/The Smiths, At the Gates, The Cure, The Descendents, Pantera, The Smashing Pumpkins, Pink Floyd, Bon Jovi, The Damned, Fugazi, Ministry, New York Dolls, Nirvana, Queen, Sunny Day Real Estate, Green Day, Joy Division, Kill Creek, AFI, Cursive ja Alkaline Trio. Yksi Gerard Wayn suurimmista vaikutteista oli The Beach Boys. Erityisesti Pet Sounds. Varttuessaan he saivat myös paljon vaikutteita kauhuelokuvista ja sarjakuvista, ja siksi heidän musiikissaan, sanoituksissaan ja imagossaan on avoimia elementtejä fantasiasta, kauhusta ja teatraalisuudesta.

Yhtye Big Day Out -tapahtuman aikana helmikuussa 2007

Albumit

Minä toin sinulle luodit, sinä toit minulle rakkautesi...

Yhtye julkaisi ensimmäisen albuminsa 23. heinäkuuta 2002. Sen nimi oli I Brought You My Bullets, You Brought Me Your Love. Levyllä oli yhtyeen ensimmäinen kappale Skylines And Turnstiles, jota Gerard alkoi kirjoittaa 9/11-iskujen jälkeen vuonna 2001.

Kolme hurraa-huutoa makealle kostolle

My Chemical Romancen toinen albumi Three Cheers for Sweet Revenge oli albumi, joka toi heille mainetta kappaleilla kuten "I'm Not Okay (I Promise)" ja "Helena" (kappale, joka on kirjoitettu Wayn veljesten isoäidistä, Elenasta). Hänen ystävänsä kutsuivat häntä Helenaksi, ja Gerard piti häntä Helenana). Se julkaistiin kesäkuussa 2004. Albumia on myyty Yhdysvalloissa yli kaksi miljoonaa kappaletta. Albumi sisälsi paljon kuolemasta, kuolemisesta ja tappamisesta, mutta näytti myös asian paremmat puolet.

Vuonna 2004 rumpali Matt Pelissier jätti yhtyeen.

Musta paraati

Heidän kolmas albuminsa nimeltään The Black Parade julkaistiin 23. lokakuuta 2006. Albumi myi yli 240 000 kappaletta ensimmäisellä viikolla julkaisunsa jälkeen. Yhteensä sitä on myyty yli miljoona kappaletta. The Black Parade -albumilta otettu ensimmäinen single Welcome to the Black Parade nousi Billboard Hot 100 -listan top 10:een ja Britannian listaykköseksi kahdeksi viikoksi. Yhtye on kommentoinut albumia aiemmin sanomalla, että The Black Parade on kuin eri bändi, joka esiintyy eri "maailmassa", ja kun se on ohi, My Chemical Romance ei ole enää koskaan The Black Parade. Albumi keskittyy pitkälti yhteen hahmoon, The Patientiin, mutta koostuu myös kappaleista ja sanoituksista, jotka käsittelevät erilaisia aiheita ja elämän ja kuoleman näkökulmia. Levyn lopussa on ylimääräinen kappale nimeltä Blood, joka soi reilun puolentoista minuutin jälkeen.

Vaaran päivät: Killjoys: The True Lives Of The Fabulous Killjoys: The True Lives Of The Fabulous Killjoys

MCR:n uusin albumi julkaistiin 22. marraskuuta 2010. Bändi hylkäsi alkuperäisen albumin, koska ei pitänyt siitä ja oli pettynyt siihen, ja heidän toisesta yrityksestään tuli se, mikä nyt on Danger Days. Yhtye oli puolivälissä sen tekemistä, kun Bob Bryar yhtäkkiä jätti yhtyeen, minkä seurauksena levyn tekeminen aloitettiin uudelleen. Levy on synnyttänyt World Contamination Tour -nimisen kiertueen, joka soi ainakin toukokuuhun 2011 asti. MCR lähti myös vuoden 2011 Honda Civic -kiertueelle Blink 182:n kanssa. Yhtye käytti Michael Pediconea kiertuerumpalina Bob Bryarin tilalla. Pedicone jäi kiinni My Chemical Romancen varastamisesta. Tämä johti siihen, että hänet potkittiin ulos ja korvattiin Jarrod Alexanderilla Honda Civic -kiertueen (2011) loppuajaksi. Tämä albumi on musiikillisesti erilainen kuin Black Parade, sillä bändi on poikennut hieman aiemmista synkistä teemoista ja siihen on lisätty enemmän pop-vaikutteisia ääniä ja värejä. Kaliforniaan vuonna 2019 sijoittuva ryhmä kapinallisia nimeltä Killjoys kapinoi diktaattorimaista Better Living Industries -yhtiötä vastaan.

Bändin jäsenet

Nykyiset jäsenet

• Jarrod Alexander- rumpali (vuodesta 2019)
• Gerard Way - lauluääni (vuodesta 2001)
• Ray Toro - soolokitaristi (vuodesta 2001)
• Mikey Way - Basso (vuodesta 2001)
• Frank Iero - rytmikitara, taustalaulu (vuodesta 2002)

Entiset jäsenet

• James Dewees - koskettimet, syntetisaattorit, lyömäsoittimet (2006-2019)
• Matt Pelissier - rummut (2001-2004)
• Bob Bryar - rummut (2004 -2010)

Kiertueen jäsenet

• Mike Pedicone - rummut (kiertuejäsen 2010-2011)
• Jarrod Alexander - rummut (kiertuejäsen vuodesta 2011)

Studioalbumit

• Minä toin sinulle luodit, sinä toit minulle rakkautesi (23. heinäkuuta 2002)
• Kolme hurraa-huutoa makealle kostolle (8. kesäkuuta 2004)
• Musta paraati (23. lokakuuta 2006)
• Vaaran päivät: Killjoysin todelliset elämät (19. marraskuuta 2010)

Demot

• Unet puukotuksesta ja/tai puukotetuksi tulemisesta (joulukuu 2001)

Live-albumit

• Elämää murhapaikalla (21. maaliskuuta 2006)
• Musta paraati on kuollut! (30. kesäkuuta 2008)

Kokoelma-albumit

• Tavanomaiset aseet (31. lokakuuta 2012 - 5. helmikuuta 2013)
• Kuolema ei koskaan pysäytä sinua (25. maaliskuuta 2014)
• The Black Parade/Living With Ghosts (23. syyskuuta 2016)

EP:t

• Kuin aaveet, ikuisesti (elokuu 2002)
• Warped Tour Bootleg Series (19. heinäkuuta 2005)
• Live and Rare (19. joulukuuta 2007)
• The Black Parade: The B-Sides (3. helmikuuta 2009)
• Mad Gear ja Missile Kid (22. marraskuuta 2010)
• iTunes Festival: Lontoo 2011 (18. heinäkuuta 2011)