Itsensä vahingoittaminen (SI tai SH) tarkoittaa tahallista oman kehon vahingoittamista, esimerkiksi viiltelyä, polttamista, lyömistä tai yliannostuksen tekemistä. Tämä käytös ei aina ole itsetuhoista, mutta vahingoittaminen voi olla tapa selviytyä voimakkaista tunteista tai palauttaa tunteen hallinnasta. Toisaalta itsensä vahingoittaminen voi pahimmillaan pahentua ja liittyä suurempaan itsetuhoisuuden riskiin: itsensä vahingoittaneet tekevät tilastojen mukaan todennäköisemmin itsemurhayrityksiä kuin ne, jotka eivät vahingoita itseään.
On monia syitä, miksi ihminen saattaa satuttaa itseään, ja usein syiden selvittäminen on vaikeaa, koska väkivalta, häpeä tai pelko estävät avautumisen. Joitakin yleisiä selityksiä ovat mm. halu lievittää sietämättömiä tunteita, torjua kokemiaan epätodellisuuden tai turtumisen sekä hetkellinen keino saada tunnekokemus takaisin. Usein itsensä vahingoittaminen on myös oire muista taustalla olevista ongelmista, kuten aiemmasta fyysisestä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai syömishäiriöistä. Psyykkiset tekijät, kuten heikko itsetunto tai perfektionismi, voivat myös lisätä riskiä.
Millaisia tapoja ja terveysriskejä siihen liittyy?
- Yleisiä muotoja ovat viiltely, polttaminen, lyöminen, itseinfektointi, tarkoituksellinen lääkeaineiden yliannostus ja toistuva itsekontrollin estäminen (esim. haavojen jatkuva repiminen).
- Välittömiä terveysriskejä ovat runsas verenvuoto, infektiot, arpeutuminen ja hermovauriot. Pitkällä aikavälillä seurauksia voivat olla pysyvät arvet ja komplikaatiot sekä psyykkisten oireiden paheneminen.
Kuka on vaarassa?
Itsensä vahingoittaminen alkaa usein nuoruusiässä, mutta esiintyy kaikissa ikäryhmissä. Sitä esiintyy sekä naisilla että miehillä; tutkimuksissa nuoret naiset ilmoittavat sen usein yleisemmin, mutta ilmiö on yleinen myös muilla sukupuolilla. Usein itsensä vahingoittamiseen liittyy muita mielenterveyden häiriöitä, kuten masennusta, ahdistuneisuutta, traumaperäisiä oireita tai persoonallisuushäiriöitä.
Oireet ja merkit, joihin kannattaa kiinnittää huomiota
- Selittämättömät viillot, palovammat tai arvet
- Usein parantuva tai usein uusiutuva haavauma, sideharson tai siteiden käyttö
- Pysyminen pitkissä vaatteissa lämpimässä säässä, eristäytyminen, mielialan voimakkaat vaihtelut
- Omien tekijöiden ja tavaroiden, kuten terävien esineiden, hallussapito ilman uskottavaa syytä
- Puhe itsensä satuttamisesta, häpeän tai syyllisyyden tunteet, mutta samalla kiistäminen tai vähättely
Milloin hakea apua heti?
Hae välitöntä apua, jos:
- verenvuoto ei ota loppuakseen,
- haavat ovat syviä tai laaja-alaisia,
- on merkkejä vakavasta infektiosta (kuume, voimakas punoitus, turvotus, voimakas kipu),
- on itsemurha-ajatuksia tai aikomus vahingoittaa itseään vakavasti. Tällaisessa tilanteessa soita hätänumeroon 112 tai ota yhteys lähimpään päivystykseen tai kriisipalveluun.
Hoidot ja tukimuodot
Itsensä vahingoittamisen hoito suuntautuu sekä käyttäytymiseen että sen taustalla oleviin syihin. Yleisiä hoitomuotoja ovat:
- Psikoterapia — erityisesti dialektinen käyttäytymisterapia (DBT) on osoittautunut tehokkaaksi itsensä satuttamisen vähentämisessä. Myös kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT), traumaterapiat ja mentalisaatiota tukevat hoidot voivat auttaa.
- Lääkitys — ei ole olemassa yksittäistä "itsensä vahingoittamisen" lääkettä, mutta masennuksen, ahdistuksen tai muiden samanaikaisten häiriöiden lääkehoito voi auttaa oireiden hallinnassa.
- Kriisityö — akuuteissa tilanteissa lyhytkestoinen hoito, sairaalahoito tai turvallisuussuunnitelma voivat olla tarpeen.
- Turvallisuussuunnitelma — yhdessä ammattilaisen kanssa laadittu suunnitelma, joka sisältää keinoja tilanteiden rauhoittamiseen, yhteystiedot ja keinot poistaa vaaralliset esineet.
- Vertais- ja tukiryhmät sekä perheen ja läheisten tuki voivat olla merkittäviä kuntoutumisessa.
Itsehoitokeinot kriiseissä
Kun impulssi satuttaa itseään iskee, seuraavat keinot voivat auttaa lyhytaikaisesti tilanteen selättämisessä. Nämä eivät korvaa ammatillista hoitoa, mutta voivat vähentää vaaran tuntua:
- hengitysharjoitukset ja rauhoittavat harjoitteet,
- maadoittavat harjoitukset (esim. 5 asiaa, joita näet/kuulit/tunnet),
- turvalliset korvikkeet kipua tai purkautumista varten (esim. jääpala iholle, kumi- tai hiuspanta, purukumi),
- kirjoittaminen tai tunteiden purkaminen paperille,
- soittaminen luotettavalle ystävälle tai tukihenkilölle,
- poistuminen tilanteesta ja hakeutuminen paikkaan, jossa on ihmisiä tai turvallinen ammattilainen.
Miten tukea läheistä, joka vahingoittaa itseään?
- Älä tuomitse. Kuuntele empaattisesti ja ilmaise huoli rauhallisesti.
- Ota puheeksi asiat suoraan ja myötätuntoisesti: kysy esimerkiksi "Oletko ajatellut satuttaa itseäsi?" — suora kysymys voi avata keskustelun.
- Kannusta hakemaan ammatillista apua ja tarjoa käytännön tukea, kuten ajan varaamista tai seuraksi menemistä.
- Älä lupaa salaisuuksia, jos on vaara vakavasta itse- tai itsetuhoisuudesta — turvallisuus on etusijalla.
- Pidä huolta myös omasta jaksamisestasi; tarvittaessa hae tukea itsellesi.
Toivo ja ennuste
Monet ihmiset lopettavat itsensä satuttamisen tai oppivat muita, turvallisempia tapoja käsitellä tunteitaan. Hoito, myötätuntoinen tuki ja käytännön taitojen opettelu auttavat usein toipumisessa. Jos sinä tai läheisesi kamppailette itsensä vahingoittamisen kanssa, hakekaa apua ja muistakaa, että avun hakeminen on tärkeä ensimmäinen askel.
