Itsetuhoisuus

Itsensä vahingoittamisen tyypit

Itsensä vahingoittaminen on yleisnimitys, joka sisältää monenlaisia tahallisia kehon vahingoittamisia. On monia asioita, joita voidaan pitää itsensä vahingoittamisena. Jos joku esimerkiksi raataa kehoaan liian kovaa, sitä voidaan pitää lievänä itsensä vahingoittamisen muotona. Muissa lievissä tapauksissa itsensä vahingoittaja voi tarkoituksella repiä rupia pois estääkseen viiltojen tai naarmujen paranemisen. Pakonomainen hiusten repiminen (trikotillomania) ja pakonomainen ihon nyppiminen (dermotillomania) ovat impulssikontrollin häiriöitä, jotka ovat myös lieviä itsensä vahingoittamisen muotoja.

Vakavammissa tapauksissa itsensä viiltelijä voi murtaa tai nyrjäyttää luun tai menettää vaarallisen määrän verta. Pureminen, polttaminen ja viiltely ovat muita itsensä vahingoittamisen muotoja. Lääkkeiden yliannostus on toinen yleinen itsensä vahingoittamisen muoto.

Itsensä vahingoittaminen voi pahentua, mitä kauemmin henkilö on tehnyt sitä. Tämä johtuu siitä, että henkilön keho kehittää toleranssia vammojen aiheuttamaa kipua kohtaan (tottuu siihen). Tämän vuoksi hänen on satutettava itseään enemmän saadakseen saman vaikutuksen. Joissakin tapauksissa tämä voi johtaa kuolemaan johtaviin tai lähes kuolemaan johtaviin vammoihin.

Henkilö voi kokea vapaaehtoista kipua muista syistä, joita ei yleensä pidetä itsensä vahingoittamisena. Itsetuhoisesta haavasta on kyse silloin, kun joku vahingoittaa itseään välttääkseen jotakin, ei psyykkisten ongelmien vuoksi. Jotkut ihmiset aiheuttavat itselleen itse aiheutetun haavan sota-aikana, jotta heidän ei tarvitsisi palvella armeijassa.

Jotkut ihmiset kokevat kipua muuttaakseen ulkonäköään, kuten korvalävistys. Tätä kutsutaan kehon muokkaamiseksi. Kehon muokkaaminen ei ole itsensä vahingoittamisen muoto.

Scarification on eräänlainen kehonmuokkaus, jossa joku viiltää tai polttaa ihonsa koristeeksi. Tähän voi kuulua myös polttomerkkaus, joka on yleistä joissakin veljeskunnissa. Siihen voi kuulua myös ihon leikkaaminen toistuvasti kuvion tai kuvion mukaisesti. Näin syntyy hyvin suuria arpia. Jotkut afrikkalaiset heimot käyttävät arpia kauneuden ja voiman symbolina.

Kyynärvarren viiltäminen on yleinen itsensä vahingoittamisen muoto.

Itsensä vahingoittaminen väestössä

Asiantuntijat arvioivat, että noin 1 prosentti väestöstä on vahingoittanut itseään. Vaikka kaikenikäiset ja etniset ryhmät ovat vahingoittaneet itseään, jotkin ryhmät vahingoittavat itseään todennäköisemmin kuin toiset. Ikä, sukupuoli ja rotu voivat olla tekijöitä, jotka vaikuttavat itsensä vahingoittamisen riskiin. Joidenkin tietojen mukaan itsensä vahingoittaminen on yleisempää myös ihmisillä, joiden perheessä on ollut itsemurhia tai itsensä vahingoittamista.

Ikä

Yleisesti ottaen enemmän nuoria hoidetaan itsensä vahingoittamisen vuoksi kuin mitään muuta ikäryhmää. Erään australialaistutkimuksen mukaan 30 prosenttia teini-ikäisistä sanoo tehneensä itselleen vammoja. Se on yleisempää mielenterveysongelmista kärsivien keskuudessa. Joka neljäs (25 %) mielenterveysongelmista kärsivä teini-ikäinen on vahingoittanut itseään. Naisilla itsensä vahingoittaminen on yleisintä 15-24-vuotiailla. Miehet vahingoittavat itseään todennäköisimmin 25-34-vuotiaina.

Nuoriin keskittyvän tuoreen tutkimuksen mukaan 10 prosenttia 15-16-vuotiaista nuorista on vahingoittanut itseään. Tällöin itsensä vahingoittaminen tapahtui yleensä viiltelemällä.

Sukupuoli

Oxfordissa vuonna 2000 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että noin 300/100 000 (0,3 %) 15-24-vuotiasta miestä ja 700/100 000 (0,7 %) samanikäistä naista joutui sairaalaan itsensä vahingoittamisen jälkeen. Tällaisten tilastojen perusteella useimmat ovat yhtä mieltä siitä, että nuoret valkoihoiset naiset vahingoittavat itseään todennäköisimmin. Mahdollisesti tästä syystä uskotaan yleensä, että naisten itsensä vahingoittaminen on yleisempää kuin miesten. Tämä ei kuitenkaan välttämättä pidä paikkaansa, koska naiset saavat todennäköisemmin apua itsensä vahingoittamiseen. Miehillä saattaa olla sama tai samankaltainen määrä itsensä vahingoittamista kuin naisilla. Joidenkin tutkimustulosten mukaan 30-luvun puolivälissä enemmän miehiä hoidetaan itsensä vahingoittamisen vuoksi kuin naisia.

Syrjintä

Syrjinnän kohteeksi joutuvat vähemmistöryhmät vahingoittavat itseään myös todennäköisemmin. Jos jotakuta kiusataan sen vuoksi, että hän on erilainen (esimerkiksi rotunsa, etnisen alkuperänsä tai seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi), tämä voi johtaa huonoon itsetuntoon ja tunteisiin kohdistuvaan avuttomuuden tunteeseen. Tämä voi johtaa jotkut ihmiset itsensä vahingoittamiseen.

Henkilökohtainen historia

Tutkimukset ovat osoittaneet, että pahoinpideltyjen henkilöiden todennäköisyys itsensä vahingoittamiseen on suurempi. Seksuaalinen hyväksikäyttö, fyysinen hyväksikäyttö ja emotionaalinen hyväksikäyttö voivat aiheuttaa heikkoa itsetuntoa erityisesti lapsilla. Se voi aiheuttaa myös muita tunne-elämän ongelmia. Jotkut saattavat turvautua itsensä vahingoittamiseen lievittääkseen näitä tunteita. Kaltoinkohtelun uhrien heikko itsetunto voi saada heidät uskomaan, että kaltoinkohtelu oli heidän syytään. He saattavat tämän vuoksi turvautua itsensä vahingoittamiseen.

Epävakaat elinolot, kuten työttömyys tai avioero, voivat myös lisätä todennäköisyyttä itsensä vahingoittamiseen.

Vangit myös vahingoittavat itseään todennäköisemmin. Tämä voi johtua vankiloissa tapahtuvista jatkuvista traumoista, kuten seksuaalisesta ja fyysisestä väkivallasta ja pelottelusta. Vankilan kaltaisessa ympäristössä, jossa vankien vaihtoehdot ovat rajalliset, vangit saattavat turvautua itsensä vahingoittamiseen. Howard League -järjestön raportin mukaan Englannissa ja Walesissa yli 22 000 vankia vahingoitti itseään vuonna 2007.

Oppimis- ja kehitysvammaiset, kuten autistit, vahingoittavat itseään todennäköisemmin. Tämän syy on epäselvä. Joidenkin tapaustutkimusten mukaan kyse voi olla eräänlaisesta itsestimulaatiosta. Voi olla, että autistiset lapset, jotka vahingoittavat itseään, yrittävät ilmaista turhautumista, jota he eivät voi selittää sanoin. Autistiset lapset, jotka vahingoittavat itseään, voivat tehdä sen lyömällä päätä tai puremalla.

Hoito

Itsensä vahingoittaminen on riippuvuutta aiheuttava käyttäytyminen. Kun joku on kerran aloittanut itsensä vahingoittamisen, hänen on vaikea lopettaa, vaikka hän haluaisi. Tämän vuoksi ammattiapu ja hoito ovat tärkeä osa itsensä vahingoittamisesta toipumista.

Tehokkain hoitomuoto on erilainen eri henkilöillä. On olemassa monia erilaisia terapiatyyppejä, joita on käytetty auttamaan itseään vahingoittavia ihmisiä.

Kognitiivis-behavioraalinen terapia voi auttaa henkilöä ymmärtämään, miksi hän vahingoittaa itseään. Kognitiivis-behavioraalisen terapian avulla autetaan potilaita ymmärtämään ongelmansa syyt. Näin potilas voi oppia, mikä aiheuttaa hänen itsensä vahingoittamisensa, ja oppia käsittelemään näitä ongelmia muulla tavoin kuin itsensä vahingoittamalla.

Myös traumaperäisen stressihäiriön hoidossa käytettävät terapiat voivat auttaa. Tämä johtuu siitä, että monet itseään vahingoittavat ihmiset ovat joutuneet hyväksikäytön uhreiksi. Silmänliikkeiden desensitisaatio- ja uudelleenprosessointihoito (EMDR) on esimerkki tästä.

Lääkkeitä voidaan käyttää myös itsensä vahingoittamisen hoitoon. On ajateltu, että itsensä vahingoittaminen voi vapauttaa aivoihin kemiallisia endorfiineja. Ajan myötä nämä kemikaalit voivat aiheuttaa riippuvuutta. On olemassa joitakin lääkkeitä, jotka voivat auttaa tähän riippuvuuteen, mutta niiden ei ole osoitettu auttavan itseään vahingoittavia ihmisiä. Naltreksoni ja naloksoni ovat kaksi lääkettä, joita tutkitaan tällaista hoitoa varten. Endorfiineja koskeva tutkimus on tehty enimmäkseen eläimillä. On epäselvää, muuttaako niiden aivokemia tutkimustuloksia.